Ärsyttävimmät kommentit ja ohjeet odottavalle

[rv 33+6]

Joo, varsinkin vanhempien naisten suusta tuo "odota vaan loppuraskautta" kommentti tuntuu tulevan jokaisen vastauksen perään.
Mulla ei oo ollut isompia vaivoja raskauden aikana ja pieni painonnousu varmaan hämää, vaikka tietäisivät millä viikoilla mennään. Itse odotan kohta alkavaa äitiyslomaa, pakko sen on olla rentouttavampaa kuin tää loppuraskauden töissä raadanta...

 

[Lakallis]

"Joo ei se kuule ole niin ihanaa ku kuvittelis!" - No kiitos vain aina kun on kamalaa niin muistelen sitten keskenmenon jälkeistä aikaa.

"Meki yritettiin niitä kestovaippoja mutta ei sitä sitte jaksa." - Ethän sinä ole ikinä kierrätäänyt mitään niin miten oisit alottanu sen synnytyksen jälkeen.

"Sitä ei sitte vauvan synnyttyä ja väsyneenä jaksa salille ja lenkille." - Et ole käynyt ennenkään, miksi aloitit heti vauvan synnyttyä. En minäkään aloita sukellusta tai laskuvarjohyppyä heti laitokselta kotiuduttuani mutta kyllä todella toivon että jaksan liikkua niin paljon kuin vain voin samaan tapaan kuin viimeiset 30v.

"Se lantio leviää sitte sullaki." - No ei se kaikilla leviä jos sulla onki levinny.


Joo tiiän ettei ihmiset välttämättä tarkota pahaa, mutta kyllä se ottaa aivoon kun joku ihan puusta pudonnu (joka sitte ei itse ole lapsestaan ollu kiinnostunu minkään vertaa, puheissaan kyllä) tulee syöttään omia näkemyksiään. Siinä voi sanoa ettei oo perspektiiviä tullu hälle lisää

Olipa ihana avautua!

 

[Lakallis]

Joo ja vielä se ettet sitte jaksa siivota ku se lapsi syntyy. Siisteyskäsityksiä on erilaisia ja oon jo etukäteen pyytäny läheisiltä että ne kannustais mua edelleen pitään vessan siistinä ja peseen lattiat ja kattosivat vauvaa sen aikaa että jaksan nuo asiat tehdä. Ne on mulle ja mun mielenterveydelle tärkeitä. Ei tarvi sanojalle olla, mutta mulle on ja turha sitte aukoa turpaa siitä miten mä vielä tänki mahan kans viitsin vessan pestä. No sanojan luona käynti auttaa aina jaksamaan. Mun vessa ei saa olla samannäkönen. Eikä oo tarkotus loukata ketään eikä mua haittaa näiden rakkaiden ystävieni likaiset vessat, mutta sen sijaan haittaa se ettei mun anneta rauhassa jatkaa elämääni entiseen malliin ja pestä vessoja ja käydä salilla. En minäkään ole käskenyt kenenkään aloittaa/lopettaa urheilua/siivousta.

 

[aina väärin päin]

Lakallis, ei voi muuta sanoa sun tekstiesi perusteella, kuin että sun mielenterveystes ei ole mistään vessanpesusta kiinni. Luoja, miten epätasapainoinen ja katkera olet. Ihminen ei ole sitten yhtään mitään jos ei ole kokenut samoja kuin sä ja saanut tuota hienoa marttyyrin kärsimyskruunua päähänsä.

Keskittyisit tähän päivään ja johonkin mukavaan hetkeen ja ajattele positiivisia asioita, YRITÄ EDES.

 

[lkökölökö]

Hih! Muistan miten mua ärsytti myös "kokeneet" perheelliset kun odotin ekaa lastani. Sain kuulla monta kertaa nuo kliseet "mene vielä kun voit", "kohta et enää saa nukkua öitä", "parisuhde on kovilla vauvan synnyttyä", "imetys on tosi vaikeaa" ja lukuisia muita kommentteja! No, tietysti varauduin pahimpaan. Kuinkas kävikään; saimme maailman ihanimman, hyväntuulisen tytön. Ei ollut juurikaan yövalvomisia (alkoi nukkua yöt läpeensä 2kk iässä), ei itkeskellyt juurikaan ilman syytä. Imetys sujui maidon noustua erinomaisesti (imetän vieläkin ja vauva nyt 1v2kk). Olen nauttinut kotona olosta vauvan kanssa todella ja voin jopa sanoa, että olen kirjaimellisesti "lomalla". Sen verran paljon ehdin raataa työelämässä, että tiedän mitä työn tekeminen on (ei voi verrata lapsen kanssa kotona hengailuun, pyykinpesuun ja siivoamiseen). Parisuhteemme voi hyvin, paremmin kuin koskaan Se niistä ärsyttävistä kommenteista, ei kaikille käy niin. Ai niin, reissattukin ollaan vauvan kanssa ja hyvin menee. 2 viikon päästä kaukomatkalle, jes!

Odotas kun se tulee murkkuikäiseksi!

