Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;25093660:
mä nyt en oikeen tajunnut. meillä on ainakin koko perheelle, ketään erottelematta samat ruuat. ja jos jotain ruokaa jää ja se laitetaan jääkaappiin, niin sen saa sitten syödä kuka ehtii. ja meillä ruokaa laitetaan aina niin paljon, että jokainen saa syödä niin paljon kuin haluaa.
Entä jos mies mättäisi lautaselleen vaikkapa puolet makaroonilaatikosta kun istuu pöytään, ja muu perhe joutuisi jakamaan loput keskenään? Kyllä meilläkin saa syödä niin paljon että nälkä lähtee ja sen verran kuin maistuu, mutta kieltämättä joskus ärsyttää että teen oikeasti ISON kattilallisen vaikka perunamuusia ja kaikki menee kerralla. Ihan kaikki. Syöjinä minä, mies ja vähän alle 1-vuotias. Miehellä myös ylipainoa josta jo voi päätellä, että syö muutenkin kuin nälkäänsä. Joskus ihan oikeasti nyppii jos käytän normaalia enemmän aikaa ruuanlaittoon että saisin samalla tehtyä myös seuraavan päivän ruuat, ja mitään ei jää seuraavaksi päiväksi, vaikka olisi tiedossa että olen miehen kanssa sen koko seuraavan päivän navetalla enkä ehtisi laittaa ruokaa.
Mä olen alkanut tehdä välillä niin, että jemmaan eväsrasioihin heti valmiista ruuasta tarvittavat annokset myöhempää varten, ja loput saa sitten syödä. Yleensä kuitenkin teen vain sen verran kuin kahdelle ihmiselle on järkevä määrä ja laitan lautasille valmiiksi. Jos jää vielä nälkä, voi ottaa leipää ja/tai salaattia. Harvemmin mies kuitenkaan ottaa, kun sillä ruualla ihan oikeasti tulee kylläiseksi

Se syö vaan itsensä ihan ähkyyn jos mahdollista, jos ruoka on hyvää. Samoin saattaa vetää 5 jogurttipurkkia kerrallaan tai puoli pakettia muroja. Siksi kun on hyvää. Mun mielestä tuollaista on ihan ok rajoittaa tai laittaa mies hakemaan kaupasta lisää, jos kerralla tosiaan on pakko vetää yksin sellainen ruokamäärä, jonka pitäisi riittää useammalle ihmiselle tai useammaksi päiväksi.
Ei mua loppujen lopuksi niin paljon ärsytä, jos mies syö ns. seuraavan päivän ruuat, kyllä sitä aina voi tehdä lisää. Enemmän ärsyttää se, että jos ollaan laitettu ruuaksi jotain, mitä ei voi laskea niin että jokaiselle on yksi (pihvi, leike tmv.) vaan sitä otetaan kauhalla, mies saattaa vetää omalle lautaselleen niin paljon ettei muille meinaa jäädä. Usein kun laitetaan ruokaa, se vielä sanoo, että älä nyt noin paljon laita, kyllä tuon pitää riittää, siinähän on xxx grammaa! Esim. jos meillä on ollut neljä aikuista ihmistä syömässä, mies on laittanut tse ruokaa sen verran että siitä riittää neljä lautasmallin mukaista annosta (vaikka olisin sanonut, että tee nyt kaksinkertainen määrä kun tuo ei riitä, mutta ei, onhan tässä 350g lihaa ja sen pitää riittää!) ja menee sitten ensimmäisenä hakemaan ruokaa kauhaisten lihasta ja muusista puolet lautaselleen. Appi kysyy etää paljonko mies otti ja vetäisee lähes saman määrän omalle lautaselleen, ja me anopin kanssa saadaan lusikallinen ruokaa ja syödään salaattia...
