arvioiva ajo, apuja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja iippulis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

iippulis

Vieras
Mulla kuukauden päästä edessä autokoulun kakkosvaihe, ja en ole juuri inssin jälkeen pääsyt ajamaan. Nyt arvioiva ajo jännittää todella paljon, sanokaa etten ole ainoa ja että tuosta selviytyy vaikka taidot oliskin ruosteessa? Kuinka kauan tuo arvioiva ajo kestää, ja onko siinä enwmmän maantie/kaupunkiajoa? Voiko opettajalta kysyä ajon aikana neuvoa? Vaikkei olekaan tullut ajettua eikä heti kakkosvaiheen jälkeenkään tule heti tarvetta, niin en haluais kuitenkaan jättää kakkosvihetta käymättä ja hukata rahaa kankkulan kaivoon. Pelkään, miten selviydyn tuosta ajosta... :/
 
Mikä siinä autolla ajossa on niiiin vaikeeta? Minä en ymmärrä! Ja juu, siinä on sekä kaupunki että maantie ajoa, ja en usko että opettajalta (arvioijalta) voi hirveesti neuvoa kysyä koska sinähän olet (periaatteessa) "valmis kuski" ja sinun pitäisi asiat osata.
 
Kertoisitko mikä siinä auton ajamisessa on vaikeaa? Minusta olisi kiva saada se tietää...

No käytä nyt mielikuvitusta vähän niin tajuat: Jos kokemusta ei ole, niin vaikeaa on mm. oman ja muiden nopeuden arviointi sekä auton mittojen hahmottaminen. Kokematon usein jännittää ajamista, jolloin liikenteen seuraaminen ja hallintalaitteiden käyttö samanaikaisesti on vaikeaa. Lisäksi jos varmuus puuttuu, ei uskalla ottaa tilaansa liikenteessä ja esim. motarille liittyminen voi mennä sähläämiseksi. Onhan noita ja varmasti useimmilla kuskeilla on aluksi ollut hankaluuksia jollain osa-alueella.

Mikään muu kuin ajaminen ei ajotaitoa paranna ja sitä minäkään en ymmärrä, miksi kortti pitää hommata tyhjän pantiksi, jos ajotarvetta ei ole.
 
Ajamisessa on vaikeaa juuri se, etten ole juuri ajanut kahteen vuoteen eli inssin jälkeen. Inssin pääsin läpi ekalla, ja kaiken järjen mukaan tätä kakkosvaihetta ei tulisi jännittää koska korttia ne ei voi enää pois ottaa, meni miten meni, mutta... Ajotaitoni ovat siis ruostuneet, mutta pitääpä vaan ajaa sitten tarpeeksi hiljaa, että ehtii reagoimaan kaikkeen. Lisäksi kytkimen käyttö ei oo mitään parasta, auto sammuu helposti. Niin ja radalla ajoa en jännitä, ainoastaan tuo arvioiva ajo pelottaa.
 
[QUOTE="jenni";30074392]No käytä nyt mielikuvitusta vähän niin tajuat: Jos kokemusta ei ole, niin vaikeaa on mm. oman ja muiden nopeuden arviointi sekä auton mittojen hahmottaminen. Kokematon usein jännittää ajamista, jolloin liikenteen seuraaminen ja hallintalaitteiden käyttö samanaikaisesti on vaikeaa. Lisäksi jos varmuus puuttuu, ei uskalla ottaa tilaansa liikenteessä ja esim. motarille liittyminen voi mennä sähläämiseksi. Onhan noita ja varmasti useimmilla kuskeilla on aluksi ollut hankaluuksia jollain osa-alueella.

Mikään muu kuin ajaminen ei ajotaitoa paranna ja sitä minäkään en ymmärrä, miksi kortti pitää hommata tyhjän pantiksi, jos ajotarvetta ei ole.[/QUOTE]

Käytän mielikuvitusta ja mietin mutta ei, en millään keksi mikä ajamisessa on vaikeaa vaikka ei juurikaan olisi ajokokemusta...
 
Ymmärrän, että ajo jännittää, jollei ole paljon ajokokemusta. Oma lapseni ajoi aika vähän, kun meni kakkosvaiheeseen vuosi kortin saamisen jälkeen. Hyvin se meni, ajo oli miellyttävä kokemus ja siitä sai hyödyllistä palautetta.
 
Onko täällä muita kakkosvaiheeseen menneitä, joilla ollut hyvin vähän ajokokemusta?

No mulla oli vain satunnaista maantieajoa ennen kakkosvaihetta. Ei siis rutiinia, ei kokemusta kaupunkiajosta, ei omaa autoa. Olin surkea kuski ja jännitys teki lisätuhoja arviointikyvylle. Ainoa hyvä puoli oli se, että tiesin heikkouteni enkä kuvitellut olevani mestarikuski, kuten ilmeisesti toi yksi ketjussa pätevä tyyppi, joka on osannut kaiken harjoittelemattakin:D

Arvioiva ajo meni ihan hyvin, vaikka bensaa kulutin holtittomasti. Radalla sen sijaan jännitin aivan v*tusti, hyvä jos tajusin opettajan ohjeitakaan. Siksipä kakkosvaiheesta ei jäänyt mieleen juuri mitään, mutta selvisin kuitenkin. Olisi todella pitänyt olla ajokokemusta enemmän, niin olisi opeista ollut jotain hyötyä. Nyt kaikki energia meni selviytymiseen.

Loppuhuomautuksena totean, että ajamalla todella oppii. Hommasin oman auton ja kas, nykyään tykkään ajamisesta todella paljon ja täysillä bonuksilla mennään. En ikinä heittäisi tätä ihanaa vapauttavaa taitoa pois ja suorastaan säälin kaikkia naisia, jotka istuvat aina vaan miehensä vieressä ja antavat ajotaitonsa rapautua.
 

Similar threads

I
Viestiä
0
Luettu
457
I

Yhteistyössä