Asiantuntijoiden mukaan niin kutsutuista unikouluista ei ole lapselle mitään vaaraa, vaikka osa niin uskoo.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No, kun täällä on väläytelty näitä nerokkaita "esimerkkejä" unikoulusta, jossa lapsi pyörii jossain lattialla lukkojen takana huutamassa hädissään ovea raapien, niin ajattelin vastata yhtä typerillä "esimerkeillä" perhepedistä. Ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi.

Heh, no joo, kieltämättä taitaa olla nuokin aika harvassa :)
Mutta sitä huudatusta kuitenkin tapahtuu ja mä en henkilökohtasesti ihan ymmärrä, kuinka joku pystyy kuuntelemaan lapsensa itkua puuttumatta siihen mitenkään.. Muuten mulla ei ole kyllä mitään unikoulua vastaan, jos se toteutetaan ilman lapsen yksinään huutamista. Omatkin kyllä huutaa niin perkeleesti, kun vähän väsyttää, mutta en mä yksin jätä, vaan istun vieressä ja tassuttelen.
 
Heh, no joo, kieltämättä taitaa olla nuokin aika harvassa :)
Mutta sitä huudatusta kuitenkin tapahtuu ja mä en henkilökohtasesti ihan ymmärrä, kuinka joku pystyy kuuntelemaan lapsensa itkua puuttumatta siihen mitenkään.. Muuten mulla ei ole kyllä mitään unikoulua vastaan, jos se toteutetaan ilman lapsen yksinään huutamista. Omatkin kyllä huutaa niin perkeleesti, kun vähän väsyttää, mutta en mä yksin jätä, vaan istun vieressä ja tassuttelen.

Vieressä istuminen ja tassuttelu on UNIKOULUA :D Ihmiset täällä aina syöksyy kimppuun kun kerron, että meillä on pidetty unikoulu. Ihan kuin se enää tänä päivänä tarkottaisi sitä, että lapsi jätetään yksin itkemään. Käyhän katsomassa täältä, unikoulun virallinen ohje, jota meillä noudatettiin:

Unikoulu kotona eli tassuhoito, Vanhempainnetti - MLL
 
Vieressä istuminen ja tassuttelu on UNIKOULUA :D Ihmiset täällä aina syöksyy kimppuun kun kerron, että meillä on pidetty unikoulu. Ihan kuin se enää tänä päivänä tarkottaisi sitä, että lapsi jätetään yksin itkemään. Käyhän katsomassa täältä, unikoulun virallinen ohje, jota meillä noudatettiin:

Unikoulu kotona eli tassuhoito, Vanhempainnetti - MLL

Niin, siis mähän sanoin, että mulla ei ole mitään unikoulua vastaan, jos se toteutetaan niin, ettei jätetä lasta yksin huutamaan :) En mä väittänytkään, että toi mun touhu jotain muuta olis :) Tosin sen kannalta en pidä sitä unikouluna, että oon toiminut aina niin ( ei siis ole mikään muutaman viikon juttu) ja joskus koitan saada vauvaa rauhottuun syliin ja millon minnekin...
 
Minulla on varmaan maailman traumatisoitunein lapsi. Ainaki unikouluvastustajien mielestä. Se kun on aina tupannut hakemaan sen unensa itkemällä. Aina huudetaan kuin hyeena kun mennään nukkumaan. Ehkä yhtenä kertana kymmenestä nukahtaa söpöisästi tuhahtaen, muuten itketään. Ja ikinä en syliin nukuta koska se huuto on vielä voimakkaampaa siinä. Vaunuja heiluttelen tai sängyn vierellä silittelen. Joskus se silittelykin lisää huutoa ja pitää olla koskematta kokonaan. Vauva siis hakee unensa huutamalla ja ilman että siinä ympärillä kouhotetaan.

Minun ei ole kumpaakaan lasta unikouluttaa, kuopuksesta (7kk) nyt en mene vielä vannomaan mitä tulee vastaan, mutta kyllä sitä on muitakin tapoja kuin se huudattaminen. Ja minä uskon vilpittömästi, että vanhemmat kyllä kokeilevat näitä lempeämpiä tapoja ensin ennen kuin mennään huudatuslinjalle.
 
Vauvan itkuun on aina jokin syy. Minulle on aivan yksi hailee mitä tutkimustulokset unikouluista sanovat; pieni lapsi ei itke ilman syytä! Ja aikuisen tehtävä on auttaa lasta selviämään vaikeasta tilanteesta. Vanhemmuus on joskus raskasta, mutta that's life! Jos ei itse jaksa, pitää pyytää apua. Lapsen ei pidä joutua maksumieheksi.

