Ärsyttää että ei saa itselleen tärkeää asiaa kuin riitelemällä

[alkuperäinenhuokaisija]

Mun kaverit asuu käytännössä entisellä kotipaikkakunnallani ja nyt yksi niistä on kutsunut mut ja meidän vauvan (puolivuotias) yökylään. Olemme joka tapauksessa menossa samalle paikkakunnalle sillä viikolla, joten ajattelin että menisimme edellisenä päivänä vauvan kanssa, mutta EI. Sehän ei kuulema nyt sovikaan miehelleni. Voin mennä vanhempieni luo koska vain, mutta kavereiden luokse en kuulema voi mennä yökyläilemään. Se heitti vielä et mene yksin (mielelläni!), mut peru senki että ei. Ärsyttää niin että en sanotuksi saa, enkä nyt sit vielä alkanut asiasta "keskustelemaan", koska en jaksa riidellä. Tähän itse tapahtuma päivään on siis pari viikkoa. Tosin riitelyä kai sekin on että ku vituttaa ku pientä eläintä ni en pysty olemaan normaalisti. Toi on mun mielestä niin epäreilua käytöstä, että ei tottakaan. Ja nyt joku siellä miettii että "mä kyllä menisin, mikä estää, mitä se muka tekis", mutta mä satun olemaan ihminen joka ei nauti tekosistaan jos tietää että niillä ei ole puolison tukea. Siis jos riidan kanssa menen kylään ni ei ole kivaa ja on mahdollista että pidennetty yhteinen viikonloppuki menee vituiks. Tosin sitähän se tekee kuitenki ku olen katkera tästä asiasta.. Tottakai asia pitää ottaa puheeksi ja mun perustella oma kantani, mutta ärsyttää ihan sekin että tällaisesta muka pitää keskustella saati riidellä!

Ja ei, en aio jättää miestäni tämän asian takia, koska siinä on paljon hyviä puolia, on hyvä aviomies ja isä mutta välillä sillä vaan näköjää vähän vippaa päässä. Nii ja jos syitä mietitte mitä se mulle antoi niin se, että vauva ei ole valmis yökyläilyyn. Että semmosta.