Ärsyttää!!!! (pienten lasten hoitoonviennistä)

[ex-lto]

ehkäpä sen jälkeen huomattaisiin, että naisille kannattaa oikeasti maksaa vähän parempaa palkkaa.. Minua ei saa kasvattamaan toisten lapsia 1500e/nettopalkalla. Mielummin kituutetaan yhden palkalla ja kasvatan omat lapseni, omilla arvoillamme.

 

[väsynyt tähän keskusteluun]

Miten toisten perheiden asiat jaksaa noin kauheesti ärsyttää ja kiinnostaa. Jokainen hoitakoon lapsensa miten parhaaksi näkee ja käy töissä tai ei. Minua ei jaksa kiinnostaa...

 

[ZäDäM]

En lukenut koko ketjua, mutta meillä poika meni nyt hoitoon kun ikää oli 2 vuotta ja 8 kk:tta.

Mä nostan rahaa mieluummin kaksi kertaa kuussa 600 erkkiä kuin kerran kk:ssa vajaa 500

 

[ap.]

Minusta on parempi että äidit käy esim.osa-aika työssä sinne asti kun lapset isoja(lukiossa).Minusta huonoin vaihto ehto on se että äiti on 3v kotona ja sen jlkeen aina 5pvää/vko ja min 8h/pvä töissä.

Vihdoin löytyy joku joka ajattelee samoin!

en ymmärrä vieläkään mikä järisyttävä muutos lapsessa tapahtuu tämän täyttäessä 3v. Vajaa kolmevuotiaalle on traumaattista olla päivähoidossa vaikka se 2-3 6h pituista päivää viikossa, itsekäs paska se vanhempi joka rahanahneuttaa lapsen tuolaliseen laittaa.

Kuitenkin sinä päivänä kun lapsi täyttää 3v tämä pärjää loistavasti päivähoidossa vaikka ne 10h hoitopäivät viidesti viikossa, ilman että käsrsisi tästä mitenkään!

Minusta kannattavampi vaihtoehto olisi että lapset aloittaisivat vaikka 2v iässä päivähoidon noilla lyhyillä hoitoajoilla ja samaa jatkettaisiin sitten eteenpäinkin. Kyllä myös yli 3v ikäiset lapset kaipaavat vanhempiaan ja pienille koululaisille on iso asia että äidillä olisi iltaisin aikaa hänelle.

Tähän vaan, että ihan varmasti ymmärrätte noiden ikien olevan suuntaa-antavia ja veteen piirrettyjä viivoja. Lapset kehittyvät yksilölliseen tahtiinsa, nuo ovat keskiarvoja. Tuskin tämä olisi tarvinnut selventämistä? Ja olen jopa maininnut, että tiettyjen ehtojen täyttyessä voisin itsekin harkita jo 2-vuotiaalle jonkinlaista päivähoitoa.

Ja en ole missään vaiheessa maininnut kannattavani 10h hoitopäiviä missään iässä. Enkä koululaisten yksinäisiä iltoja

 

[ap.]

Olen kyllä sama mieltä, että jos kaikki muut asiat (esim. raha-asiat ja äidin mieliala kotona) ovat ihan iisisti järjestyksissä, on lapsen hyvä olla kotona 2-vuotiaaksi. Mutta kun tässä on puhuttu kokonaisuuden kannalta hyvästä ratkaisusta.

Siitäkin olen samaa mieltä, että alle 2-vuotiasta ei vielä virikkeiden tai kaverien takia tarvitse hoitoon laittaa. Mutta perheiden kokonaistilanteen vuoksi näin tehdään. Esim meillä päätös oli lähinnä, että jääkö mies kuopuksestakin (kuten esikoisesta) kotiin ä-lomani jälkeen, koska minä olen perheen ykköselättäjä. Ei voinut, koska oli tässä välissä alkanut yrittäjäksi.

Lapsen perusturvallisuutta on se, ettei kotona ole kireä tunnelma. Sitä useimmilla (vaikkei ap:llä ) on kun rahatilanne on vaikea. Samoin monien äitien mieliala laskee pitkän kotonaollessa (ei ap:llä, mutta Monilla muilla), mikä ei sekään ole lisäämään lapsen perusturvallisuutta. Moni saa elämän ja mielensä tasapainoon kun käy töissä.

Ap voi pärjätä taloudellisesti vuokrakämpässään ja busseilla kulkien. On vain turha olettaa, että kaikki perheet (esim sellaiset, joissa on jo useampi lapsi ja vähän enemmän ikää ) eläisivät samalla tavalla. Ja EI, silti he eivät elä ökyelämää uusessa ok-talossa kahdella uudella autolla ja ulkomaanmatkoilla.

Sitä on turha väittää, että hoidossa vai ei -olisi se ratkaisevin asia lapsen kasvatuksessa ja ihmisen elämässä. Siitä on todisteita paljon, ettei se ole. Paljon ratkaisevampaa ovat ne seuraavat 20 vuotta mitä seuraa ja siellä ne kasvatustaidot punnitaan Uskon myös, että yli 2,5-vuotiaalle hoidosta on paljon hyötyäkin lapsen kasvussa ja kehityksessä kun kotona kaikki on myös hyvin.

Jokaisen perheen on löydettävä oma ratkaisunsa. Lasta lohduttaa muidenkin syli kuin äidin ja muutkin vastuulliset aikuiset voivat huolehtia meidän lapsista. Äiti ja isä eivät ole ainoat hyvät ja turvalliset ihmiset lastemme elämässä. Sekin tunne on lisäämään lapsen luottamusta ihmisiin ja perusturvallisuutta.

