Koiranpentu 7vko5pvä - ja mies ei haluakaan sitä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voiveetu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No jos aiotte pitää sen, nin kerro miehellesi että tilanne pahenee jos mies pakoilee, koira tarvitsee koulutusta ja opetusta juuri nyt jotta siitä tulis sellainen mukava koira, jonka hän vissiin haaveili ottavansa
 
  • Tykkää
Reactions: Kissimi
Kurja tilanne. Jos perheessä olis vaan aikuisia niin neuvoisin soittamaan kasvattajalle josko ottais pennun takaisin tai tietäis sille uuden kodin. Mutta kun on lapsia niin en haluaisi heille opettaa että eläimen voi palauttaa jos kyllästyttää. Mä varmaan laittaisin miehen ulkoruokintaan.
 
Mitäs kieltäytyi lukemasta niitä koiraoppaita, joita sinä vielä hänelle ystävällisesti vielä nenän eteen toit. Niin olis voinut vähän varautua. Nyt tuli sitten kaikki yllätyksenä.

Ymmärrän hyvin että koiranpentu on tosi raskas, sukulaiset hankki juuri vähän aikaa sitten, ja on siinä ollut vahtimista. Mutta heillä luki ala-asteikäiset lapsetkin kaiken maailman kirjat jo ennen koiran hankintaa, ja kaikki yhdessä siivoavat sotkut ja kouluttavat koiraa nurisematta. Sun miehes on siis typerämpi kuin 10-vuotias.

Mulle tekisi kyllä tiukkaa arvostaa tollasta miestä enää jatkossa. Oliko teillä tuurilla helpot vauvat, vai suostuiko mies sillon ottamaan jotain selville etukäteenkin? :headwall:
 
[QUOTE="koirallinen";27342934]Ota yhteyttä kasvattajaan josko hänellä vaikka olisi tiedossa pennulle koti jossa se on oikeasti haluttu perheenjäsen.[/QUOTE]

Ehdottomasti samaa mieltä. Koiran elämässä ei ole tapahtunut vielä mitään merkittävää, se on parhaassa sosiaalistamisvaiheessa ja mitä pikemmin pentu pääsisi lopulliseen kotiinsa, sen parempi. Paitsi tietysti jos itse haluat pitää ja hoitaa pennun?

Tähän väliin kerrottakoon, että minulla oli jo koira kun tapasimme nykyisen mieheni kanssa. Koira josta oli olin vuosia haaveillut odottaen sopivaa elämäntilannetta. Pennun jouduin hakemaan ruotsista asti kun suomessa ei ko. rodun pentueita juuri ollut, ja jonotin pentua vielä useita kuukausia. Viimeisen päälle harkittu ostos siis. Koira oli oppinut nukkumaan kanssani sängyssä, ja mies alkoi vaatia ettei samassa sängyssä koiran kanssa nuku. Totesin, että nuku sitten lattialla ja heitin sille peiton. :D tajusi että eikai tässä vaihtoehtoja ole. Jälkeenpäinkin yritti vielä että möisin koiran pois, ilmoitin tyynesti että en myy, siinä on ovi jos et koiran kanssa samaan taloon mahdu. Nyt ovat eläneet samassa taloudessa tyynesti yhdessä 7 vuotta. ;)
 
täytyy toivoa että tämä osisi vain trolli :)) mut jos ei niin sitoutumiskyky miehelläsi loistava....mitäs jos teille tuleekin joskus vauva jota miehesi niiiiin halunnun ja toivonut ja hitto, ei se ollukkaa kivaa. muttaa yläkertaan ja sie elät lapses kanssa kahestaan Heh
 
Meilläkin on samanikäisten pentu, asustanut meillä nyt kolme päivää ja ei onneksi tuollaisia tunteita ole. Ollaan kyllä molemmat useamman kerran puolitosissaan sanottu, että oli virhe hankkia koira tähän elämänvaiheeseen ( pienet lapset), mut onhan toi niin ihana otus, ettei siitä luopuis! Paskoo joka paikan eikä osaa yhtään olla yksin, mut meidän tehtävän sitä on opettaa!
Sun miehellä on varmaan pentublues :)
Koittakaahan viel jutella ukon kanssa
 

Uusimmat

Yhteistyössä