 

[Lakallis]

En tykkää eikä huvita täällä kenenkään kans mistään tingata, mutta pakko sanoa, että todellakin nautin monista asioista, ison mahan kommentoinnista, painon nousun hämmästelystä, kasvaneitten tissien taivastelusta ja kuinkahan monta vauvaa mahassa on - arvuutteluista ihan vain tähän raskauteen liittyen. Ymmärrän toki että negatiivissävytteisesti tai paheksuen sanottuna ne voi loukata ja ottaa aivoon ja kai sitä on aika herkkä monissa asioissa kun on raskaana ja on ne kuuluisat hormonit... Mua ei haittaa liiat kilot eikä mikään raskauteen liittyvä, ehkä se jos puolitutut alkaa roikkua mahassa kiinni ja taputella. Ja se puhdas vessa on nimenomaan elämän pieni ilo, joka nyt ei tietenkään ole mielenterveyden edellytys tai tae siitä, ilmaisin hieman kärjistäen itseäni, mutta on se kivaa kun saa v.loppuna siivouksen jälkeen tuntea puhtaan kylppärin tuoksun Mulla hlökoht. ärsyttää negatiiviset kommentit raskauteen ja vauva-aikaan liittyen, mutta osaan kyllä käyttäytyä niitä kuullessani. Avauduin ärsyyntymisestäni kun sattumalta törmäsin ketjuun. Minun elämä ei ole ollu sen huonompaa kuin kenenkään muunkaan - päinvastoin monissa asioissa niin hyvää etten siitä kehtaa edes huudella, koska se vois vääntää veistä jonkun haavassa. En koe tarvetta kirjoitella ilosta tai onnesta sen suuremmin täällä, jaan sen läheisteni kesken. Ja apua olen saanut niin fyysisiin kuin psyykkisiinkin vaivoihin aina kun olen sitä hakenut Minusta Suomi on tässä(kin) suhteessa aika hyvä maa elää ja olla

 

[siivouksesta]

Joo ja vielä se ettet sitte jaksa siivota ku se lapsi syntyy. Siisteyskäsityksiä on erilaisia ja oon jo etukäteen pyytäny läheisiltä että ne kannustais mua edelleen pitään vessan siistinä ja peseen lattiat ja kattosivat vauvaa sen aikaa että jaksan nuo asiat tehdä. Ne on mulle ja mun mielenterveydelle tärkeitä. Ei tarvi sanojalle olla, mutta mulle on ja turha sitte aukoa turpaa siitä miten mä vielä tänki mahan kans viitsin vessan pestä. No sanojan luona käynti auttaa aina jaksamaan. Mun vessa ei saa olla samannäkönen. Eikä oo tarkotus loukata ketään eikä mua haittaa näiden rakkaiden ystävieni likaiset vessat, mutta sen sijaan haittaa se ettei mun anneta rauhassa jatkaa elämääni entiseen malliin ja pestä vessoja ja käydä salilla. En minäkään ole käskenyt kenenkään aloittaa/lopettaa urheilua/siivousta.

Vanha kiveen hakattuhan totuus on että ihmisen mielenterveyden tila korreloi suoraan hänen kotinsa siivousasetta. Jos on p***nen veski ja edelliskuukaudenkin jugurttitahrat köökin ovissa ja roskiskaappi kuin vappuoksennus, on mt:n tila huolestuttava.On valitettavaa että monissa lapsiperheissä perheen arki on tätä, enkä tiedä mikä siihen auttaisi.Pitäisikö parisuhde laittaa kuntoon ennen kuin lisääntyy, mene ja tiedä.

 

[vasta rv 17]

En minä ainakaan halua kasvattaa lastani missään p*askan keskellä, että todennäköisesti alan jynssätä vielä enemmän! Mutta ei liika puhtauskaan ole hyvästä allergioita ajatellen.

Tuo longhairin "Oliko se vahinko?" on kyllä kaikista pahin, mitä voi tulla. Mulle on kierrelty, että "Tuliko se yllätyksenä?" tai "Yritittekö kuitenkin?". Joo, yritettiin yli vuosi ja tärppäsi lapsettomuustutkimusten alkumetreillä, kiva kun epäilette, ettei tätä olisi toivottu. Ja parikymppiseltä miehenalulta: "Ai mä kuulin, että teille on sattunu vahinko", ikään kuin onnitteluna?

 

[Sweetie]

Kyllä muakin välillä hämmästyttää lukea kuinka jotkut täällä kokevat aika monet asiat negatiivisinä ja ovat puolustelemassa sitten omaa kantaansa sillä että " eihän kaikille niin käy vaikka sulla oliskin käynyt tms".
On mullekkin varmaan sanottu samantyyppistä kuin mitä muille täällä mutta en mä edes ajatellut että sen voi ottaa jotenkin negatiivisesti, mun mielestä on kiva kuulla mitä ihmiset sanoo, vaikka se nyt ei mitenkään mua tai mun odotusta koskettais. Tai sitten mulla on vaan niin ihania ihmisiä ympärillä .
Nääkin asiat voi nähdä niin monella eri tavalla, asennekysymyksiä..