S
"Sinisilmäinen"
Vieras
Kuulun tämän palstan alempaan luokkaa. Olen yh-äiti nyt jo toista kertaa. Olen tehnyt lapsia vielä kahdelle eri miehelle.
Tapaan aina miehiä, joiden kanssa homma vaan ei toimi. Kahden ensimmäisen lapsen isän kanssa etenimme vain aivan liian nopeasti ja emme tutustuneet kunnolla, kun meille oli jo tulossa lapsi. Olimme nuoria ja päätimme siis perustaa perheen. Meidän välissä oli kuitenkin miehen vanhemmat, jotka tekivät meidän elämästämme "helvetin". Erokin oli raskas ja ruma heidän ansiostaan ja jälkeen päin ollaankin keskusteltu miksi annoimme muiden tulla sotkemaan asiat niin rajusti.
Seuraava mies esitti kunnollista yh-isää, mutta ajan kanssa osottautuikin täydeksi juopoksi, kuten oli kertonut hänen lasten äidinkin olevan. Muutaman vuoden katselin touhua ja vihelsin pelin poikki, koska en vain kestänyt katsoa sitä miehen touhua. Emme koskaan asuneet yhdessä, onneksi.
Meni useampi vuosi kunnes jälleen uskalsin alkaa miettimään parisuhdetta ja "etsimään" uutta kumppania. Sellainen löytyikin suht nopeasti ja tämä mies osoitti miten tärkeä minä sekä lapseni hänelle ollaan. Otti vastuuta ja teki asioita myös lasten kanssa. Hän olisi halunnut muuttaa luoksemme nopeasti, mutta ei hyväksynyt, kun minä painoin hiukan jarrua. Puolisen vuotta tapaamisesta päätettiin kuitenkin sitten lyödä hyttyyt yhteen, koska oli äärimmäisen typerää maksaa miehen tyhjillään olevasta asunnosta missä hän saattoi muutamia öitä viettää kuukauden aikana.
Muuton jälkeen mies rupesi muuttamaan kotia itsensä näköiseksi. Minun sänkyni joutui kaatopaikalle, televisioni oli huono ja tilalle piti hankkia (yhteisellä luotolla) viimeistä huutoa oleva taulutelevisio, Imurini piti viedä kaatopaikalle, olohuoneen tv-taso/kirjahylly oli ruma ja tilalle oli saatava uusi, samaa sarjaa mitä hänellä oli. Kaapit olivat täynnä turhaa tavaraa ja hän ei esim. ymmärtänyt sitä, että olin säästänyt lasten pieniä vaatteita. Niitä säilytin, koska en raaski niitä pois heittää ja ovat kiertäneetkin ystävien lapsilla ja silti palautuneet meille hyväkuntoisina. Kirpputorille tai hyväntekeväisyyteen mielummin, kun roskikseen. (Osan olenkin toimittanut ulkomaille orpokotiin, mutta haluan niiden menevän henkilökohtaisesti perille, koska tiedän näin avun menevän varmasti perille).
Hän höpötti myös omasta lapsesta, miten kovasti hän sellaisen haluaisi, koska esikoista ei saanut pitää luonaan. Itselläni oli myös hetkittäin vauvakuume ja ystäville syntyikin noita kääröjä tasaiseen tahtiin ja päätimme sitten antaa lapsen tulla jos on tullakseen.
Tämän jälkeen mies alkoi muuttua, omia menoja alkoi ilmaantua, selkäni takana tavattiin ja sovittiin naisten kanssa tapaamisia ja sain tästä tietää, kun jollain tapaa miehen käytös muuttui. Seksiä ei juurikaan ollut tai oli mikäli miestä sattui huvittamaan.
Tilanne meni huonommaksi, kun lapsi ilmoitti tulostaan. Yhtäkkiä koin, että minun lapseni ovat enemmän rasite miehelle ja hän monesti sanoikin, että eikö ne vois mennä mummilaan hoitoon vaikka kävivät joka toinen vkl isänsä luona. Aikaisemmin oltiin pakattu lapset sekä tavarat autoon ja ajeltu esim mökille vkl:n viettoon. Kesälomaksi oli suunniteltu ulkomaan matkaa.
Myös rahallinen hyväksikäyttö alkoi ja kaikki yhteiset laskut jäivät minun vastuulleni ja kauppakäynnit maksoin minä. Ostin miehen bussiliput, että hän pääsisi töihin.
Hän vaihtoi auton kalliimpaan, minulta salaa. Maksoi vanhoja käyttöluottojaan pois jne. Jos joku miettii mihin hänen rahansa menivät.
