Ärsyttää!!!! (pienten lasten hoitoonviennistä)

[Koti- ja työäiti]

Niin, paljon on puhuttu suomalaisten lasten ja nuorten pahoinvoinnin syistä. Yksi syy minusta on juurikin tämä varhaislapsuuskeskustelu, johon äidit ovat jämähtäneet asiantuntijoiden pönkittäminä (iseillä tuntuu olevan tässä järki paremmin kohdallaan). Ei nähdä enää metsää puilta. Keskustelu on kääntynyt tarkoitustaan vastaan samalla luoden äitien 'puolia', jolle sitten asetutaan fanaattisesti omaa valintaa puolustamaan.

Varhaislapsuus on tärkeää, mutta äitylin 100% läsnäolo ekalta kolmelta vuodelta ei riitä takaamaan yhtään mitään. Katukuvassakin näkyy, että Suomessa on päässyt hyppysistä se tosiasia, että lapsi tarvitse aikuisten aikaa ja vanhemmuutta kunnes on aikuinen, ja vielä sen jälkeenkin. Aikuisen ei suinkaan tarvitse olla aina vanhempi, saatika äiti.

Siitä voi jo johtaa vähän tulevaisuuden ennustetta. Mitä vankemmin aikuisten aikaa ja turvaa lapsuudessa, sen paremmat mahdollisuudet luovia elämässä myös aikuisena. Onko lapsi ollut yksi vai viisi vuotta päivähoidossa, on kärpäsenkakka tässä kokonaisuudessa.

 

[vieras]

Juurikin näin! Pelkkä kotihoito sinällään ei takaa ennakoi lapsen tulevaa kehitystä millään tavoin.(Kuten ap:nkin tapauksessa herää epäilys,) kotihoito voi joskus olla riskitekijä lapsen terveelle kehitykselle. Äidin jyrkät näkemykset elämästä sekä kyvyttömyys ymmärtää toisten ihmisten elämää/näkökulmia eivät voi olla vaikuttamatta lapsen maailmakuvan kehitykseen!!!Varsinkin kun lapsi ei saa uusia näkökulmia muilta aikuisilta. Mielestäni aikuinen joka on terveellä tavalla kasvanut aikuiseksi pystyy ymmärtämään sen että elämä ei ole noin yksiselitteistä. Ja kuka ihan oikeasti tarvitsee toiselta ihmiseltä "tunnustusta" siitä että toinen on vienyt oman lapsensa vuosikkaana hoitoon ja ärsyyntyy siitä että toinen ei tunnusta sitä minkä hän itse mielestään tietää paremmin ?!?

 

[Taas tätä samaa.]

Kyllä noita jeesustelijoita aina riittää. Jos joku on eri mieltä niin heti toinen muka tuntee syyllisyyttä ja ties mitä. Kun omaa paremmuutta pitää korostaa noin voimakkaasti, tulee väkisinkin tunne että jotain on vialla. Itsensä tuntee paremmaksi kun voi syyllistää muita, vakuuttaa itselleen että hei, minä sentään olen kotiäiti ja nuo muut on ihan surkeita.

 

[vieras]

Kyllä noita jeesustelijoita aina riittää. Jos joku on eri mieltä niin heti toinen muka tuntee syyllisyyttä ja ties mitä. Kun omaa paremmuutta pitää korostaa noin voimakkaasti, tulee väkisinkin tunne että jotain on vialla. Itsensä tuntee paremmaksi kun voi syyllistää muita, vakuuttaa itselleen että hei, minä sentään olen kotiäiti ja nuo muut on ihan surkeita.

Ihanan jämäkästi ja maalaisjärkisesti tiivistetty pointti =)MIssäon vika kun pitää omaa "paremmuutta" noin voimallisesti pönkittää?

 

[vierastaja]

Niin, paljon on puhuttu suomalaisten lasten ja nuorten pahoinvoinnin syistä. Yksi syy minusta on juurikin tämä varhaislapsuuskeskustelu, johon äidit ovat jämähtäneet asiantuntijoiden pönkittäminä (iseillä tuntuu olevan tässä järki paremmin kohdallaan). Ei nähdä enää metsää puilta. Keskustelu on kääntynyt tarkoitustaan vastaan samalla luoden äitien 'puolia', jolle sitten asetutaan fanaattisesti omaa valintaa puolustamaan.

Varhaislapsuus on tärkeää, mutta äitylin 100% läsnäolo ekalta kolmelta vuodelta ei riitä takaamaan yhtään mitään. Katukuvassakin näkyy, että Suomessa on päässyt hyppysistä se tosiasia, että lapsi tarvitse aikuisten aikaa ja vanhemmuutta kunnes on aikuinen, ja vielä sen jälkeenkin. Aikuisen ei suinkaan tarvitse olla aina vanhempi, saatika äiti.

