Meillä on vähän sama, mitä tuossa yllä 10kk vauvan äippä-nikki mainitsi, eli ei passaa liian aikasin viedä nukkumaan. Jostain hassusta syystä joskus aloittaa liian aikaisin nukuttamisen...on jäänyt se ajatus, että kun nyt mennään nukkumaan tai nyt tässä vaiheessa pitäisi väsyttää (varsinkin päikyt). Mutta yritän rohkaista, että nukutaan tiettyihin aikoihin ja rytmit on näin saatu. Toinen ongelma on myös se, ettei saa päästää liian väsyneeksi..silloin käy meillä niin kuin joku aiemmin sivu pari taaemmas sanoi, eli vauva nukahtaa itkemällä (syliin meillä) vaikka kuinka yrittää tuudittaa ja lauleskella tai soittaa kehtolauluja. Onneksi harvoin noin väsyneeksi pääsee, mutta joskus tulee virhearvioita.
Minustakin kyllä ensimmäisen kohdan unikoulu kuullostaa melko kohtuuttomalta ja olen miettinyt samaa, mitä moni muukin, että mikähän merkitys tällä villityksellä aikanaan on tämän päivän mielenterveysongelmissa? Voihan olla, että yksinään se ei mitään tee mutta muiden sopivien ympäristötekijöiden ja perintötekijöiden kanssa jälki on haitallista. Tietysti ehkä tässä on sellainenkin seikka, että ne, jotka voivat toteuttaa kohdan 1 unikoulua voivat muutenkin olla hyvin erilaisia ja vastata lapsen tarpeisiin hyvin eri tavalla kuin vaikkapa nyt nämä ketjussa mainitut "kiintymyysvanhemmuusperhepeti10vimettäjät". Eli ehkä tämän tyylinen unikoulu yhdistettynä empatiakyvyttömiin vanhempiin on ongelmallista, mutta yksinään toteuttuna ei ehkä niin haitallista. En tiedä, en oikein ymmärrä tätä unikoulua..en itse pystyisi sitä toteuttamaan, koska mielestäni lapsen itku on viesti minulle siitä että hän tarvitsee minua. Jos en mitenkään saa itkua rauhoitettua, nin ainakin voin sylissä pitää (allergiaongelmia meillä takana).
Unikouluista sanoisin vielä sen verran, että niitähän ei voi toteuttaa jos lapsella on terveydellisiä ongelmia!!! Eli refluksit, allergiat ym..näille vauvoille ja lapsille ei näitä suositella. Ja tietäähän sen, että lapsi itkee vatsavaivoja, niin hän tarvitsee lohtua. Tai ainakin tämä on päivänselvää minulle, en tiedä mitä muut ajattelevat. (Tiedän, että on olemassa vanhempia, jotka eivät edes leiki/vietä yhdessä lastensa kanssa tai pidä heitä juuri sylissä kuin pakon edessä ym..vaikka vaikuttavat ihan täyspäisiltä ihmisiltä!)
Meillä on myös uniongelmia ja Pantleyn opit ovat helpottaneet hieman. Kuitenkin matkailu yleensä vaikuttaa huonosti meidän rytmiin. Olen ajatellut tätä vauvan kanssa elämää niin, että tässä opetellaan yhteistä elämää ja ei hänen kuulu edes osata muutamien kuukausien perusteella nukkua yön läpi ja olla helppo sekä vaivaton! Ehkä olen sitten jotenkin kieroutunut, koska oma lapseni on vaativa ja tarvitsee paljon seuraa sekä syliä. Hän myös on allergioista kärsivä, joten meidän vanhempien syli on tullut tutuksi. Olen ajatellut, että tämä on meidän elämää ja tätä ollaan haluttu sekä kovasti toivottu. Ja jos joku asia vaivaa, nin sen eteen kannattaa alkaa tekemään töitä eikä pelkästään valitella.
Unikoulut ovat vähän vaikeita juttuja, kun se mikä toiselle toimii ei toiselle toimi. JOllekin toimii silittely, toinen vauva ei voikaan sietää tuollaista kosketusta siinä hetkessä. Kuitenkin pitäisi järjestää niin, että äitikin saisi joskus nukkua...se voi olla aika iso yllätys, kuinka monia kertoja sitä herää yön aikana..siihen ei välttämättä kahden käden sormet riitä...Meille ei sovi perhepeti jostain syystä, vauva herää tällöin kymmeniä kertoja ja meno on melko hurjaa suorastaan..itse en saa yhtään nukuttua. Jollakin toisella tämä taas rauhoittaa yöt täysin. Joillakin toimii se, että nukutaan eri huoneissa (ei haise maito, ei häiritse äänet)..ei kait se auta kuin kokeilla. Mun mielestä unikoulun, kuten muidenkin kasvatusasioiden, tulee olla sellaisia että voi elää niiden kanssa eikä tarvitse miettiä kyseenalaistaa tai miettiä onko tämä järkevää. Tietysti etukäteen tulee miettiä, mutta jos jatkuvasti täytyy miettiä, niin silloin se on luultavasti jotain mitä et halua.
Totta kai eri lähteet on eri mieltä asioista, harvalla tieteenalalla on konsensusta mistään ainoasta totuudesta.... varsinkaan ihmistieteissä.