Tätä en ole väittänyt. Tämä on kuitenkin mielestäni oivallinen esimerkki vähän laajemmasta kehityksestä ja ihmisten ajattelutavoista, arvomaailmoista. Totta on, että perusta luodaan ensimmäisinä elinvuosina, halusitte sitä tai ette.

 

[ap.]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Ei pidä paikkaansa!
Köyhyys ja kykenemättömyys???? Miten se tekee ihmisestä köyhän jos on lapsen/lasten kanssa kotona ne lapsen/lasten elämän ensimmäiset 3-vuotta???
Se "köyhyys" on hetkellistä ja kuka ottaa sen köyhyytenä jos on valmis "uhraamaan" omasta elämästä ne lapsen ekat vuodet vain lapselle ja äitiydelle, kyllä se on aika rikkaus!
Moni nainen jää kotiin PIENTEN LASTEN, koska tietävät sen olevan lapselle parasta...

Köyhä perhe on kykenemätön hankkimaan yksityistä lääkäriapua, sekä tekemään kaikkia lapsen kehityksen kannalta tarpeellisia hankintoja. Lapsen kolme 1. elinvuotta ovat tosiaan ne hänen tärkeinpänsä. Jos isi ja äiti ja sitä kautta koko perhe ovat kireitä ja voivat pahoin taloudellisen ahdingon vuoksi, ei tämä ole jättämättä jälkiä lapseen. Pienen lapsen kanssa kotonaolo ei ole mikään vähäinen taloudellinen uhraus. Suomalaisessa perheessä on keskimäärin 2-3 lasta. Jos jokaisen kanssa ollaan kotona ne ekat 3 vuotta, kyllä siitä taloudellista ahdinkoa syntyy.

Minä kirjoitin vastineeni, koska olen kyllästynyt tuohon kotiäitien jeesusteluylistykseen. Seuraan vieressä kolmea aviokriisiä (tilastojen lisäksi), joissa mies on ajettu loppuun 24/7 työnteolla ja ahdistuksella taloudellisesta tilanteesta naisen toteuttaessa näitä hienoja "kasvatan kaikki kolme lastani ekat kolme vuotta kotona" -arvoja. Arvon aviovaimot EIVÄT EDES NÄE kuinka kriisissä mies ja perhe ovat. Mies käy vieraissa ja unelmoi elämästä jossain muualla ja nainen vaan vääntää pullaa silmät tyhjänä eteen tuijottaen. Arvatkaa kärsivätkö lapset?

Jos lapsi sairastuu, lääkäriin pääsee varmasti!
Lapsen kehityksen kannalta tärkeitä hankintoja????
Ruoka, vaatteet, leikkimistä, laulua, leluja ja rakkautta, läheisyyttä, äidin kanssa olemista ja tekemistä jne.jne.
Taloudellinen ahdinko????
Tuskin kukaan taloudellisessa ahdingossa joutuu elämään nykypäivän suomessa...mahdollisuus valita millaista elämää elää, ostetaanko kaikki mitä halutaan vai se mitä tarvitaan!
Nainenko yksin toteuttaa näitä "kasvatan lastani kotona" eikös ne lapset ole ihan yhteisiä ja kenen mies tekee 24/7 töitä, sitten on jossain muussa vikaa kuin lapsen kotihoidossa!
Kriisissä MIES ja perhe???
Mies käy vieraissa...
Nyt menee jo niin yli et taitaa olla parempi kun en sano mitään... :kieh:

Suosittelen sinulle luettavaksi KTL:n sivuilta löytyvää tutkimusta nuoruusiän hyvinvoinnin erojen vaikutuksesta aikuisikään. Linkki:

http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/nro_1_2007/nuoruusian_hyvinvoinnin_erot_vaikuttavat_aikuisikaan_saakka/

Tässä suora lainaus ko artikkelin tiivistelmästä:

Useissa tutkimuksissa on todettu sosiaaliryhmien välisiä eroja mielenterveydessä ja hyvinvoinnissa. ...Sosioekonomisten terveyserojen taustalla vaikuttavat monenlaiset syytekijät, kuten varhaiset ja nykyiset elinolot, aineelliset ja psykososiaaliset olosuhteet, elintavat ja terveyspalvelut.

Kyllä varmaan joo lääkäriin pääsee; järjettömän pitkien jonotusten jälkeen kuulemaan, että menkään kotiin vaan katsomaan, kyllä se siitä itsestään paranee. Julkisen puolen resurssit ovat niin tiukat, että valitettavasti hyvän terveydenhoidon lapselle taatakseen on järkevämpi kääntyä yksityislääkäreiden puoleen. Vaikka jolla kulla kotiäiti-työisä -perheellä olisi ko palveluihin varaa sekä lapsilla vakuutukset, suurimmalla osallla ei ole.

Noista hankinnoista en lähde keskustelemaan, koska meillä on 100 % varmuudella aivan eri näkemys siitä, mitä leluja ja tarvikkeita lapsi tarvitsee, ja kuinka paljon pitäisi panostaa pienen lapsen sisarusten harrastuksiin, virikkeisiin jne silloin kun äiti hoitaa pikkusisarusta kotona.

Ja kyllä; miehen ja perheen hyvinvointo ovat merkityksellisiä; yksinään!!! Olet varmasti nähnyt lukuisia artikkeleita ja tutkimuksia liittyen siihen, kuinka lapsi voi tasan yhtä hyvin kuin vanhempien parisuhde. Voin niitäkin sinulle etsiä, jos et muuten usko. Ja mies lähtee vieraisiin ja masentuu, kun hänet ajetaan loppuun. Vaikka siten, että hän joutuu kantamaan taloudellisen vastuun useamman vuoden perheestään.