Omilla lapsilla on ollut omat vaikeutensa nukkumisen kanssa. Esikoinen on vauvasta asti ollut ADHD-tyyppinen ja nukahtamisen vaikeus on ollut yksi haasteista. Hän on nukkunut kokonaisia öitä yli kaksivuotiaana. Unikoulua yritettiin, mutta kun viikkoja oli mennyt niin, että toinen itki ja huusi sängyssään kaikesta tassuttelusta huolimatta reilusti yli tunnin joka armas ilta, todettiin ettei hommassa ole mitään järkeä. Varsinkin kun huudon pituus vain kasvoi ja kasvoi... Nukuttamista piti jatkaa yli 3-vuotiaaksi. Tarkoitti pienenä heijaamista, kantamista, imetystä, isompana viereen ottamista, keinutuolissa keinumista. Sitten aloitimme asentohoidot (hyvänlaatuinen asentohuimaus) korvalääkärin vinkistä kun kävin omaa asentohuimausta hoidattamassa. Lapsen olemus muuttui, nukahtaminen helpottui. Nyt 3½-vuotiaana nukahtaa itse, yksin omaan sänkyynsä ja nukkuu useimmiten yönsä hyvin. Pahoja unia nähdessään kömpii viereen nukkumaan.

Kuopus on ollut hyvä nukkumaan (esikoiseen verrattuna), paitsi että refluksi on aiheuttanut omat ongelmansa. Heräämisiä on tullut vaihtelevasti aina. Nukahtaakseen tarvitsee sylittelyä ja lopulta mönkii sopivaan paikkaan nukkumaan. Jos saa valita, nukahtaa lattialle vatsalleen josta sitten siirretään sänkyyn viereen nukkumaan. Hänkin oppii kuitenkin aikanaan nukahtamaan omaan sänkyynsä itse. En muista koska olen nukkunut kokonaisen yön, mutta hyvin on pärjätty. Ehtii sitä sitten nukkua kun lapset ovat isompia!
 
http://www.mtv3.mobi/uutiset/uutiset/kotimaa/2011/08/1372574.xml

"Vauvojen ja pikkulasten univaikeudet koskettavat melkein joka perhettä. Vasta julkaistussa kirjassa esitellään useita unikoulumenetelmiä pikkulasten univaikeuksien helpottamiseen. Kirjoittajat korostavat, että unikouluista ei ole lapselle haittaa, vaan ainoastaan hyötyä."

Käsittämätöntä.....
 
[QUOTE="joku";24402862]Miten ne sitten yhtäkkiä siirtyvät luottavaisesti omaan huoneeseen jos eivät ole koskaan nukkuneet yksin? Jos lapsi alusta asti nukkuu omassa sängyssään, oppii hän että yö on nukkumista varten eikä yhdessäoloa varten. Itsekin nukun parhaiten yksin.[/QUOTE]

Niin en tiedä. Meillä on kaikki kolme nukkuneet mun kainalossani ja yks kaks ne on vaan sitte ilmoittaneet haluavansa omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen. Se on tapahtunu siinä 2-3vuoden iässä näillä kahdella isoimmalla (nuorin nukkuu vielä vieressäni, on nyt reilu 1v). Että kyllä ne vaan voi yhtäkkiä ihan luottavaisina alkaa nukkumaan yksin, vaikka ovat siihen asti nukkuneet äidissä kiinni. Ja mitä yksin nukkumiseen tulee niin miksi aikuisilla on oikeus nukkua toisen vieressä mutta lapsilla ei?
 
Alkuperäinen kirjoittaja möööööööööööööö;24404037:
Minulla on varmaan maailman traumatisoitunein lapsi. Ainaki unikouluvastustajien mielestä. Se kun on aina tupannut hakemaan sen unensa itkemällä. Aina huudetaan kuin hyeena kun mennään nukkumaan. Ehkä yhtenä kertana kymmenestä nukahtaa söpöisästi tuhahtaen, muuten itketään. Ja ikinä en syliin nukuta koska se huuto on vielä voimakkaampaa siinä. Vaunuja heiluttelen tai sängyn vierellä silittelen. Joskus se silittelykin lisää huutoa ja pitää olla koskematta kokonaan. Vauva siis hakee unensa huutamalla ja ilman että siinä ympärillä kouhotetaan.