Siitä voi jo johtaa vähän tulevaisuuden ennustetta. Mitä vankemmin aikuisten aikaa ja turvaa lapsuudessa, sen paremmat mahdollisuudet luovia elämässä myös aikuisena. Onko lapsi ollut yksi vai viisi vuotta päivähoidossa, on kärpäsenkakka tässä kokonaisuudessa.

Täysi peesi tälle ajatukselle.

 

[Niiskuneiti]

Minusta on parempi että äidit käy esim.osa-aika työssä sinne asti kun lapset isoja(lukiossa).Minusta huonoin vaihto ehto on se että äiti on 3v kotona ja sen jlkeen aina 5pvää/vko ja min 8h/pvä töissä.

TÄYSI PEESI!

samaa mieltä olen.kotiäideillä tuntuu olevan kovin aikaa pohtia muiden tekemisisä?

 

[ap.]

Todellakin ap! Huolesi muiden perheiden lasten (niiden jotka asuvat ok-talossa ja erityisesti niiden joilla sattuu olemaan 2 autoa) on suorastaan häkellyttävän hellyyttävällä tasolla =) Muutaman päivän kirjoitteluasi seuranneena olen yhä enenevässä määrin huolissasi Sinun lapsistasi. Moinen kapeakatseisuus ja empaattiuuden puute sekä vaikeus asettua toisen ihmisen asemaan on suorastaan huolestuttavaa äiti-ihmisellä...varsinkin sellaisella joka hoitaa lapsiaan 24/7. En tiedä mikä aiheuttaa noin lukkiutuneita ajatuskuvioita. Ehkä haluat vaan tunnustusta "työsi" tärkeydelle ja pönkitystä sille kuinka hyvä äiti itse olet lapsillesi...Oletko kenties itse

Ei tuo alentuva tyyli nyt mitenkään auta. Jos olet itse vanhempi, tiedät, että vanhemmuus on aina myös epävarmuutta. Mutta työni tärkeydestä en ole epävarma. Jotenkin nyt lähdet arvailemaan taustojani sen sijaan, että valottaisit tai edes rehellisesti tarkastelisit omia näkemyksiäsi. Se olisi jotenkin rakentavampaa tällaisessa keskustelussa.

 

[ap.]

Juttuhan on niin, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona. Alle 2-vuotiaan paikka on ehdottomasti kotona. Minua ärsyttää äärettömästi se, että pieniä lapsia viedään päivohoitoon ja ratkaisua perustellaan pakolla: että ei oltaisi "haluttu" viedä, mutta on "ihan pakko" rahatilanteen takia. Ei kuulkaas ole! Elämä on valintoja. Jos nyt sitten valitsette alle vuosikkaan hoitoonviennin, niin ottakaa siitä edes vastuu älkääkä paetko pakkojen taakse. Kiitos!

Ole hyvä vaan =) Olen hieman huolissani Sinusta ja teidän perheen tilanteesta.Rakas Ap .Vaikutat masentuneelta tms. En voi todellakaan kuvitella mitään muuta syytä siihen että noin ärsyyntyy toisten ihmisten puheista, joilla he kuvaavat elämäntilannettaan!?!Koet varmaan alemmuudentunnetta/häpeää suhteessa työssäkäyviin tuttaviisi. Omaan heikon itsetunnon ehkä... Suosittelisin lämpimästi keskustelemaan tilanteesta esim.neuvolassa. Ehkä tätä kautta lapsesis pääsisivät virikepaikalle päiväkotiin eivätkä joutuisi kärsimään noin ahdasmielisestä ilmapiiristä 24/7!

Ap antaa juuri sen kuvan, miksi en haluaisi jäädä kotiin vuosiksi. Ajattelu kapenee liikaa ja ajatukset pyörivät liikaa tällaisten asioiden ympärillä. Niihin suhtautuu liian antaumuksella ja fanaattisesti kun ei ole sitä ns muuta elämää tai aikuisten asioita ajateltavana.
Nyt on myös muodissa että on kova kontrolli lapsista(kin). Monilla missioäideillä kotiäitiys menee siihen samaan settiin. Äitiys suoritetaan kympillä eikä kellään muulla voi olla toimivaa ratkaisua elämässään. Mitään muuta ei voi ymmärtää.

