M
maltsikki
Vieras
Avopuolisoni ei kerro minulle koskaan mitään negatiivista. Olen aina tiennyt hänen olevan aika ujo ja hiljainen muille ihmisille, mutta mielestäni olen hänen avopuolisonaan ollut poikkeus. Aina olen yrittänyt olla omasta mielestäni huomaavainen häntä kohtaan. En ole antanut hänen tehdä asioita joiden tiedän olevan hänelle ikäviä jne. Olen luullut suhteemme toimivan hyvin. Jostain syystä sitä tosin on varjostanut naiseni perheen negatiivisuus minua kohtaan. Tietysti olen vähän aina ihmetellyt sitä, koska selvästi rakastamme toisiamme ja suhteemme on hyvä. Täten olen todennut perheensä inhon minua kohtaan vain olevan jotakin käsittämätöntä vastenmielisyyttä jolle ei syytä löydy.
Tänään se syy löytyi. Satuin törmäämään naiseni siskoon joka hyvin äkkiä hyökkäsi päälleni sanomaan ettei voi enää pitää suutaan kiinni vaikka avovaimoni on pyytänyt ettei hän kävisi haukkumaan minua asiasta. Sisko kävi räyhäämään että miten saatan laittaa naiseni käymään useimmiten meille kaupassa vaikka hyvin tiedän minkälainen painajainen se hänelle on. Olin ihmeissäni. Mitenniin vaikeaa? Siskon raivo sen kun yltyi. Sanoi naiseni joku kerta joutuvan vielä sairaalahoitoon minun kusipäisyyteni takia. Hetken huudettuaan ja minun ihmeteltyäni se vastaus tuli sieltä. Avovaimollani on paniikkihäiriö joka siskonsa mukaan oireilee erityisesti kaupassa. En edes tiennyt hänellä moista häiriötä olevan!!
Juteltuani naiseni kanssa hän myönsi ettei osaa kertoa minulle negatiivisia asioita. Etenkään tätä kun olen aina ollut niin tyytyväinen hänen käytyään kaupassa. Toki olen, koska olen luullut sen olevan hänelle ihan yhtä helppoa kuin ihmisille yleensä. Aikataulujemme puolesta on useimmiten ollut hänen helpointa käydä kaupassa vaikka tietenkään en häntä enää sinne laita nyt kun tiedän. Tulee tässä mietittyä että mitä muuta hän salailee. Perheensä on inhonnut minua aivan turhan takia koska ovat luuleneet minun tienneen ja silti hirveänä miehenä laittaneeni hänet kauppaan useimmiten. Onko täällä olevilla miehillä kokemusta naisista jotka pelkäävät kertoa ikäviä asioita ja salailevat sen takia?
Tänään se syy löytyi. Satuin törmäämään naiseni siskoon joka hyvin äkkiä hyökkäsi päälleni sanomaan ettei voi enää pitää suutaan kiinni vaikka avovaimoni on pyytänyt ettei hän kävisi haukkumaan minua asiasta. Sisko kävi räyhäämään että miten saatan laittaa naiseni käymään useimmiten meille kaupassa vaikka hyvin tiedän minkälainen painajainen se hänelle on. Olin ihmeissäni. Mitenniin vaikeaa? Siskon raivo sen kun yltyi. Sanoi naiseni joku kerta joutuvan vielä sairaalahoitoon minun kusipäisyyteni takia. Hetken huudettuaan ja minun ihmeteltyäni se vastaus tuli sieltä. Avovaimollani on paniikkihäiriö joka siskonsa mukaan oireilee erityisesti kaupassa. En edes tiennyt hänellä moista häiriötä olevan!!
Juteltuani naiseni kanssa hän myönsi ettei osaa kertoa minulle negatiivisia asioita. Etenkään tätä kun olen aina ollut niin tyytyväinen hänen käytyään kaupassa. Toki olen, koska olen luullut sen olevan hänelle ihan yhtä helppoa kuin ihmisille yleensä. Aikataulujemme puolesta on useimmiten ollut hänen helpointa käydä kaupassa vaikka tietenkään en häntä enää sinne laita nyt kun tiedän. Tulee tässä mietittyä että mitä muuta hän salailee. Perheensä on inhonnut minua aivan turhan takia koska ovat luuleneet minun tienneen ja silti hirveänä miehenä laittaneeni hänet kauppaan useimmiten. Onko täällä olevilla miehillä kokemusta naisista jotka pelkäävät kertoa ikäviä asioita ja salailevat sen takia?