Jos jollain perheellä on järkevästi varaa pitää motivoitunutta äitiä lasten kanssa kotona, hienoa!!!! Mutta suurimmalla osalla ei ole tähän taloudellisia edellytyksiä. Aivan turha väittää, että jollain naurettavan pienellä summalla voi elää järkevästi.

Tästä aiheesta on muuten myös ihan hyvää luettavaa mm. Liisa Keltikangas-Järvisellä. Suosittelen .

Ja vielä: sekoittanet nyt asioita keskenään. Hetkellisesti pienemmällä toimeentulolla lapsiaan hoitava perhe ei ole "alempaa sosiaaliluokkaa". Nuo ovat vähän laajempia määritelmiä, ja kyllä joo on todistettu niiden "periytyvyys". Ei liity tähän, ei.

 

[pipanan äiti]

Tää keskustelu ihan teoreettista , koska yksinkertaisesti tämä YHTEISKUNTA KAATUISI JOS KAIKKI PIENTEN LASTEN ÄIDIT LOPETTAISI TYÖT!!! Siis miten moni sairaanhoitaja on pienten lasten äiti? Tai kassa, siivoja, yrittäjä, tarjoilija, opettaja jne... Siis ei olisi mitenkään mahdollista että kaikki jäisivät kotiin, siksi tämä ainainen väittely on niin turhaa!
Onneksi kuitenkin osa äideistä voi jäädä kotiin! Onneksi on vaihtoehtoja!

AP! Tajuatko tätä? Kuka opettaisi sinun lapsia koulussa? Kuka hoitaisi häntä sairaalassa? Juuri näillä aloilla kärsitään jo nyt kovasta työvoimapulasta, joten jos pienten lasten vielä lopettaisivat työt niin se olisi ihan oikeasti katastrofi! Siksi tälläinen kiistely on turhaa koska ajatus että kaikki hoitaisivat lapset kotona on täysin retorinen.

 

[ap.]

oikeastiko joku ajattelee että jos äiti hoitaa lapsia kotona niin sen mies ramppaa siksi vieraissa????????? Kyllä se miehen vierasiin meno johtuu jostain muusta kuin lasten kotihoidosta!!!! Silloin on parisuhteessa jotain ongelmia, eikä kukaan voi sanoa että ne ongelmat johtuvat siitä kun äiti hoitaa yhteisiä lapsia kotona!!!!! IHAN OIKEASTI!!!!
Kyllä pistää niin veetuttamaan tollaset selitykset |O |O |O

Kyllä kuule voi pistää. Juuri se asia, että miehellä on älyttömät taloudelliset paineet ja nainen ei ymmärrä tätä vaan elää jossain omassa todellisuudesta irtaantuneessa maailmassa vieraannuttaa puolisot. Mies kypsyy, kun nainen ei halua kantaa taloudellista vastuuta, eikä halua nähdä miehen harteilla olevaa taakkaa. Taloudellisesta vastuusta. Eikä se nainen tajua, koska mies maksaa aina kaiken. Ei tämä kotiäiti ymmärrä, mikä paine miehellä on raapia kasaan seuraaviin talvihaalareihin tarvittavat eurot. Eikä se mies uskalla sanoa mitään "täydellinen kotiäiti" -vaimolleen, joka silmät leiskuen paasaa kotihoidon tärkeydestä. Mies tuntee olevansa epäonnistunut aviomies kun ei jaksa ymmärtää vallitsevaa tilannetta. Niinpä hän lähtee etsimään ymmärrystä muualta. Eli menee vieraisiin, ja pahimmillaan jättää vaimonsa sekä lapsensa löydettyään häntä ymmärtävän naisen.

Ja ihan oikeasti; seuraan vierestä kolmea tällaista kriisiä. Yksi kriiseilijä on minulle uskoutuva mies (en ole se toinen nainen vaan elän (toivottavasti)onnellisessa parisuhteessa), joka myös uskoutuu näiden kahden muun kriiseilijän tilanteesta.

ELI KYLLÄ KOTIÄITIYS VOI AJAA MIEHEN VIERAISIIN.

Joo, moni asia voi "ajaa" epäkypsän miehen vieraisiin. En viitsi kommentoida ajatuksiasi enempää

 

[ap.]

En lukenut koko ketjua, mutta meillä poika meni nyt hoitoon kun ikää oli 2 vuotta ja 8 kk:tta.

Mä nostan rahaa mieluummin kaksi kertaa kuussa 600 erkkiä kuin kerran kk:ssa vajaa 500

Puhe ollut lähinnä alle 2-vuotiaitten päivähoidosta

 

[ap.]

Tää keskustelu ihan teoreettista , koska yksinkertaisesti tämä YHTEISKUNTA KAATUISI JOS KAIKKI PIENTEN LASTEN ÄIDIT LOPETTAISI TYÖT!!! Siis miten moni sairaanhoitaja on pienten lasten äiti? Tai kassa, siivoja, yrittäjä, tarjoilija, opettaja jne... Siis ei olisi mitenkään mahdollista että kaikki jäisivät kotiin, siksi tämä ainainen väittely on niin turhaa!
Onneksi kuitenkin osa äideistä voi jäädä kotiin! Onneksi on vaihtoehtoja!

AP! Tajuatko tätä? Kuka opettaisi sinun lapsia koulussa? Kuka hoitaisi häntä sairaalassa? Juuri näillä aloilla kärsitään jo nyt kovasta työvoimapulasta, joten jos pienten lasten vielä lopettaisivat työt niin se olisi ihan oikeasti katastrofi! Siksi tälläinen kiistely on turhaa koska ajatus että kaikki hoitaisivat lapset kotona on täysin retorinen.