Kun on vähän isommat piirit, pystyy suhteuttamaan asioita paljon paremmin. Kun näkee paljon erilaisia äitejä esim IRL, oppii ymmärtämään erilaisia näkökantoja. Sitä ymmärrystä ikäkin tuo.

"Missioäiti" on varmaan samaa uudissaastoa kuin "imetysterroristi"? Ja aikuisten asiat ovat...mitä? Niitä isoja ja tärkeitä? Luitko muuten taaksepäin. Hoidan pienet lapseni kotona, muttei se tarkoita, ettei minulla kodin ulkopuolella ole mitään elämää. Mainitsin jo aiemmin, että mm. jatkokoulutan itseäni tässä koko ajan. Etkös nyt itse syyllisty kapeakatseisuuteen?

Elämä on hyvin kirjavaa...ihan vaan heittona ap:lle. Mitä sanot äidistä vie lapsensa hoitoon vuosikkaana mutta imettää häntä 2 vuotta, verrattuna äitiin joka imettää 2kk ja sanoo sitten että "maito loppui"joten siirryttiin korvikkeelle...Ja alkaa tupakoimaan uudestaan kun vauvakaan ei ole enää rinnalla MUTTA hoitaa lastaan 3 v kotona. Kumpi näistä äideistä ajattelee lapsensa parasta tarpeeksi sinun mielestäsi? Kenen pitäisi tunnustaa ja mitä?Minun mielestäni aivan tavallisia "riittävän hyviä" äitejä molemmat...

Hei, todella. Lukekaa huolella, ettette kommentoi minulle jonkun "vieraan" kirjoituksia, jooko. Toistan viimeisen kerran: kirjoitan siis vain sillä nimimerkillä "ap." Ja tosiaan, en ole väittänyt asioita mustavalkoisiksi tai kotihoitoa ainoaksi merkittäväksi asiaksi lapsen elämässä.

 

[ap.]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Ei pidä paikkaansa!
Köyhyys ja kykenemättömyys???? Miten se tekee ihmisestä köyhän jos on lapsen/lasten kanssa kotona ne lapsen/lasten elämän ensimmäiset 3-vuotta???
Se "köyhyys" on hetkellistä ja kuka ottaa sen köyhyytenä jos on valmis "uhraamaan" omasta elämästä ne lapsen ekat vuodet vain lapselle ja äitiydelle, kyllä se on aika rikkaus!
Moni nainen jää kotiin PIENTEN LASTEN, koska tietävät sen olevan lapselle parasta...

Köyhä perhe on kykenemätön hankkimaan yksityistä lääkäriapua, sekä tekemään kaikkia lapsen kehityksen kannalta tarpeellisia hankintoja. Lapsen kolme 1. elinvuotta ovat tosiaan ne hänen tärkeinpänsä. Jos isi ja äiti ja sitä kautta koko perhe ovat kireitä ja voivat pahoin taloudellisen ahdingon vuoksi, ei tämä ole jättämättä jälkiä lapseen. Pienen lapsen kanssa kotonaolo ei ole mikään vähäinen taloudellinen uhraus. Suomalaisessa perheessä on keskimäärin 2-3 lasta. Jos jokaisen kanssa ollaan kotona ne ekat 3 vuotta, kyllä siitä taloudellista ahdinkoa syntyy.

Minä kirjoitin vastineeni, koska olen kyllästynyt tuohon kotiäitien jeesusteluylistykseen. Seuraan vieressä kolmea aviokriisiä (tilastojen lisäksi), joissa mies on ajettu loppuun 24/7 työnteolla ja ahdistuksella taloudellisesta tilanteesta naisen toteuttaessa näitä hienoja "kasvatan kaikki kolme lastani ekat kolme vuotta kotona" -arvoja. Arvon aviovaimot EIVÄT EDES NÄE kuinka kriisissä mies ja perhe ovat. Mies käy vieraissa ja unelmoi elämästä jossain muualla ja nainen vaan vääntää pullaa silmät tyhjänä eteen tuijottaen. Arvatkaa kärsivätkö lapset?