Minun ei ole kumpaakaan lasta unikouluttaa, kuopuksesta (7kk) nyt en mene vielä vannomaan mitä tulee vastaan, mutta kyllä sitä on muitakin tapoja kuin se huudattaminen. Ja minä uskon vilpittömästi, että vanhemmat kyllä kokeilevat näitä lempeämpiä tapoja ensin ennen kuin mennään huudatuslinjalle.

Apua! Vauva "hakee unensa huutamalla". Tuo nyt on paskin selitys ikinä vauvan huudattamiselle!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja pässinpäät;24402455:
toimittaja: Katriina Pajari

OHJEITA UNIKOULUSTA

Huudatusunikoulu
- Laita lapsi sänkyyn unisena mutta valveilla.
- Sano hyvää yötä ja poistu paikalta
- Jätä itkut huomioimatta

Pistäytymismenetelmä
- Laita lapsi sänkyyn unisena mutta valveilla.
- Päätä, miten usein käyt rauhoittelemassa lasta. Esimerkiksi viiden minuutin välein.
- Jos itku kiihtyy, mene paikalle ennaltapäättämäsi ajan kuluttua. Viivy vain hetki ja rauhoita lasta aina samoin sanoin. Älä nosta pois sängystä.
- Pidennä pistäytymisväliä ja jatka kunnes lapsi nukahtaa.

Tassutus
- Sano lapselle hyvää yötä ja poistu
- Jos lapsi itkee, laita käsi selän päälle. Pidä kättä paikoillaan, kunnes lapsi rauhoittuu.
- Jos lapsi ei rauhoitu, sivele selkää säännöllisin liikkein. Jos sekään ei auta, nosta syliin. Palauta lapsi sänkyyn aina valveilla ja poistu paikalta.

Tuolimenetelmä
- Ensimmäinä iltana makaa lapsen vieressä. Jos lapsi itkee, lohduta sanallisesti.
- Seuraavana iltana istu tuolilla sängyn vieressä. Lohduta sanallisesti.
- Siirrä tuolia kauemmas joka ilta, kunnes se on lopulta huoneen ulkopuolella.

Vanhempi lapsen huoneessa
- Lapsen mennessä nukkumaan mene nukkumaan samaan huoneeseen.
- Nuku tai teeskentele nukkuvaa, vaikka lapsi itkisi.
- Viikon kuluttua siirry toiseen huoneeseen.

Lähde: Unihiekkaa etsimässä - ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin (Anna Keski-Rahkonen, Minna Nalbantoglu)

Nyt täällä ämmät kouhkaa tuosta ekasta unikouluohjeesta. Haukkuvat tehdyn kirjan, vähättelevät sen tekijöitä ja samalla jättävät kokonaan huomiotta, että tuohon on lueteltu 4 (NELJÄ) muutakin lempeämpää unikouluohjetta. Lukekaa jumankauta se kirja ensin ja tulkaa sitten kritisoimaan mahdollisia puutteita tutkimustuloksissa.

NIi-in-. Tuo ensimmäinen vaihtoehto pitäisi poistaa koko kirjasta, sen jälkeen voitaisiin sanoa, että kirja on hyvä ja sen ohjeita voisi ehkä käyttääkin tarpeen vaatiessa.
 
Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.

Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.

lähde: bebesinfo.fi
 
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa vallitsevasta yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
 
[QUOTE="Vieras";24405118]Apua! Vauva "hakee unensa huutamalla". Tuo nyt on paskin selitys ikinä vauvan huudattamiselle!![/QUOTE]

No tota, mitäs sille vauvalle sitten pitäis tehdä, jos se vaan huutaa rauhottelusta huolimatta? Tunkee sukka suuhun, että pysyis hiljaa? Eihän tää henkilö sanonut lasta yksin jättävänsä huutamaan. Mulla on tällasia huutamalla unen hakijoita ja ei siinä auta muuta kun silitellä ja hyssytellä ja odotella että se uni tulee.. No isompi kyllä nukahtaa jo ilman huutookin, kunhan vaan tietää, että oon lähettyvillä.
 
  • Tykkää
Reactions: emppu75
Alkuperäinen kirjoittaja pässinpäät;24402455:
Nyt täällä ämmät kouhkaa tuosta ekasta unikouluohjeesta. Haukkuvat tehdyn kirjan, vähättelevät sen tekijöitä ja samalla jättävät kokonaan huomiotta, että tuohon on lueteltu 4 (NELJÄ) muutakin lempeämpää unikouluohjetta. Lukekaa jumankauta se kirja ensin ja tulkaa sitten kritisoimaan mahdollisia puutteita tutkimustuloksissa.

