Tässä on nyt se tilanne, että meillä on ollut jo pidempään vaikeaa miehen kanssa. Mä olen päättänyt, että jos joku kysyy siitä, sanon suoraan enkä puhu sontaa "joo ihanaa on". Me ollaan muutaman vuoden tauon jälkeen muutettu takaisin mun kotipaikkakunnalle, täällä asuu myös mun vanhemmat.
Nyt ne on alkanu soittelemaan pari kertaa viikossa ja antamaan kaikenlaista "neuvoa" tän liiton pelastamiseksi, joka menee käytännössä niin että mun isä huutaa naama punasena mulle puhelimeen, kaikki on mun vika, mä olen huono vaimo, mä olen huono äiti, mä oon joka kerta itkenyt, mutten ole sanonut mitään. Eilen mun hermot meni kun se taas soitti ja kävi kaikki perusasianssa läpi ja sen jälkeen kävi väittämään mua valehtelijaksi (viikolla olin lasten kanssa siellä pari tuntia, kun mun ystävä soitti ja sanoi että on tulossa meille. kun päästiin kotiin niin tää ystävä perui ja vähän ajan päästä ajoi mun isä pihaan) olin siis kuulemma valehdellut että pääsisin vain pois sieltä ja ties mihkä miehiin :headwall: |O
Eilen sit sanoin sille että etten mä ole valehdellut sille ja että jos toi on sen asioiden taso niin voi sitten olla kyllä sanomatta niitä. Kamala valitus siitä että mä olen nyt pahoittanut heidän mielensä, sanomalla vastaan
olin vaan että "joo oon tosi pahoillani jos oon tiedän mielenne pahoittanut" ite olin itkeny koko päivän taas :'(
Mä en ymmärrä, miksei ne voi tukea ja lohduttaa. Ei toi vittuileminen ja huutaminen auta. Jos se on ainoa mitä mä mun isältä saan, niin voidaan kyllä lopettaa yhteyden pitäminen
Nyt ne on alkanu soittelemaan pari kertaa viikossa ja antamaan kaikenlaista "neuvoa" tän liiton pelastamiseksi, joka menee käytännössä niin että mun isä huutaa naama punasena mulle puhelimeen, kaikki on mun vika, mä olen huono vaimo, mä olen huono äiti, mä oon joka kerta itkenyt, mutten ole sanonut mitään. Eilen mun hermot meni kun se taas soitti ja kävi kaikki perusasianssa läpi ja sen jälkeen kävi väittämään mua valehtelijaksi (viikolla olin lasten kanssa siellä pari tuntia, kun mun ystävä soitti ja sanoi että on tulossa meille. kun päästiin kotiin niin tää ystävä perui ja vähän ajan päästä ajoi mun isä pihaan) olin siis kuulemma valehdellut että pääsisin vain pois sieltä ja ties mihkä miehiin :headwall: |O
Mä en ymmärrä, miksei ne voi tukea ja lohduttaa. Ei toi vittuileminen ja huutaminen auta. Jos se on ainoa mitä mä mun isältä saan, niin voidaan kyllä lopettaa yhteyden pitäminen