Menet siis kansantaloudellisista syistä töihin? Laitat siis lapsesi hoitoon, koska koet velvollisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Minulle omat lapseni ovat se ensisijainen huolenpidon kohde. En todellakaan vie heitä pikkuisina hoitoon jonkun kasvottoman "yhteisen edun" nimissä. Mainitsemasi on rakenteellinen ja asenteellinen ongelma.

 

[Vieras]

Mikäs ap.n napaa noin hiertää, tainnu saada pitkään aikaan B)

 

[KullanMurutx4]

ensin juttu alkaa siitä että pienet lapset pitäis hoitaa kotona ja nyt jo puhutaan siitä että kotiäitien puolisot juoksee vieraissa :/

 

[pipanan äiti]

Tää keskustelu ihan teoreettista , koska yksinkertaisesti tämä YHTEISKUNTA KAATUISI JOS KAIKKI PIENTEN LASTEN ÄIDIT LOPETTAISI TYÖT!!! Siis miten moni sairaanhoitaja on pienten lasten äiti? Tai kassa, siivoja, yrittäjä, tarjoilija, opettaja jne... Siis ei olisi mitenkään mahdollista että kaikki jäisivät kotiin, siksi tämä ainainen väittely on niin turhaa!
Onneksi kuitenkin osa äideistä voi jäädä kotiin! Onneksi on vaihtoehtoja!

AP! Tajuatko tätä? Kuka opettaisi sinun lapsia koulussa? Kuka hoitaisi häntä sairaalassa? Juuri näillä aloilla kärsitään jo nyt kovasta työvoimapulasta, joten jos pienten lasten vielä lopettaisivat työt niin se olisi ihan oikeasti katastrofi! Siksi tälläinen kiistely on turhaa koska ajatus että kaikki hoitaisivat lapset kotona on täysin retorinen.

Menet siis kansantaloudellisista syistä töihin? Laitat siis lapsesi hoitoon, koska koet velvollisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Minulle omat lapseni ovat se ensisijainen huolenpidon kohde. En todellakaan vie heitä pikkuisina hoitoon jonkun kasvottoman "yhteisen edun" nimissä. Mainitsemasi on rakenteellinen ja asenteellinen ongelma.

Missä niin luki että mä menen töihin?! Mun lapsi on vasta 6 kk ja mulla on mahdollisuus onneksi jäädä kotiin hänen kanssa ja toinen lapsi olis suunnitteilla myös jossain vaiheessa, eli mä en ole menossa töihin pitkään aikaan! Mulla on vaan sellainen (ilmeisesti yliluonnollinen...) kyky nähdä asioita myös muusta kuin oman navan näkökulmasta....

 

[vieras]

No, pidemmälle luettuna alan ymmärtää ap:ta paremmin. Alkuun hän kuulosti kovin mustavalkoiselta ja tuomitsevalta, mutta nyt näyttää siltä että hänkin osaa nähdä asiat kokonaisuuksina.

Varmasti suuri enemmäistö lapsista on niitä joille tuo 3v kotihoito olisi ihan paikallaan. Poikkeuksia sitten löytyy erityistilanteiden, lapsen vamman tai kehityksen viivästymän, vanhempien sairauden tai muun vastaavan tilanteen myötä ja hyvä että tuolloin päiväkoti tulee avuksi. Tietenkin toisten tilanteita on vaikea ulkoapäin nähdä enkä siksi menisi toista arvostelemaan pienen lapsen hoitoonviemisestä.

Toivoisin kuitenkin että äideille kauttalinjan kehittyisi vahvempi itsetunto jotta nämä uskoisivat pystyvänsä tarjoamaan alle 3v lapselle kaiken sen mitä lapsi tarvitsee. Ja samalla terve laiskuus, jotta osaisivat ottaa sen ilon irti noista vuosista rennon kotonaolemisen myötä. Ei kotiäitiyttä tarvitse täyttää tekemisellä ja suorittamisella vaan ihan lasten aknssa olemisella. Ei lapsi myöhemmin muista sitä miten puhdas ja tahraton koti oli, mutta mielikuva hyväntuulisesta ja lapsen kanssa aikaa viettävästä äidistä jää mieleen ja se on se mikä heijastuu myöhemmin lapsen kehityksen kipupisteissä. Noina ensimmäisinä vuosina syntynyt rakkaus ja luottamus.

Toivoisin että vanhemmat ymmärtäisivät tämän merkityksen ja soisivat niin itselleen kuin lapsilleen luvan heittäytyä hetkeksi arjen oravanpyörästä ja keskittymään omaan perheeseen.

 

[ap.]

Tää keskustelu ihan teoreettista , koska yksinkertaisesti tämä YHTEISKUNTA KAATUISI JOS KAIKKI PIENTEN LASTEN ÄIDIT LOPETTAISI TYÖT!!! Siis miten moni sairaanhoitaja on pienten lasten äiti? Tai kassa, siivoja, yrittäjä, tarjoilija, opettaja jne... Siis ei olisi mitenkään mahdollista että kaikki jäisivät kotiin, siksi tämä ainainen väittely on niin turhaa!
Onneksi kuitenkin osa äideistä voi jäädä kotiin! Onneksi on vaihtoehtoja!

AP! Tajuatko tätä? Kuka opettaisi sinun lapsia koulussa? Kuka hoitaisi häntä sairaalassa? Juuri näillä aloilla kärsitään jo nyt kovasta työvoimapulasta, joten jos pienten lasten vielä lopettaisivat työt niin se olisi ihan oikeasti katastrofi! Siksi tälläinen kiistely on turhaa koska ajatus että kaikki hoitaisivat lapset kotona on täysin retorinen.

