Mun mies otti koiran viime kesänä. Ite en oo koiraihmisiä, ja se saikin sen ottaa sillä ehdolla että se on sitte aina ulkona ( en voi sietää eläinten karvoja) No kuinka ollakkaan, mies ei raski pitää sitä ulkona, vaan sen pitäs aina saada pyöriä sisällä kun " se on muuten niin yksinäinen" vaikka ukko ulkoiluttaakin sitä monta tuntia päivässä... Sitäpaitsi mä oo aika mustasukkainen, ku se muutenki viettää kotona niin vähän aikaa, ni silloinki ku se on täällä niin se vaan rappaa koiraa, vaikka kaipaisin itekki häneltä huomiota. Kyllä se mut joskus pyytää viereensä sohvalle makaileen, mutta se ottaa päähän ku se sit mun yli silittelee koiraa eikä mua! :kieh:
Mä vaadin siltä että sen täytyy imuroida vähintään kaks kertaa viikossa, jos se haluaa että meillä vielä koira on, muuten se saa lähtä.. mutta eihän tuo suostu siihenkään... En tajua mitä tekisin, välillä tuntuu ihan epätoivoiselta ja ahdistaa ku ei oo mitään ulospääsyä asiasta ku mies ei voi joustaa yhtään, ja mä en jaksa siivota kokoajan, ku nätä raskausviikkojaki on kohta 36...
Saattaa kuulostaa pieneltä tää mun ongelma, mutta vuoden aikana se on muodostunu suureksi, ku mitään muutosta ei tapahdu ja aina on #&%?$!*!!! \|O Mitä mieltä te ootte, oonko liian pikkumainen ja vaativa?
Mä vaadin siltä että sen täytyy imuroida vähintään kaks kertaa viikossa, jos se haluaa että meillä vielä koira on, muuten se saa lähtä.. mutta eihän tuo suostu siihenkään... En tajua mitä tekisin, välillä tuntuu ihan epätoivoiselta ja ahdistaa ku ei oo mitään ulospääsyä asiasta ku mies ei voi joustaa yhtään, ja mä en jaksa siivota kokoajan, ku nätä raskausviikkojaki on kohta 36...
Saattaa kuulostaa pieneltä tää mun ongelma, mutta vuoden aikana se on muodostunu suureksi, ku mitään muutosta ei tapahdu ja aina on #&%?$!*!!! \|O Mitä mieltä te ootte, oonko liian pikkumainen ja vaativa?