Minä tein myös kotityöt, vaikka olin raskaana. Mielipiteilläni ei ollut merkitystä. Toiveitani ei kuunneltu tai huomioitu. Ulkoilutin koiraa. Tulin jätetyksi useasti raskauden aikana, jos en toiminut miten mies halusi. Mies ryyppäsi. Kaljatölkit sekä kihlasormus lenteli. Kerran hän roikkui esikoisen tukassa, kun häneltä paloi pinna.
Lapsi syntyi ja mies epäili isyyttään, koska ei lyötänyt lapsesta mitään itseään. Olivat laskeneet leikkiä jopa työpaikalla, että en uskalla näyttää miehelle vakuutuspapereita, koska niistä selviää, ettei hän ole lapsen isä. Mies yhtenä aamuna pimahti ja käyttäytyi aggressiivisesti, siinä hajosi pinnasänky ym. miehen raivotessa. Kuulin miten en ikinä tule saamaan lasta itselleni jne.
Pistin luonnollisesti miehen pihalle tapahtuman johdosta. Sain vihaa ja katkeruutta perääni. Perheneuvolasta tehtiin lastensuojeluilmoitus lapseni isästä. Päätimme kuitenkin yrittää, jos tämä kriisi olisi avannut miehen silmät. Emme asuneet yhdessä, mutta mies satunnaisesti vietti aikaa meillä, vuoden vaihteessa aika tiuhaankin. Mistään asioista mistä sovimme ei mies pitänyt kiinni. Sain kuulla miten en yritä, miten varastan hänen lapsensa. Kävimme kerran yhdessä juttelemassa perheneuvolassa, mutta mies ei toista kertaa tullut paikalle, koska terapeutti uskalsi olla erimieltä asioista hänen kanssaan.
Tästä kaikesta on nyt aikaa useampi kuukausi. Mies ei suostu tapaamaan lastaan, jos ei saa häntä mukaansa itselleen. Elatusmaksuja hän maksoi muutaman kuukauden, mutta nyt on jättänyt ne maksamatta. Paperia meillä ei ole missä olisi sovittu tapaamisista tai elatusmaksuista. Onkohan ainut ratkaisu lähteä käräjöimään tuon ihmisen kanssa vai annanko olla?
Tällä hetkellä suhtaudun ns. vieraisiin ihmisiin varauksella, luotto on mennyt lopullisesti. Ehkä sitä itsetunnon noustessa uskaltaa jälleen luottaa ihmisiin.
Anteeksi tämä pitkä avautuminen.
Tapaan aina miehiä, joiden kanssa homma vaan ei toimi. Kahden ensimmäisen lapsen isän kanssa etenimme vain aivan liian nopeasti ja emme tutustuneet kunnolla, kun meille oli jo tulossa lapsi. Olimme nuoria ja päätimme siis perustaa perheen. Meidän välissä oli kuitenkin miehen vanhemmat, jotka tekivät meidän elämästämme "helvetin". Erokin oli raskas ja ruma heidän ansiostaan ja jälkeen päin ollaankin keskusteltu miksi annoimme muiden tulla sotkemaan asiat niin rajusti.
Seuraava mies esitti kunnollista yh-isää, mutta ajan kanssa osottautuikin täydeksi juopoksi, kuten oli kertonut hänen lasten äidinkin olevan. Muutaman vuoden katselin touhua ja vihelsin pelin poikki, koska en vain kestänyt katsoa sitä miehen touhua. Emme koskaan asuneet yhdessä, onneksi.
Meni useampi vuosi kunnes jälleen uskalsin alkaa miettimään parisuhdetta ja "etsimään" uutta kumppania. Sellainen löytyikin suht nopeasti ja tämä mies osoitti miten tärkeä minä sekä lapseni hänelle ollaan. Otti vastuuta ja teki asioita myös lasten kanssa. Hän olisi halunnut muuttaa luoksemme nopeasti, mutta ei hyväksynyt, kun minä painoin hiukan jarrua. Puolisen vuotta tapaamisesta päätettiin kuitenkin sitten lyödä hyttyyt yhteen, koska oli äärimmäisen typerää maksaa miehen tyhjillään olevasta asunnosta missä hän saattoi muutamia öitä viettää kuukauden aikana.