Menet siis kansantaloudellisista syistä töihin? Laitat siis lapsesi hoitoon, koska koet velvollisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Minulle omat lapseni ovat se ensisijainen huolenpidon kohde. En todellakaan vie heitä pikkuisina hoitoon jonkun kasvottoman "yhteisen edun" nimissä. Mainitsemasi on rakenteellinen ja asenteellinen ongelma.

Missä niin luki että mä menen töihin?! Mun lapsi on vasta 6 kk ja mulla on mahdollisuus onneksi jäädä kotiin hänen kanssa ja toinen lapsi olis suunnitteilla myös jossain vaiheessa, eli mä en ole menossa töihin pitkään aikaan! Mulla on vaan sellainen (ilmeisesti yliluonnollinen...) kyky nähdä asioita myös muusta kuin oman navan näkökulmasta....

Ok. Pienet lapsensa voi hoitaa kotona, jos niin valitsee. Jopa yhteiskunta voidaan rakentaa sellaiseksi, että se on täysin mahdollista. Isot muutokset ovat hitaita, mutta lähtevät pienistä teoista. Olemme varmaan vähän vääriä henkilöitä puhumaan asiantuntevasti kansantaloudesta (ainakin minä olen). Mutta oma kannanottoni on hoitaa lapseni kotona vähintään 2- , mielellään 3-vuotiaksi

 

[sama vieras]

No, pidemmälle luettuna alan ymmärtää ap:ta paremmin. Alkuun hän kuulosti kovin mustavalkoiselta ja tuomitsevalta, mutta nyt näyttää siltä että hänkin osaa nähdä asiat kokonaisuuksina.

Varmasti suuri enemmäistö lapsista on niitä joille tuo 3v kotihoito olisi ihan paikallaan. Poikkeuksia sitten löytyy erityistilanteiden, lapsen vamman tai kehityksen viivästymän, vanhempien sairauden tai muun vastaavan tilanteen myötä ja hyvä että tuolloin päiväkoti tulee avuksi. Tietenkin toisten tilanteita on vaikea ulkoapäin nähdä enkä siksi menisi toista arvostelemaan pienen lapsen hoitoonviemisestä.

Toivoisin kuitenkin että äideille kauttalinjan kehittyisi vahvempi itsetunto jotta nämä uskoisivat pystyvänsä tarjoamaan alle 3v lapselle kaiken sen mitä lapsi tarvitsee. Ja samalla terve laiskuus, jotta osaisivat ottaa sen ilon irti noista vuosista rennon kotonaolemisen myötä. Ei kotiäitiyttä tarvitse täyttää tekemisellä ja suorittamisella vaan ihan lasten aknssa olemisella. Ei lapsi myöhemmin muista sitä miten puhdas ja tahraton koti oli, mutta mielikuva hyväntuulisesta ja lapsen kanssa aikaa viettävästä äidistä jää mieleen ja se on se mikä heijastuu myöhemmin lapsen kehityksen kipupisteissä. Noina ensimmäisinä vuosina syntynyt rakkaus ja luottamus.

Toivoisin että vanhemmat ymmärtäisivät tämän merkityksen ja soisivat niin itselleen kuin lapsilleen luvan heittäytyä hetkeksi arjen oravanpyörästä ja keskittymään omaan perheeseen.

Jatkan vielä sen verran että uskon löytyvän niitäkin perheitä joissa töihinpaluu on taloudellinen pakko, mutta silti valtaosa pystyisi varmasti halutessaan järjestämään asiat muutenkin.

Lisäksi on eri asia puhua 9kk ikäisistä kuin 2v ja päälle olevista lapsista, eli näiden isompien kohdalla on helpompi ymmärtää hoitoon laitto, syystä tai toisesta.

Myös noilla hoitopäivien pituuksilla jotka tässä on mainittu on merkitystä. Aivan eri asia jos lapsi on 2-3 lyhyttä päivää viikossa hoidossa kuin täyttä pitkää päivää. Eli jos on pakko palata töihin taloudellisista syistä, kannattaisi varmaan miettiä olisiko mahdollista vaikka lyhentää työaikaa.

 

[pipanan äiti]

Tää keskustelu ihan teoreettista , koska yksinkertaisesti tämä YHTEISKUNTA KAATUISI JOS KAIKKI PIENTEN LASTEN ÄIDIT LOPETTAISI TYÖT!!! Siis miten moni sairaanhoitaja on pienten lasten äiti? Tai kassa, siivoja, yrittäjä, tarjoilija, opettaja jne... Siis ei olisi mitenkään mahdollista että kaikki jäisivät kotiin, siksi tämä ainainen väittely on niin turhaa!
Onneksi kuitenkin osa äideistä voi jäädä kotiin! Onneksi on vaihtoehtoja!

AP! Tajuatko tätä? Kuka opettaisi sinun lapsia koulussa? Kuka hoitaisi häntä sairaalassa? Juuri näillä aloilla kärsitään jo nyt kovasta työvoimapulasta, joten jos pienten lasten vielä lopettaisivat työt niin se olisi ihan oikeasti katastrofi! Siksi tälläinen kiistely on turhaa koska ajatus että kaikki hoitaisivat lapset kotona on täysin retorinen.

Menet siis kansantaloudellisista syistä töihin? Laitat siis lapsesi hoitoon, koska koet velvollisuutta yhteiskuntaa kohtaan? Minulle omat lapseni ovat se ensisijainen huolenpidon kohde. En todellakaan vie heitä pikkuisina hoitoon jonkun kasvottoman "yhteisen edun" nimissä. Mainitsemasi on rakenteellinen ja asenteellinen ongelma.