No tottakai kouhkaa. Jos tosiaan väitetään, että itkun huomioimattomuus ei aiheuta lapsen psyykeelle mitään pahaa, mitä väliä sillä on, onko kirjassa muitakin menetelmiä vai ei? Eihän ne sitä yhtä kirjan olennaista epäkohtaa poista.
 
Ja mitä yksin nukkumiseen tulee niin miksi aikuisilla on oikeus nukkua toisen vieressä mutta lapsilla ei?

Ei mun vieressä ole oikeus nukkua kellään aikuisellakaan, tai edes eläimillä, jos eivät osaa nukkua häiritsemättä mua. En mä nukkuisi unissaan ölisevän, pyörivän tai potkivan miehenkään kanssa samassa sängyssä enkä kyllä yritä nukkua samoin käyttäytyvien lastenkaan kanssa koska en minä tuolla tavalla saa itse nukuttua. Silloin kun olin vielä yhdessä kuorsaavan exän kanssa, niin enimmäkseen mä nukuin olkkarissa, koska sen vieressä en kerta kaikkiaan saanut nukuttua. Ja ei, siihen ei tottunut, ei vaikka miten valvoi.

Tietty jos lapset nukkuisi käytännössä hievahtamatta ja hiljaa omalla paikallaan läpi yön niin että mäkin saisin OMASSA sängyssäni nukuttua, tervetuloa vaan, mutta käytännössä en kyllä tunne yhtään tällaista lasta, ainoastaan sellaisia joiden kanssa yritys nukkua samassa sängyssä päätyy siihen että heräät mustelmilla jonkun varpaat nenässä sängyn äärilaidalle potkittuna, jos ylipäänsä onnistut saamaan unen päästä kiinni ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;24405254:
No tottakai kouhkaa. Jos tosiaan väitetään, että itkun huomioimattomuus ei aiheuta lapsen psyykeelle mitään pahaa, mitä väliä sillä on, onko kirjassa muitakin menetelmiä vai ei? Eihän ne sitä yhtä kirjan olennaista epäkohtaa poista.

Ja eikä ne poista niitä haastatteluja, joita uutisissakin nähtiin, että "unikoulut eivät aiheuta mitään pahaa vauvalle", oikein kuvan kanssa oli itkuinen lapsi yksinään teljettynä pinnasänkyyn.

Kiertelin muuten tänään parit kaupat, ei ollu niissä, täytynee tilata netistä.
 
[QUOTE="vieras";24405317]Ei mun vieressä ole oikeus nukkua kellään aikuisellakaan, tai edes eläimillä, jos eivät osaa nukkua häiritsemättä mua. En mä nukkuisi unissaan ölisevän, pyörivän tai potkivan miehenkään kanssa samassa sängyssä enkä kyllä yritä nukkua samoin käyttäytyvien lastenkaan kanssa koska en minä tuolla tavalla saa itse nukuttua. Silloin kun olin vielä yhdessä kuorsaavan exän kanssa, niin enimmäkseen mä nukuin olkkarissa, koska sen vieressä en kerta kaikkiaan saanut nukuttua. Ja ei, siihen ei tottunut, ei vaikka miten valvoi.

Tietty jos lapset nukkuisi käytännössä hievahtamatta ja hiljaa omalla paikallaan läpi yön niin että mäkin saisin OMASSA sängyssäni nukuttua, tervetuloa vaan, mutta käytännössä en kyllä tunne yhtään tällaista lasta, ainoastaan sellaisia joiden kanssa yritys nukkua samassa sängyssä päätyy siihen että heräät mustelmilla jonkun varpaat nenässä sängyn äärilaidalle potkittuna, jos ylipäänsä onnistut saamaan unen päästä kiinni ollenkaan.[/QUOTE]

No meillä kyllä onnistuu silleen, että lapsen vuode on parivuoteessa kiinni. Mäkään en pysty nukkuu, jos joku unissaan muhun osuu. Tarpeeksi tilaa on se tähdellinen juttu tässä.
 
Siis katsokaa tämä nelosen uutisten 2min 22s uutispätkä. Katsokaa se loppuun. Siellä kirjan kirjoittaja sanoo, että itku on lapselle hyväksi ja vauvan uniongelmat johtuu siitä, että vauva on opetettu tiettyihin nukahtamisasioihin. Ohjeena on: täytyy lopettaa imetys, täytyy lopettaa tutin käyttö, täytyy lopettaa heijaus ja tuutulaulut.
 