Muuton jälkeen mies rupesi muuttamaan kotia itsensä näköiseksi. Minun sänkyni joutui kaatopaikalle, televisioni oli huono ja tilalle piti hankkia (yhteisellä luotolla) viimeistä huutoa oleva taulutelevisio, Imurini piti viedä kaatopaikalle, olohuoneen tv-taso/kirjahylly oli ruma ja tilalle oli saatava uusi, samaa sarjaa mitä hänellä oli. Kaapit olivat täynnä turhaa tavaraa ja hän ei esim. ymmärtänyt sitä, että olin säästänyt lasten pieniä vaatteita. Niitä säilytin, koska en raaski niitä pois heittää ja ovat kiertäneetkin ystävien lapsilla ja silti palautuneet meille hyväkuntoisina. Kirpputorille tai hyväntekeväisyyteen mielummin, kun roskikseen. (Osan olenkin toimittanut ulkomaille orpokotiin, mutta haluan niiden menevän henkilökohtaisesti perille, koska tiedän näin avun menevän varmasti perille).
Hän höpötti myös omasta lapsesta, miten kovasti hän sellaisen haluaisi, koska esikoista ei saanut pitää luonaan. Itselläni oli myös hetkittäin vauvakuume ja ystäville syntyikin noita kääröjä tasaiseen tahtiin ja päätimme sitten antaa lapsen tulla jos on tullakseen.
Tämän jälkeen mies alkoi muuttua, omia menoja alkoi ilmaantua, selkäni takana tavattiin ja sovittiin naisten kanssa tapaamisia ja sain tästä tietää, kun jollain tapaa miehen käytös muuttui. Seksiä ei juurikaan ollut tai oli mikäli miestä sattui huvittamaan.
Tilanne meni huonommaksi, kun lapsi ilmoitti tulostaan. Yhtäkkiä koin, että minun lapseni ovat enemmän rasite miehelle ja hän monesti sanoikin, että eikö ne vois mennä mummilaan hoitoon vaikka kävivät joka toinen vkl isänsä luona. Aikaisemmin oltiin pakattu lapset sekä tavarat autoon ja ajeltu esim mökille vkl:n viettoon. Kesälomaksi oli suunniteltu ulkomaan matkaa.
Myös rahallinen hyväksikäyttö alkoi ja kaikki yhteiset laskut jäivät minun vastuulleni ja kauppakäynnit maksoin minä. Ostin miehen bussiliput, että hän pääsisi töihin.
Hän vaihtoi auton kalliimpaan, minulta salaa. Maksoi vanhoja käyttöluottojaan pois jne. Jos joku miettii mihin hänen rahansa menivät.
Minä tein myös kotityöt, vaikka olin raskaana. Mielipiteilläni ei ollut merkitystä. Toiveitani ei kuunneltu tai huomioitu. Ulkoilutin koiraa. Tulin jätetyksi useasti raskauden aikana, jos en toiminut miten mies halusi. Mies ryyppäsi. Kaljatölkit sekä kihlasormus lenteli. Kerran hän roikkui esikoisen tukassa, kun häneltä paloi pinna.
Lapsi syntyi ja mies epäili isyyttään, koska ei lyötänyt lapsesta mitään itseään. Olivat laskeneet leikkiä jopa työpaikalla, että en uskalla näyttää miehelle vakuutuspapereita, koska niistä selviää, ettei hän ole lapsen isä. Mies yhtenä aamuna pimahti ja käyttäytyi aggressiivisesti, siinä hajosi pinnasänky ym. miehen raivotessa. Kuulin miten en ikinä tule saamaan lasta itselleni jne.
Pistin luonnollisesti miehen pihalle tapahtuman johdosta. Sain vihaa ja katkeruutta perääni. Perheneuvolasta tehtiin lastensuojeluilmoitus lapseni isästä. Päätimme kuitenkin yrittää, jos tämä kriisi olisi avannut miehen silmät. Emme asuneet yhdessä, mutta mies satunnaisesti vietti aikaa meillä, vuoden vaihteessa aika tiuhaankin. Mistään asioista mistä sovimme ei mies pitänyt kiinni. Sain kuulla miten en yritä, miten varastan hänen lapsensa. Kävimme kerran yhdessä juttelemassa perheneuvolassa, mutta mies ei toista kertaa tullut paikalle, koska terapeutti uskalsi olla erimieltä asioista hänen kanssaan.
Tästä kaikesta on nyt aikaa useampi kuukausi. Mies ei suostu tapaamaan lastaan, jos ei saa häntä mukaansa itselleen. Elatusmaksuja hän maksoi muutaman kuukauden, mutta nyt on jättänyt ne maksamatta. Paperia meillä ei ole missä olisi sovittu tapaamisista tai elatusmaksuista. Onkohan ainut ratkaisu lähteä käräjöimään tuon ihmisen kanssa vai annanko olla?
Tällä hetkellä suhtaudun ns. vieraisiin ihmisiin varauksella, luotto on mennyt lopullisesti. Ehkä sitä itsetunnon noustessa uskaltaa jälleen luottaa ihmisiin.
Anteeksi tämä pitkä avautuminen.