Missä niin luki että mä menen töihin?! Mun lapsi on vasta 6 kk ja mulla on mahdollisuus onneksi jäädä kotiin hänen kanssa ja toinen lapsi olis suunnitteilla myös jossain vaiheessa, eli mä en ole menossa töihin pitkään aikaan! Mulla on vaan sellainen (ilmeisesti yliluonnollinen...) kyky nähdä asioita myös muusta kuin oman navan näkökulmasta....

Ok. Pienet lapsensa voi hoitaa kotona, jos niin valitsee. Jopa yhteiskunta voidaan rakentaa sellaiseksi, että se on täysin mahdollista. Isot muutokset ovat hitaita, mutta lähtevät pienistä teoista. Olemme varmaan vähän vääriä henkilöitä puhumaan asiantuntevasti kansantaloudesta (ainakin minä olen). Mutta oma kannanottoni on hoitaa lapseni kotona vähintään 2- , mielellään 3-vuotiaksi

Kyllähän munkin mielestä kotihoito on erittäin hyvä asia, ja oon tosi onnellinen että minulla on se mahdollisuus, mutta minä en kyllä oikeasti näe realistisena sitä että se olisi mahdollista kaikille. Mun mielestä pitäisi kehittää päivähoitojärjestelmää siten että pienten lasten hoito olisi inhimillisempää ja kannatan myös tuota että äidit (tai isät!) tekisivät lyhyempää päivää tai vajaata viikkoa. Mulla ei oo tähän enää muuta lisättävää, piis änd laav kaikille koti- sekä työssäkäyville äideille!

 

[Kimppa]

... mielikuva hyväntuulisesta ja lapsen kanssa aikaa viettävästä äidistä jää mieleen ja se on se mikä heijastuu myöhemmin lapsen kehityksen kipupisteissä. Noina ensimmäisinä vuosina syntynyt rakkaus ja luottamus.

Toivoisin että vanhemmat ymmärtäisivät tämän merkityksen ja soisivat niin itselleen kuin lapsilleen luvan heittäytyä hetkeksi arjen oravanpyörästä ja keskittymään omaan perheeseen.

Niin ja jos on lasten kanssa klo 15 eteenpäin arkipäivinä ja kaikki viikonloput, niin ei pysty luomaan lapselle sitä tunnetta hyvästä kodista, huolenpidosta ja rakkaudesta?? Meillä esim minä olen Paljon hyväntuulisempi, ihanampi, energisempi äiti kun saan käydä töissä arkipäivinä vajaan kolmeen asti.

Mun puolestani ihmiset saavat jäädä kotiin lastensa kanssa jos silloin koko perhekin voi paremmin, mutta monilla koko perhe voi paremmin, jos molemmat vanhemmat ovat töissä - toinen vaikka osa-aikaisesti tai muuten niin, että hoitopäivät eivät ole pitkiä.

Edes Keltikangas-Järvinen ei ole puhtaasti lapsen hoitoonviennin vastustaja. Näin hän juuri vähän aikaa sitten kommentoi jossain lehdessä, että häntä on ymmärretty väärinkin. Eiköhän hänkin näe lapsen hyvinvoinnin laajempana kokonaisuutena kuin vain että "naiset kotiin kolmeksi vuodeksi jokaisesta lapsesta". Mitä hoitopaikkoihin tulee, ryhmäkoot pitäisi pienentää ja taas se sama: hoitopäivät mahdollisimman lyhyiksi.

Totta on, että perusta lapsen perusturvallisuudelle luodaan lapsen ensimmäisinä elinvuosina. Siihen vain edellisestä tekstistäni: Lasta lohduttaa muidenkin syli kuin äidin ja muutkin vastuulliset aikuiset voivat huolehtia meidän lapsista. Äiti ja isä eivät ole ainoat hyvät ja turvalliset ihmiset lastemme elämässä. Sekin tunne on lisäämään lapsen luottamusta ihmisiin ja perusturvallisuutta.

HYVIN HARVAN lapsen perusturvallisuus järkkyy PELKÄSTÄÄN siitä syystä, että hän on hoidossa hyvässä hoitopaikassa kohtuullisen pituisia päiviä. Kyllä ne syyt ovat ihan jotain muuta.

 

[Kimppa]

"Mutta oma kannanottoni on hoitaa lapseni kotona vähintään 2- , mielellään 3-vuotiaksi "

Ja näinhän se Suomessa onkin, että kyllä ne tuetkin aika hyvin tuntuvat riittävän. Oliko se peräti yli 70% alle 2v lapsista kun hoidetaan kotona.

 

[ap.]

No, pidemmälle luettuna alan ymmärtää ap:ta paremmin. Alkuun hän kuulosti kovin mustavalkoiselta ja tuomitsevalta, mutta nyt näyttää siltä että hänkin osaa nähdä asiat kokonaisuuksina.

Varmasti suuri enemmäistö lapsista on niitä joille tuo 3v kotihoito olisi ihan paikallaan. Poikkeuksia sitten löytyy erityistilanteiden, lapsen vamman tai kehityksen viivästymän, vanhempien sairauden tai muun vastaavan tilanteen myötä ja hyvä että tuolloin päiväkoti tulee avuksi. Tietenkin toisten tilanteita on vaikea ulkoapäin nähdä enkä siksi menisi toista arvostelemaan pienen lapsen hoitoonviemisestä.