Jos lapsi sairastuu, lääkäriin pääsee varmasti!
Lapsen kehityksen kannalta tärkeitä hankintoja????
Ruoka, vaatteet, leikkimistä, laulua, leluja ja rakkautta, läheisyyttä, äidin kanssa olemista ja tekemistä jne.jne.
Taloudellinen ahdinko????
Tuskin kukaan taloudellisessa ahdingossa joutuu elämään nykypäivän suomessa...mahdollisuus valita millaista elämää elää, ostetaanko kaikki mitä halutaan vai se mitä tarvitaan!
Nainenko yksin toteuttaa näitä "kasvatan lastani kotona" eikös ne lapset ole ihan yhteisiä ja kenen mies tekee 24/7 töitä, sitten on jossain muussa vikaa kuin lapsen kotihoidossa!
Kriisissä MIES ja perhe???
Mies käy vieraissa...
Nyt menee jo niin yli et taitaa olla parempi kun en sano mitään... :kieh:

Suosittelen sinulle luettavaksi KTL:n sivuilta löytyvää tutkimusta nuoruusiän hyvinvoinnin erojen vaikutuksesta aikuisikään. Linkki:

http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/nro_1_2007/nuoruusian_hyvinvoinnin_erot_vaikuttavat_aikuisikaan_saakka/

Tässä suora lainaus ko artikkelin tiivistelmästä:

Useissa tutkimuksissa on todettu sosiaaliryhmien välisiä eroja mielenterveydessä ja hyvinvoinnissa. ...Sosioekonomisten terveyserojen taustalla vaikuttavat monenlaiset syytekijät, kuten varhaiset ja nykyiset elinolot, aineelliset ja psykososiaaliset olosuhteet, elintavat ja terveyspalvelut.

Kyllä varmaan joo lääkäriin pääsee; järjettömän pitkien jonotusten jälkeen kuulemaan, että menkään kotiin vaan katsomaan, kyllä se siitä itsestään paranee. Julkisen puolen resurssit ovat niin tiukat, että valitettavasti hyvän terveydenhoidon lapselle taatakseen on järkevämpi kääntyä yksityislääkäreiden puoleen. Vaikka jolla kulla kotiäiti-työisä -perheellä olisi ko palveluihin varaa sekä lapsilla vakuutukset, suurimmalla osallla ei ole.

Noista hankinnoista en lähde keskustelemaan, koska meillä on 100 % varmuudella aivan eri näkemys siitä, mitä leluja ja tarvikkeita lapsi tarvitsee, ja kuinka paljon pitäisi panostaa pienen lapsen sisarusten harrastuksiin, virikkeisiin jne silloin kun äiti hoitaa pikkusisarusta kotona.

Ja kyllä; miehen ja perheen hyvinvointo ovat merkityksellisiä; yksinään!!! Olet varmasti nähnyt lukuisia artikkeleita ja tutkimuksia liittyen siihen, kuinka lapsi voi tasan yhtä hyvin kuin vanhempien parisuhde. Voin niitäkin sinulle etsiä, jos et muuten usko. Ja mies lähtee vieraisiin ja masentuu, kun hänet ajetaan loppuun. Vaikka siten, että hän joutuu kantamaan taloudellisen vastuun useamman vuoden perheestään.

Jos jollain perheellä on järkevästi varaa pitää motivoitunutta äitiä lasten kanssa kotona, hienoa!!!! Mutta suurimmalla osalla ei ole tähän taloudellisia edellytyksiä. Aivan turha väittää, että jollain naurettavan pienellä summalla voi elää järkevästi.

Tästä aiheesta on muuten myös ihan hyvää luettavaa mm. Liisa Keltikangas-Järvisellä. Suosittelen .

Ja vielä: sekoittanet nyt asioita keskenään. Hetkellisesti pienemmällä toimeentulolla lapsiaan hoitava perhe ei ole "alempaa sosiaaliluokkaa". Nuo ovat vähän laajempia määritelmiä, ja kyllä joo on todistettu niiden "periytyvyys". Ei liity tähän, ei.

Lue kaikki mitä olen kirjoittanut (kokonaisuus alusta alkaen), niin huomaat itse käsittäneesi väärin.

Luin. En huomannut

Luit. Et huomannut? Minä olen käsittänyt väärin...?Onnea vaan tutkijanurallesi... Tämä oli pakko sulle vielä sanoa keskustelusta poisjäämispäätöksestä huolimatta.

Et ilmeisesti huomannut sinäkään, kun et vaivautunut tarkentamaan? No joka tapauksessa kiva, että herätin mielenkiintosi ja palasin kommentoimaan. Hyvää jatkoa

 

[ap.]

ketjua lukematta kommentoin, on niin herkullinen asia. mä olen myös sitä mieltä, että rahan takia ei kenenkään tarvi viedä lastaan hoitoon, paitsi jos on yksinhuoltaja. jos perhessä on kaksi aikuista, joista toinen on töissä, voi toinen vallan hyvin olla kotona lapsen kanssa. meillä on oltu niin, että mies oli vuoden kotona lasten kanssa, minä töissä kuukausipalkalla noin 1500e ja hyvin pärjättiin. eri asia on sitten ne valinnat, joita itse kukin puntaroi: mitä maksaa asuminen, onko useampi auto, haluaako etelänmatkoille. mutta mahdollista tuo on, että toinen vanhempi on lasten kanssa kotona. eri juttu on sitten muut perustelut valinnoille: oman pään pysyminen koossa, kun on aikuiskontakteja yms. seikat. mutta rahlla en lähtisi perustelemaan. lapsen etu ei kuitenkaan ole rahalla mitattavissa ja silloin pitäisi ensisijaisesti miettiä, mikä on lapselle parasta.

