Ärsyttää

[asdasasdsda]

Minulla on nuorempi sisko yli 18 v, jolla on sosiaalisen tilantein pelko, masennusta, dysfassiaa. Emme koskaan ole olleet läheisiä toistemme kanssa, ei koskaan. Ehkä lapsena tuli vähäsen leikittyä mutta muuten ollaa oltu omissa oloissamme, perheemme ei muutenkaan ole mikään sellainen halipusurakastansua perhe vaan ihan toisilla tilaa antava ja tunteet näytetään vasta viime tipassa- tyyliin (jos ymmärrätte) Mulle ei ole kerrottu siskon sairauksista tai muutenkaan ja olen itse saanut kaivaa tietoa esiin, tuntuu myös siltä että minä joutuisin olemaan se joka on hänen kanssaan vaikka en halua, ei kiinnosta olla siskon tukihenklö koska tuo ihminen on aina tuntunut vieraalta minulle ,en edes tunne häntä. Isäni aina selittää että minun pitäisi olla enemmän hänen kanssaan ja se ahdistaa minua ja tunnen syyllisyyttä etten vietä hänen kanssaan aikaan kun hänellä ei ole ystäviäkään, viettää paljon aikaa koneella(pelaa tuhottomasti) ja luultavasti hänellä on siellä niitä nettiystäviä. Toki ymmärrän isäni tarkoituksen ,se on se että siskoni saisi oikeita ystäviä ja että hän lähtisi enempi ulos eikä vaan olisi koneella.

Onko teillä tällasia siskoja tai veljiä ja miten olette pärjäilleet? Minua vaan joskus jopa ärsyttää siskoni puutteet koska tuntuu ettei hän tarpeeksi edes yritä edistyä, tosiaan hänellä on masennus mutta siihenkin ei mielestäni aina voi olla ratkaisuna lääkkeet vaan liikunta ja ruokailutapojen muuttaminen luultavasti auttaisi myös. Siskoni syö paljon herkkuja joka päivä eikä tunnu välittävän painon kasvusta on jo ylipainoinenkin..

Halusin purkautua. Olemme jo siis molemmat aikuisia nuoria naisia ja tuntuu kiusallista lähteä nyt vasta jotain suhdetta kehittelemään, ei vaan tunnu omalta ja ärsyttää siskon saamattomuus asioissa vaikka hänellä on syy siihen, sairautensa mutta silti hän voisi tsempata enempi ja jättää se kone vähemmälle, vaihtaa piirejä vaikka se tietäisi suurta stressiä ja asioiden muuttumista..

 

[fff]

vielä vähäsen tietoa että asumme vielä yhdessä perheenä. Olen itse ehkä muuttamassa syksyllä pois omaa asuntoon. olen nyt 21

 

[!]

Hiano provo. Jippii.

 

[jeesus..]

ei ole provo, mitä provoa tässä mukamas on?

 

[hmmq]

tota ottamatta kantaa siihen mitä sun pitäis tehdä, niin ei sitä voi kutsua ymmärtämiseksi, että myöntää toisella olevan sairauksia, mutta sitten ei kuitenkaan armahda, vaan asettaa itse jonkun rajan, mihin asti se sairaus saa vaikuttaa, ei se oo ymmärtämistä sori, ymmärtäminen ja auttaminen ja välittäminen onn vaan paljon paljon vaativampaa..

 

[hmmq]

ja vielä se huomio, että sä oot vaan yksinkertaisesti tosi nuori, ja ilmeisesti mielenkiinto on vaan nyt muualla.

jos lähet siskon auttamisprojektiin, niin ehkä kannattas miettiä joku aika sille siis määrätty aika vaikka 2 tuntia kerran viikossa tai mihin oisit valmis, menisitte ulos kävelemään (siskos ei ehkä haluu, mut keksi joku keino tai sit joku muu juttu) ja juttelemaan kai se pystyy jostain puhumaan, mutta ota se oikeesti työnä, jonka haluat tehdä, ei sillee että sillon et ees yritä, täytyy olla aika kärsivällinen veikkaan, mutta se oppi on taatusti hyödyksi meille muutenkin elämässä.. ja sillee mieti ite mitä voisitte tehdä joku yhteys pitäs löytää ja luottamus.

 

[ok]

Ei sun tarvitse enempää auttaa mitä jaksat. Isältäsi tyhmää syyllistää.