Toivoisin kuitenkin että äideille kauttalinjan kehittyisi vahvempi itsetunto jotta nämä uskoisivat pystyvänsä tarjoamaan alle 3v lapselle kaiken sen mitä lapsi tarvitsee. Ja samalla terve laiskuus, jotta osaisivat ottaa sen ilon irti noista vuosista rennon kotonaolemisen myötä. Ei kotiäitiyttä tarvitse täyttää tekemisellä ja suorittamisella vaan ihan lasten aknssa olemisella. Ei lapsi myöhemmin muista sitä miten puhdas ja tahraton koti oli, mutta mielikuva hyväntuulisesta ja lapsen kanssa aikaa viettävästä äidistä jää mieleen ja se on se mikä heijastuu myöhemmin lapsen kehityksen kipupisteissä. Noina ensimmäisinä vuosina syntynyt rakkaus ja luottamus.

Toivoisin että vanhemmat ymmärtäisivät tämän merkityksen ja soisivat niin itselleen kuin lapsilleen luvan heittäytyä hetkeksi arjen oravanpyörästä ja keskittymään omaan perheeseen.

Jatkan vielä sen verran että uskon löytyvän niitäkin perheitä joissa töihinpaluu on taloudellinen pakko, mutta silti valtaosa pystyisi varmasti halutessaan järjestämään asiat muutenkin.

Lisäksi on eri asia puhua 9kk ikäisistä kuin 2v ja päälle olevista lapsista, eli näiden isompien kohdalla on helpompi ymmärtää hoitoon laitto, syystä tai toisesta.

Myös noilla hoitopäivien pituuksilla jotka tässä on mainittu on merkitystä. Aivan eri asia jos lapsi on 2-3 lyhyttä päivää viikossa hoidossa kuin täyttä pitkää päivää. Eli jos on pakko palata töihin taloudellisista syistä, kannattaisi varmaan miettiä olisiko mahdollista vaikka lyhentää työaikaa.

Aivan totta, juuri tätä olen tarkoittanut. Ja tosiaan on hyvin eri asia laittaa hoitoon 9-kuukautinen kuin vaikkapa 1v9kk vanha. Yksinkertaistuksen vuoksi olen puhunut 2- ja 3-vuotiaista. Ja hoitopäivien pituuksilla ja määrällä on toki valtava merkitys. Pari tuntia pari kertaa viikossa voi varmasti alle 2-vuotiaskin olla hoidossa mainiosti. Menee vaan mahdottoman polveilevaksi tämä keskustelu, jos jatkuvasti kuljettaa mukana näitä kaikkia eri vaihtoehtoja, siksi yleistetään

 

[ap.]

"Mutta oma kannanottoni on hoitaa lapseni kotona vähintään 2- , mielellään 3-vuotiaksi "

Ja näinhän se Suomessa onkin, että kyllä ne tuetkin aika hyvin tuntuvat riittävän. Oliko se peräti yli 70% alle 2v lapsista kun hoidetaan kotona.

Vielä useammin se olisi mahdollista

 

[vicy]

Mielestäni pitäisi tehdä sellainen uudistus että vanhempain raha kausi kestäisi 2 vuotta ja alle 2 vuotiaita ei edes otettaisi mihinkään tarhoihin/hoitopaikkoihin (varmasti tulisi valtiolle tällä säästöä) ja siitä eteenpäin parannettaisiin vanhempien mahdollisuuksia tehdä osapäivä töitä tai lyhynnettyä työ viikkoa...

 

[ap.]

... mielikuva hyväntuulisesta ja lapsen kanssa aikaa viettävästä äidistä jää mieleen ja se on se mikä heijastuu myöhemmin lapsen kehityksen kipupisteissä. Noina ensimmäisinä vuosina syntynyt rakkaus ja luottamus.

Toivoisin että vanhemmat ymmärtäisivät tämän merkityksen ja soisivat niin itselleen kuin lapsilleen luvan heittäytyä hetkeksi arjen oravanpyörästä ja keskittymään omaan perheeseen.

Niin ja jos on lasten kanssa klo 15 eteenpäin arkipäivinä ja kaikki viikonloput, niin ei pysty luomaan lapselle sitä tunnetta hyvästä kodista, huolenpidosta ja rakkaudesta?? Meillä esim minä olen Paljon hyväntuulisempi, ihanampi, energisempi äiti kun saan käydä töissä arkipäivinä vajaan kolmeen asti.

Mun puolestani ihmiset saavat jäädä kotiin lastensa kanssa jos silloin koko perhekin voi paremmin, mutta monilla koko perhe voi paremmin, jos molemmat vanhemmat ovat töissä - toinen vaikka osa-aikaisesti tai muuten niin, että hoitopäivät eivät ole pitkiä.

Edes Keltikangas-Järvinen ei ole puhtaasti lapsen hoitoonviennin vastustaja. Näin hän juuri vähän aikaa sitten kommentoi jossain lehdessä, että häntä on ymmärretty väärinkin. Eiköhän hänkin näe lapsen hyvinvoinnin laajempana kokonaisuutena kuin vain että "naiset kotiin kolmeksi vuodeksi jokaisesta lapsesta". Mitä hoitopaikkoihin tulee, ryhmäkoot pitäisi pienentää ja taas se sama: hoitopäivät mahdollisimman lyhyiksi.

Totta on, että perusta lapsen perusturvallisuudelle luodaan lapsen ensimmäisinä elinvuosina. Siihen vain edellisestä tekstistäni: Lasta lohduttaa muidenkin syli kuin äidin ja muutkin vastuulliset aikuiset voivat huolehtia meidän lapsista. Äiti ja isä eivät ole ainoat hyvät ja turvalliset ihmiset lastemme elämässä. Sekin tunne on lisäämään lapsen luottamusta ihmisiin ja perusturvallisuutta.

HYVIN HARVAN lapsen perusturvallisuus järkkyy PELKÄSTÄÄN siitä syystä, että hän on hoidossa hyvässä hoitopaikassa kohtuullisen pituisia päiviä. Kyllä ne syyt ovat ihan jotain muuta.