Jeps. Juuripa näin. Aika yksinkertainen asia, mutta monien tässäkin ketjussa perin vaikea ymmärtää.

 

[Scarlett O Harava]

Eikö ap vieläkään ole tajunnut, että jokainen perhe tekee omat valinnat.

 

[ap.]

Nimimerkkini on kuvaus suurimmasta osasta äitejä: useimmat ehtivät olla sekä koti- että työäitejä elämänsä varrella. Hoitovapaaoikeutta käyttää suurin osa ainakin vähän aikaa ja miten se olikaan: puolet päivähoitoikäisistä on Suomessa kotona. Joten eipä tämä nyt hirveä ongelma minusta ole etenkään kun ei ole voitu osoittaa, että kotihoidolla voitasiin taata onnellisempi lapsuus ja nuoruus tai edes päinvastoin: että varhainen päivähoito vaikuttaisi lapseen negatiivisesti. Ns. varhaisen päivähoidon maissa lapset menevät aikaisemin hoitoon, mutta lapset ja nuoret eivät voi huonommin kuin Suomessa. Ehkä jopa päinvastoin, mutta se taas ei ole sidoksissa minusta päivähoitoon vaan kokonaisuuteen, jota täällä ei osata enää katsoa.

Mitä tulee henkiseen hyvinvointiin niin sitä ei valitettavasti kotihoito pikkulapsi-iässä takaa. Muutoinhan meillä olisi Euroopan tasapainoisimpia ja hyvinvoivimpia lapsia ja nuoria! Ainakin omina kotiäitivuosinani opin, että monet äidit voivat kotona kaikkea muuta kuin hyvin. Sama pätee myös toisin päin. Ei se missä lasta hoidetaan vaan miten hoidetaan. Kotona voi olla myös kaikkea muuta kuin läsnä ja lasten vuoksi. Ihan samoin voi olla työssä käyvien vanhempien kohdalla.

Kuten varmaan joku on jo ihmetellyt, myös minä ihmettelen isien osuuden puuttumista näistä keskusteluista. Ollaan vain huolissaan siitä, kuinka monta tuntia lapsi viettää äidin kanssa, mutta iseillä ei tunnu olevan oikein minkäänlaista roolia pikkulapsi-iässä, jolloin suhde vanhempiin rakennetaan.

Yksi vähän ironinenkin piirre tässä 'alle 3v -keskustelussa' on se, että syntyy vaikutelma kuin vain alle 3-vuotiaiden kohdalla tehdyillä ratkaisuilla olisi vaikutusta. Kolme-nelivuotias on ihan pieni vielä. Ja on vielä ekaluokkalainenkin.

Esim. meidän päivähoitopaikassa on lapsia, jotka ovat olleet sen pikkulapsiajan kotona, mutta heti 3v. täytettyään ovat siirtyneet 9-10 tunnin hoitopäiviin. Näinhän se ei aina mene, mutta hyvä osoitus siitä, miten koko alle 3v-keskustelu on ihan järjetön. Minä sanoisin, että päivähoitoikäisillä, ihan kaiken ikäisillä, hoitopäivän pituudella on suurempi merkitys kuin sillä, kuinka monta vuotta lapsi kaikkiaan on päivähoidossa.

Korostin jossain jo aiemmin, että ikärajat ovat vain veteenpiirrettyjä viivoja. Luulisi, että keskivertovanhempi ymmärtää tämänkin, mutta ilmeisesti ei (kokemuksiisi viitaten).

Varhaisen päivähoidon maissa, otetaan esimerkiksi Etelä-Eurooppa, kulttuuri ylipäätään on toinen. Toisaalta siellä on paljon perinteisiä kotiäitejä (mies elättää), toisaalta perhe-/sukusiteet ovat vahvemmat ja tällainen yletön itsekseen pärjäämistä ja yksityisyyttä korostava ilmapiiri puuttuu. Josta päästään taas tähän, ettei tokikaan yksin kotihoito takaa paljonkaan mitään, ei ole mikään autuaaksi tekevä asia - mutta olisi kuitenkin pienelle lapselle parasta, kunhan se saataisiin vaan asianmukaisesti järjestettyä. Yhteiskunnallisestikin tulisi siis panostaa siihen, että vanhemmat voivat olla lapsensa kanssa kotona (ja viihtyvät siellä) ennemmin kuin päivähoitoon. Ja taas toisaalta yksilötasolla vanhempien tulisi oivaltaa se kotihoidon merkitys ja uskaltaa punnita valintojaan.

