A
"Alfanaaras"
Vieras
Olen ollut vissiin liian kauan kotona lasteni kanssa (äitiysloma loppuu ensi viikolla) tai sitten olen saanut auringonpistoksen. Mua vaan on alkanut ärsyttää aivan helvetisti nämä naapurin eukot syistä että
1. Suomalaiset naiset ja varsinkin pikkulasten äidit ovat liian usein sairaan lihavia. Mielestäni ei tarvitse olla mallinmitoissa eikä pikkulasten äitien keskeisin huoli varmasti olekaan ulkonäkö. Väsyneenä ja imettäessä tekee mieli makeaa. Mutta jumankekka oikeesti, kun paino alkaa hyrähtää 90 tai 100 kilon paikkeille, niin eikö nyt oikeasti pitäisi tehdä jotain jo ihan lasten takia?!
Eniten ärsyttää sellaiset läskit, jotka syyttävät aviomiestänsä liikakiloista. Enhän minä nyt mässyttäisi, mutta kun mies ei anna riittävästi huomiota niin sitten on vedettävä joka ilta kaksi litraa kinuskijäätelöä. Tai enhän minä nyt karkkia kantaisi kotiin, mutta kun se Matti (usein normaalipainoinen) kantaa sitä mässyä. Jos ihminen on oikeasti tuon kokoinen, mitä parikin eukkoa naapurissa, niin Matti ei jaksa edes kantaa kotiinsa sitä herkkulastia, joka täytyy nauttia päivittäin pysyäksensä siinä kuosissa.
2. Monelle akalle kodinhoito ja lastenhoito on niin ylitsepääsemättömän hankalaa. Kuka käski tehdä useamman lapsen, jos jo hedelmöityshetkellä tietää, ettei tule selviämään urakasta ilman toisten jatkuvaa apua?! Siellä vaan katsellaan LIV-telkkaria kotona vauvan kanssa ja muu porukka on tarhassa miehen painaessa hommia niska limassa. Hyvä, ettei siivoojaakin hälytetä paikalle, ettei naamakirjarauha häiriinny! Kun ukko tulee töistä, hän saa tasan sen verran omaa aikaa, että vaihtaa työvaatteet. Sitten ukko saakin painaa täyspitkän työpäivän varsinainen duunipäivän jälkeen. Lasten harrastukset, ruuanlaitto, syöttäminen, siivoaminen, nukuttaminen jne. MIKSI SE ON NIIN KETUN VAIKEAA?!
3. Facebook-kateus. Minkä vuoksi pitää kadehtia toisten elämää facebookissa ja harmitella, kun ei ikinä saa kukkapenkkiä yhtä nätiksi kuin naapurin Kaisa? Sitten mäkistään ukolle, että kyllähän minäkin ehtisin laittaa yhtä nätit penkit, jos ei tarvisi koskaan pestä pyykkiä ja nirinnarin jne.
4. Sinkkunaisilla on aivan liian suuret luulot itsestään. Sitä vain odotetaan unelmien prinssiä, joka on komea, hyvin koulutettu, työteliäs, naimaton, varakkaasta suvusta ja muutenkin mukava. Kolmevitoset naiset anteeksi vaan, ne parhaat menivät jo ensimmäisen fuksivuoden aikana eikä heitä ole päästetty enää menemään. Sama miehille naisten suhteen. Jos haluat parisuhteen, niin lopeta se epäuskottavan nettiprofiilin rakentaminen ja katso itseäsi rehellisesti peilistä! Ja jos päästät jonkun alfauroksen sänkyysi, niin älä suutu, jos hän ei halua seurustelusuhdetta, vaan käy vain panemassa sinua sitä parempaa odotellessa.
5. Nyt oikeasti kettuun tuo taistelu siitä, kumpi on parempaa, kotiäitiys vai työssäkäynti lasten ollessa alle kouluikäisiä. Tutkimukset ja myös taloudelliset tilastot ovat molemmat oikeassa ja vain Super-Marjo pystyy tekemään kaiken oikein. Jos valitset kodin, se on tutkimusten mukaan parempi ratkaisu lapsen kannalta ainakin kolmeen ikävuoteen saakka ja todennäköisesti vielä jonkun aikaa sen jälkeen. Jos valitset työuran, sinulle kertyy työkokemusta ja eläkettä ja säilytät kilpailukykysi kotona olevia lajitovereitasi paremmin. Kokemusta on toiseksi jäämisestä työkuvioissa juuri sen vuoksi, että olen ollut kotona. Mutta elämä on valintoja eikä tuostakaan asiasta voi vetää joka päivä palkokasveja nenään.