Tähän pitää sen verran sanoa, ettei äidin toki tarvitse olla aina reipas ja hyväntuulinen. Äiti antaa mallin tunteiden kuin tunteiden käsittelyyn. Äiti saa olla myös surullinen tai väsynyt tai jopa pahantuulinen. Merkityksellistä on se, miten tunteensa ilmaisee.

Ja Keltikangas-Järvisen ajatuksiin viittasin lähinnä harrastuksiin ja "virikkeisiin" viitaten. Eipä silti, muutenkin tutustumisen arvoisia ajatuksia. Ei toki mikään ole mustavalkoista.

Tuolla lihavoimallani kohdalla, vaikka totta onkin, ei voi mitenkään perustella pienen päivähoitoa

 

[Mammari]

Kun mä olin pieni,mun molemmat vanhemmat oli vuorotyössä,vuorotyön lisäksi äidilläni oli kakkostyö. Hoitoon menin äitiysloman loputtua, olin ensin perhepäivähoitajalla,ja vuoroista riippuen joku naapureista haki minua hoidosta ja otti luokseen kunnes vanhempani tulivat kotiin. Joka päivä saattoi eri naapuri hakea ja päivät olivat toisinaan hirmu pitkiä.
Eskari-ikäisenä aloin kulkemaan aamuisin yksin eskariin, sekä sieltä kotiin ja odotin vanhempiani kotona. Minulle oli usein jätetty ruokaa jota sain lämmittää kun nälkä tuli,etenkin jos vanhemmat olivat iltavuorossa.

En ole mitenkään vahingoittunut yksilö, en omista rikosrekisteriä enkä muutenkaan ole väkivaltaisesti käyttäytynyt.

Itse olen ollut kotiäitinä nyt 6 vuotta.

 

[Kimppa]

... mielikuva hyväntuulisesta ja lapsen kanssa aikaa viettävästä äidistä jää mieleen ja se on se mikä heijastuu myöhemmin lapsen kehityksen kipupisteissä. Noina ensimmäisinä vuosina syntynyt rakkaus ja luottamus.

Toivoisin että vanhemmat ymmärtäisivät tämän merkityksen ja soisivat niin itselleen kuin lapsilleen luvan heittäytyä hetkeksi arjen oravanpyörästä ja keskittymään omaan perheeseen.

Niin ja jos on lasten kanssa klo 15 eteenpäin arkipäivinä ja kaikki viikonloput, niin ei pysty luomaan lapselle sitä tunnetta hyvästä kodista, huolenpidosta ja rakkaudesta?? Meillä esim minä olen Paljon hyväntuulisempi, ihanampi, energisempi äiti kun saan käydä töissä arkipäivinä vajaan kolmeen asti.

Totta on, että perusta lapsen perusturvallisuudelle luodaan lapsen ensimmäisinä elinvuosina. Siihen vain edellisestä tekstistäni: Lasta lohduttaa muidenkin syli kuin äidin ja muutkin vastuulliset aikuiset voivat huolehtia meidän lapsista. Äiti ja isä eivät ole ainoat hyvät ja turvalliset ihmiset lastemme elämässä. Sekin tunne on lisäämään lapsen luottamusta ihmisiin ja perusturvallisuutta.

HYVIN HARVAN lapsen perusturvallisuus järkkyy PELKÄSTÄÄN siitä syystä, että hän on hoidossa hyvässä hoitopaikassa kohtuullisen pituisia päiviä. Kyllä ne syyt ovat ihan jotain muuta.

Tuolla lihavoimallani kohdalla, vaikka totta onkin, ei voi mitenkään perustella pienen päivähoitoa

Niin, koska sinun mielestäsi ei Millään voi perustella pienen hoitoa

Oletko tästä sitten eri mieltä:
"HYVIN HARVAN lapsen perusturvallisuus järkkyy PELKÄSTÄÄN siitä syystä, että hän on hoidossa hyvässä hoitopaikassa kohtuullisen pituisia päiviä. Kyllä ne syyt ovat ihan jotain muuta."

Mun pointtini ovat:
a) alle 2v lasten olisi hyvä olla kotona jos mahdollista ilman että siitä tulee perheelle taloudellisia, jaksamis- tms ongelmia. Ne ovat niitä asioita, jotka tässä maassa aiheuttavat lapsille ongelmia jos jokin aiheuttaa.
b) jos lapsi menee hoitoon, päivät on pidettävä lyhyinä. Ellei lyhennetty työaika onnistu esim niin, että toinen vie ja toinen hakee.
c) ratkaisevinta on se, mitkä kotiolot ovat. Jos lapsi on 2/3 ajastaan vanhempiensa kanssa ja kaikki on kotona hyvin (vanhemmat viettävät vapaa-aikansa lasten kanssa eivätkä esim keskity omiin jatkuviin parisuhde- tms draamoihin), ei se lasta pilaa että on hoidossa hyväksi todetussa hoitopaikassa. Jopa päinvastoin kun lapsi on isompi.

Me tunnemme hyvin lastemme hoitajat ja pidän heitä osaltaan meidän "tukiverkostona". He tekevät sydämellään työtään ja voin täysin luottaa siihen (ja kokemukseni ja mitä olen nähnyt päivän eri aikoina kun olen paljon siellä käynyt ja viettänyt aikaa), että lasta hoidetaan hyvin. Eivät tädit ole meidän lapsille mitään vieraita pelottavia turvattomuutta tuovia ihmisiä. Hoidon onnistuminen vaatii myös meiltä vanhemmilta paljon luottamusta siihen, että joku muukin "käy" meidän ihanalle lapselle kuin vain oma äiti tai oma isä.