Eipä ole lisättävää hoitopäivän pituus -ajatuksiisi: lyhyempi parempi, toki. Siltikään en näe edes lyhyttä hoitopäivää esim. vuosikkaalle mielekkäänä. Ja toisaalta jo aiemmin keskustelussa olen sivunnut tätäkin aihetta.

Ja mitä pienten lasten isäsuhteeseen tulee, olet osin oikeassa. Isätkin kaipaisivat tukea ja kannustusta vanhemmuuteensa. Totuus kun on, että lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana äidin merkitys on korostunut. Yhtään heikomman itsetunnon omaava ja/tai isyydessään epävarma mies tulee siinä helposti syrjäytetyksi tai vetäytyneeksi syrjään, vaikka todellisuudessa hänellä toki on oma korvaamattoman tärkeä paikkansa.

 

[ap.]

Eikö ap vieläkään ole tajunnut, että jokainen perhe tekee omat valinnat.

No kai minä nyt sen tajuan Meinaat ilmeisesti, etten saisi kommentoida enää? Eikös se ole oma valintani?

 

[Scarlett O Harava]

Eikö ap vieläkään ole tajunnut, että jokainen perhe tekee omat valinnat.

No kai minä nyt sen tajuan Meinaat ilmeisesti, etten saisi kommentoida enää? Eikös se ole oma valintani?

Juu on se sun oma valinta, aivan kuin sekin on jokaisen perheen oma valinta laittaako lapsen hoitoon vai ei

Mä kun en edelleenkään ymmärrä miksi joku vaivaa päätään muitten asioilla ja miksi ei voisi tehdä eri tavalla kuin muut.

 

[ap.]

Niin, paljon on puhuttu suomalaisten lasten ja nuorten pahoinvoinnin syistä. Yksi syy minusta on juurikin tämä varhaislapsuuskeskustelu, johon äidit ovat jämähtäneet asiantuntijoiden pönkittäminä (iseillä tuntuu olevan tässä järki paremmin kohdallaan). Ei nähdä enää metsää puilta. Keskustelu on kääntynyt tarkoitustaan vastaan samalla luoden äitien 'puolia', jolle sitten asetutaan fanaattisesti omaa valintaa puolustamaan.

Varhaislapsuus on tärkeää, mutta äitylin 100% läsnäolo ekalta kolmelta vuodelta ei riitä takaamaan yhtään mitään. Katukuvassakin näkyy, että Suomessa on päässyt hyppysistä se tosiasia, että lapsi tarvitse aikuisten aikaa ja vanhemmuutta kunnes on aikuinen, ja vielä sen jälkeenkin. Aikuisen ei suinkaan tarvitse olla aina vanhempi, saatika äiti.

Siitä voi jo johtaa vähän tulevaisuuden ennustetta. Mitä vankemmin aikuisten aikaa ja turvaa lapsuudessa, sen paremmat mahdollisuudet luovia elämässä myös aikuisena. Onko lapsi ollut yksi vai viisi vuotta päivähoidossa, on kärpäsenkakka tässä kokonaisuudessa.

No, se nyt vaan on niin (pyöritelkää sitten miten haluatte), että nimenomaan äidin merkitys korostuu niinä ensimmäisinä elinvuosina. Se nyt vaan ON niin, ihan puhtaasti biologisista-psykologisista syistä. Eiväthän ne asiantuntijat lämpimikseen puhu. Ettekä te tutkimustietoa voi kumota omilla uumoiluillanne. Ja ei, ei todellakaan se vanhemmuus mitenkään lopu tai sen merkitys vähene, kun lapsi täyttää 2 tai 3.

 

[ap.]

Eikö ap vieläkään ole tajunnut, että jokainen perhe tekee omat valinnat.

No kai minä nyt sen tajuan Meinaat ilmeisesti, etten saisi kommentoida enää? Eikös se ole oma valintani?

Juu on se sun oma valinta, aivan kuin sekin on jokaisen perheen oma valinta laittaako lapsen hoitoon vai ei

Mä kun en edelleenkään ymmärrä miksi joku vaivaa päätään muitten asioilla ja miksi ei voisi tehdä eri tavalla kuin muut.