1. Suomalaiset naiset ja varsinkin pikkulasten äidit ovat liian usein sairaan lihavia. Mielestäni ei tarvitse olla mallinmitoissa eikä pikkulasten äitien keskeisin huoli varmasti olekaan ulkonäkö. Väsyneenä ja imettäessä tekee mieli makeaa. Mutta jumankekka oikeesti, kun paino alkaa hyrähtää 90 tai 100 kilon paikkeille, niin eikö nyt oikeasti pitäisi tehdä jotain jo ihan lasten takia?!
Eniten ärsyttää sellaiset läskit, jotka syyttävät aviomiestänsä liikakiloista. Enhän minä nyt mässyttäisi, mutta kun mies ei anna riittävästi huomiota niin sitten on vedettävä joka ilta kaksi litraa kinuskijäätelöä. Tai enhän minä nyt karkkia kantaisi kotiin, mutta kun se Matti (usein normaalipainoinen) kantaa sitä mässyä. Jos ihminen on oikeasti tuon kokoinen, mitä parikin eukkoa naapurissa, niin Matti ei jaksa edes kantaa kotiinsa sitä herkkulastia, joka täytyy nauttia päivittäin pysyäksensä siinä kuosissa.
2. Monelle akalle kodinhoito ja lastenhoito on niin ylitsepääsemättömän hankalaa. Kuka käski tehdä useamman lapsen, jos jo hedelmöityshetkellä tietää, ettei tule selviämään urakasta ilman toisten jatkuvaa apua?! Siellä vaan katsellaan LIV-telkkaria kotona vauvan kanssa ja muu porukka on tarhassa miehen painaessa hommia niska limassa. Hyvä, ettei siivoojaakin hälytetä paikalle, ettei naamakirjarauha häiriinny! Kun ukko tulee töistä, hän saa tasan sen verran omaa aikaa, että vaihtaa työvaatteet. Sitten ukko saakin painaa täyspitkän työpäivän varsinainen duunipäivän jälkeen. Lasten harrastukset, ruuanlaitto, syöttäminen, siivoaminen, nukuttaminen jne. MIKSI SE ON NIIN KETUN VAIKEAA?!
3. Facebook-kateus. Minkä vuoksi pitää kadehtia toisten elämää facebookissa ja harmitella, kun ei ikinä saa kukkapenkkiä yhtä nätiksi kuin naapurin Kaisa? Sitten mäkistään ukolle, että kyllähän minäkin ehtisin laittaa yhtä nätit penkit, jos ei tarvisi koskaan pestä pyykkiä ja nirinnarin jne.
4. Sinkkunaisilla on aivan liian suuret luulot itsestään. Sitä vain odotetaan unelmien prinssiä, joka on komea, hyvin koulutettu, työteliäs, naimaton, varakkaasta suvusta ja muutenkin mukava. Kolmevitoset naiset anteeksi vaan, ne parhaat menivät jo ensimmäisen fuksivuoden aikana eikä heitä ole päästetty enää menemään. Sama miehille naisten suhteen. Jos haluat parisuhteen, niin lopeta se epäuskottavan nettiprofiilin rakentaminen ja katso itseäsi rehellisesti peilistä! Ja jos päästät jonkun alfauroksen sänkyysi, niin älä suutu, jos hän ei halua seurustelusuhdetta, vaan käy vain panemassa sinua sitä parempaa odotellessa.
5. Nyt oikeasti kettuun tuo taistelu siitä, kumpi on parempaa, kotiäitiys vai työssäkäynti lasten ollessa alle kouluikäisiä. Tutkimukset ja myös taloudelliset tilastot ovat molemmat oikeassa ja vain Super-Marjo pystyy tekemään kaiken oikein. Jos valitset kodin, se on tutkimusten mukaan parempi ratkaisu lapsen kannalta ainakin kolmeen ikävuoteen saakka ja todennäköisesti vielä jonkun aikaa sen jälkeen. Jos valitset työuran, sinulle kertyy työkokemusta ja eläkettä ja säilytät kilpailukykysi kotona olevia lajitovereitasi paremmin. Kokemusta on toiseksi jäämisestä työkuvioissa juuri sen vuoksi, että olen ollut kotona. Mutta elämä on valintoja eikä tuostakaan asiasta voi vetää joka päivä palkokasveja nenään.