Nimenomaan, itse en sinänsä unikoulua vastaan täysin ole, mutta kun aloittaja puhuu huudatusunikoulusta, että siitä ei ole haittaa, huudatusunikoulu tarkoittaa nimenomaan sitä perinteistä unikoulua jossa vauva hylätään sänkyynsä huutamaan tyyliin "kyllä se sitte nukahtaa kun on tarpeeksi huutanut". Perinteisessa huudatusunikoulussa vauvaa ei tassutella eikä käydä katsomassa vaan se huutaa yksin niin kauan kuin on huutaakseen. Sehän on selvää, että tuskin kukaan on pystynyt pitämään unikoulua ilman ettei lapsi edes vähän itkisi, mutta sillä on selkeä ero että joutuuko se lapsi itkeä yksin vai aikuisen läsnäollessa!! NIin, että mulle jäi nyt lopuksi vähän epäselväksi että minkä tyyppistä unikoulua nämä "asiantuntijat" tarkoittavat: sitä perinteistä huudatuskoulua jossa vauva itkee itsensä yksin uneen vaiko näitä toisia muotoja, joissa vauva ehkä itkee mutta sen ei tarvi tehdä sitä yksin.


Huudattaa vauvaa voi niinkin, että itse on kokoajan läsnä ja kiinni vauvassa. Mielestäni avauksessa ei missään sanota sitä, että pidetäänkö vauvaa yksin. Ehkä se on perinteine, en tiedä, kun itse en koskaan ole tehnyt niin... tosin en ole unikouluja vauvoilleni pitänyt muutenkaan.
 
[QUOTE="Vieras";24405118]Apua! Vauva "hakee unensa huutamalla". Tuo nyt on paskin selitys ikinä vauvan huudattamiselle!![/QUOTE]

No apua itelles! Millä helvetillä mä sen hiljennän kun siihen huutoon ei kerta muu auta kuin se unentulo. Ei tutti, ei syli, ei silittely, ei mikään. Huutaa aina ennen nukahtamista. Otapa se silmä kätees ja lue se minun kirjoitus uudelleen. LÄSNÄ OLLAAN AINA kun vauva nukahtaa mutta kun ei siinä auta mikään siihen huutoon.
 
[QUOTE="aloittaja";24405216]
Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.


(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)[/QUOTE]


Juu kyllä meilläkin kuopus nukkuu kauemmin, kuin veljensä, jotka nukkuivat lasten huoneessa..., jos itsekin nukun kauempaa. Mutta siinä se ongelma piileekin, että hän herää heti kun herään itsekin. Hän herää, kun itse nousen yöllä vessaan tai kun yritän illalla vielä saada pyykkiä laitettua yms. Mulla ei ole aikaa nukkua yhtä paljoa, kuin mitä vauva/taapero tarvitsee unta vuorokaudessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nukkumaan ehtii myöhemmin;24405031:
Vauvan itkuun on aina jokin syy. Minulle on aivan yksi hailee mitä tutkimustulokset unikouluista sanovat; pieni lapsi ei itke ilman syytä! Ja aikuisen tehtävä on auttaa lasta selviämään vaikeasta tilanteesta.


Aika usein vauva/lapsi huutaa väsymystään. Jos väsymys menee yli, niin huutoon ei auta muu kuin uni ja vanehmman tehtävänä on antaa lapsen nukkua. Joskus vaikeampaa, kuin miltä se kuulostaa. Meillä on joskus pienillä helteet sekoittaneet päiväunet ja olen yrittänyt tehdä kaikkea, jottei toinen huutaisi, mutta mikään muu ei ole auttanut kuin se uni.
 
Aika usein vauva/lapsi huutaa väsymystään. Jos väsymys menee yli, niin huutoon ei auta muu kuin uni ja vanehmman tehtävänä on antaa lapsen nukkua. Joskus vaikeampaa, kuin miltä se kuulostaa. Meillä on joskus pienillä helteet sekoittaneet päiväunet ja olen yrittänyt tehdä kaikkea, jottei toinen huutaisi, mutta mikään muu ei ole auttanut kuin se uni.

Totta, mutta usein unikoulussa vauva huutaa nimenomaan sitä, että se jätetään yksin. Koska heti kun vanhempi pistäytyy huoneessa, itku lakkaa, mutta kun jätetään yksin, alkaa huuto. Kyllä tuosta tyhmempikin tajuaa, mitä se vauva huutaa ja yrittää viestittää (eli älkää jättäkö yksin)
 

Yhteistyössä