Ei sinun tarvitse sitä ymmärtää. Voi tehdä eri tavalla. Alunperin tässä oli pointtina vain se, että ottaisi vastuun valinnoistaan siinä mielessä että olisi rehellinen itselleen ja muille. Nythän tämä keskustelu on jo aika polveileva Mutta siis se ihan alkuperäinen pointti: usein vanhemmat perustelevat lapsen hoitoonviemistä taloudellisella pakolla, vaikka todellisuudessa ei olisikaan mikään pakko, on vain valittu sellainen elämäntyyli. Ei minulla ole siihen oikein mitään sanomista, jos joku sellaisen sitten valitsee. Voin itsekseni olla siitä mitä mieltä tahansa, mutta se nyt todellakin ON jokaisen oma valinta. Ärsyttää vaan ylipäätään sellainen tekopyhyys, että sanotaan yhtä ja tehdään toista ja piiloudutaan asioiden taakse.

 

[Scarlett O Harava]

Mun likka on sitten varmaan aivan pilalla, kun hänelle on ollut ja on edelleen äiti ja isä yhtä tärkeitä. Kumpikin on ollut likan elämässä alusta asti niin paljon, että lapsi pitää kumpaakin tärkeänä eikä kohota toista jalustalle.

 

[ap.]

Kyllä noita jeesustelijoita aina riittää. Jos joku on eri mieltä niin heti toinen muka tuntee syyllisyyttä ja ties mitä. Kun omaa paremmuutta pitää korostaa noin voimakkaasti, tulee väkisinkin tunne että jotain on vialla. Itsensä tuntee paremmaksi kun voi syyllistää muita, vakuuttaa itselleen että hei, minä sentään olen kotiäiti ja nuo muut on ihan surkeita.

Ihanan jämäkästi ja maalaisjärkisesti tiivistetty pointti =)MIssäon vika kun pitää omaa "paremmuutta" noin voimallisesti pönkittää?

Ymmärrän, että teidän on houkuttelevaa ajatella, että olisin täällä pönkittämässä omaa paremmuuttani. Eikö olekin ihan mahdotonta ajatella, että joku muuten vaan pohtisi tällaisia? Tai että jollekin ihan oikeasti tällaiset asiat olisivat tärkeitä? Tai että yhä nykyään joku olisi kiinnostunut yhtään laajemmin asioista, niiden syistä ja seurauksista?

Minun on aivan mahdotonta vakuuttaa teitä suuntaan taikka toiseen. Voitte olla minusta mitä mieltä haluatte. Jos teitä lohduttaa ajatella, että jossain on vika tai minussa on vika, kun tällaisia pohdin, ajatelkaa niin. Ihan mitä vaan, mikä teistä parhaalta tuntuu Mutta pohtikaa itseänne ja vaikuttimianne myös.

 

[Scarlett O Harava]

Aivan oikeasti kuka on sanomaan mitään siihen, että onko jollakin varaa jäädä hoitovapaalle?

Kun kaikkien miehet ei tienaa isoja summia, on lainoja maksettavana. Pitäisi ap:n mielestä varmaan muuttaa asumaan kaksioon vaikka lapsia olisi kolme, siinähän säästää.

Kyllä mä ainakin pidän yhtenä onnellisena lapsuuden asiana sitä, että meillä oli oma talo ja iso tontti. Ei paljon naurattaisi joku kerrostalossa vietetty lapsuus.

 

[ap.]

Mun likka on sitten varmaan aivan pilalla, kun hänelle on ollut ja on edelleen äiti ja isä yhtä tärkeitä. Kumpikin on ollut likan elämässä alusta asti niin paljon, että lapsi pitää kumpaakin tärkeänä eikä kohota toista jalustalle.

Ei meilläkään kumpikaan, äiti taikka isä, ole jalustalla. Lapset ovat luonteeltaan erilaisia. Meillä toiselle äiti on ollut pitkään kaikki kaikessa, toinen on suhtautunut rennosti lähes kaikkiin, jopa vieraisiin. Mutta tottahan se on, että äiti on äiti ja isä on isä ja eri herkkyyskausina kumpaisenkin merkitys eri tavalla korostuu.

 

[ap.]

Aivan oikeasti kuka on sanomaan mitään siihen, että onko jollakin varaa jäädä hoitovapaalle?

Kun kaikkien miehet ei tienaa isoja summia, on lainoja maksettavana. Pitäisi ap:n mielestä varmaan muuttaa asumaan kaksioon vaikka lapsia olisi kolme, siinähän säästää.

