K
Killemamma
Vieras
Mies kantaa joka kauppareissulla karkkia,suklaata ym herkkuja kotiin ja kun minulla huono itsekuri niin syön niitä sitten kunnes tulee paha olo! Mies muutenkin elämäntavoiltaan erilainen kuin minä,ei harrasta mitään liikuntaa,syö usein roskaruokia ja ylipainoakin löytyy...Minä taas olen ollut aina liikunnallinen ja tykännyt ulkoilla ym mutta pelkään että tuo miehen tyyli on tarttumassa minuunkin..Liikunta on vähentynyt huomattavasti entisestä etenkin lapsemme syntymän jälkeen ja herkkujen napostelu lisääntynyt alettuani seurustella mieheni kanssa.Olen hieman huolissani lapsestamme joka nyt 9kk,millaiset elintavat hän mahtaa oppia meiltä jossa karkit ovat lähes jokapäiväinen herkku! Olen kyllä sanonut miehelle siitä että kun tyttö kasvaa niin meille ei osteta herkkuja kuin tiettynä päivänä tai harvemmin mutta tuntuu ettei mies ota tosissaan tai sitten ei välitä..Hänelle kun se on ihan arkipäivää ja luontevaa.Vanukasta hän on jo syöttänyt tytölle monta kertaa koska"pitäähän sitä tottua kaikkea syömään".Siitäkin olen sanonut mutta minä muka vain turhasta narisen...Tosin ei nyt koko purkkia kerrallaan vaan ihan pari kolme lusikallista mutta siitähän se lähtee..
Tiedän että se mitä omaan suuhuni tungen on ihan oma vikani enkä voi siitä miestäni syyttää mutta toivoisin että edes lapsensa terveyden tähden luopuisi arkipäivän mässäilystään ettei tytöstämme tule yksi niistä monista jotka pelkästään vääristä elämäntavoista johtuen kärsivät tulevaisuudessa kaikenmaailman ongelmista.
Miten siis pitäisi toimia kun yrittää lapselle neuvoa terveellistä syömistä ym elämäntapoja jos toinen vanhemmista ei ole ollenkaan mukana?Eihän tämä ihan vielä ole ajankohtaita mutta kyllä tuo tyssi kohta alkaa olla siinä iässä että aletaan matkia vanhempien käyttäytymistä..
Enkä nyt tarkoita sitä etteikö ikinä saisi herkutella mutta joka päivä on jo liikaa..
Tiedän että se mitä omaan suuhuni tungen on ihan oma vikani enkä voi siitä miestäni syyttää mutta toivoisin että edes lapsensa terveyden tähden luopuisi arkipäivän mässäilystään ettei tytöstämme tule yksi niistä monista jotka pelkästään vääristä elämäntavoista johtuen kärsivät tulevaisuudessa kaikenmaailman ongelmista.
Miten siis pitäisi toimia kun yrittää lapselle neuvoa terveellistä syömistä ym elämäntapoja jos toinen vanhemmista ei ole ollenkaan mukana?Eihän tämä ihan vielä ole ajankohtaita mutta kyllä tuo tyssi kohta alkaa olla siinä iässä että aletaan matkia vanhempien käyttäytymistä..
Enkä nyt tarkoita sitä etteikö ikinä saisi herkutella mutta joka päivä on jo liikaa..