Kyllä mä ainakin pidän yhtenä onnellisena lapsuuden asiana sitä, että meillä oli oma talo ja iso tontti. Ei paljon naurattaisi joku kerrostalossa vietetty lapsuus.

No siinä tuli rehellinen mielipide, arvostan sitä. Itse juuri sitten en koe, että 1- ja 3-vuotiaamme pitäisivät vielä isoa omaa taloa/tonttia minään. Luulevat varmaan omistavansa koko kerrostalon Kolmivuotiaamme mielestä tämä on kaikista hienoin talo, koska on suurin ja korkein

 

[mamma]

Ap, tajuan mitä tarkoitat sillä että ne jotka laittavat lapsensa hoitoon aikaisin siis voisivat rehellisesti paljastaa korttinsa syistä, eikä vain hokea sitä että "oli pakko" (vaikka joillakin tosiaan on pakko). Itselläni ärsyttää sama asia imetyskeskusteluissa, kun niin moni sanoo että imetys loppui varhaiseen koska "sitä maitoa ei vain enää tullut", vaikka todistetusti todella harvalla käy niin että maitoa ei tule. Jos kerran maitoa on alkanut tulemaan, ei se noin vain lopu. Syyst siis muualla, esim. siinä ettei ole viitsinyt hakea apua imetysongelmiin, haluaa tupakoida rauhassa jne.

 

[ap.]

Ap, tajuan mitä tarkoitat sillä että ne jotka laittavat lapsensa hoitoon aikaisin siis voisivat rehellisesti paljastaa korttinsa syistä, eikä vain hokea sitä että "oli pakko" (vaikka joillakin tosiaan on pakko). Itselläni ärsyttää sama asia imetyskeskusteluissa, kun niin moni sanoo että imetys loppui varhaiseen koska "sitä maitoa ei vain enää tullut", vaikka todistetusti todella harvalla käy niin että maitoa ei tule. Jos kerran maitoa on alkanut tulemaan, ei se noin vain lopu. Syyst siis muualla, esim. siinä ettei ole viitsinyt hakea apua imetysongelmiin, haluaa tupakoida rauhassa jne.

Juuri näin Ja sama ärsyttää tosiaan imetyskeskusteluissakin. Maito loppuu ilman syytä todella, todella harvoin. Minulle on täällä huomauteltu mm. empatian puutteesta. Vaikea ehkä uskoa, mutta olen ihan empaattinen ihminen. Ymmärrän asioita ja ihmisiä. Silloinkin, jos en ymmärrä, yritän. Mutta en edes jaksaisi yrittää, jos näen, ettei yritetäkään olla rehellisiä. Se on turhauttavaa.

 

[mamma]

Niin, mustakin varmaan ollaan samaa mieltä vaikka olen todella ymmärtäväinen ihminen irl. Mutta en vain halua pahoittaa muiden mieltä jotka sanovat minulle että "maito loppui", koska sitten kaveruuskin varmaan hiipuisi. Täällä voi sanoa ronskimmin, vaikken ketään halua haukkuakaan.
Itse laitoin 2-vuotiaan poikani osapäivähoitoon päiväkotiin (vaikka meille tuli juuri silloin vauva) monestakin syystä: halusin jatkaa osittaista työntekoa vaikka vauva on kotona (teen töitä kotona silloin kun vauva nukkuu, tai jos muutkin lapset kotona silloin kun he nukkuvat) ihan siksi että pidän tekemästäni työstä, ja haluan että meillä on enemmän rahaa (vaikka ei todellakaan tarvitsisi). Voin kuitenkin itse täysin vaikuttaa työn määrään, ja 2-vuotias siis hoidossa lyhyitä päiviä n. 6,5 tuntia ja 3-4 päviänä viikossa. Lisäksi meillä ei ole turavverkkoa, joten nuo on ainoat hetket kun lapsemme on muualla hoidossa. Aina muuten meidän kanssamme. Lisäksi puolisoni on välillä sellaisissa projektitöissä että on nyt ollut vain muutamia päiviä kuukaudessa kotona, eli minä olen periaatteessa yh koskien kodinhoitoa. Tuo että mies on poissa huolettaa minua paljon enemmän kuin se että lapsi on päiväkodissa. Se että lapset eivät saa samanlaista kontaktia isäänsä kuin ne joiden tulee kotiin joka päivä (nojaa, onhan sekin monella sellaisella kyseenalaista). No, onneksi se loppuu kohta

 

[Scarlett O Harava]

No niin vedetään sitten vielä imetys tähän. Mä en imettänyt kuin viikon, mutta sílti en tunne itteäni huonoksi äidiksi. Maito ei loppunut, mutta imetys ei vain onnistunut. Piste.