S
"Suru"
Vieras
-veljeni kuolema
-näpistelyhimoni ja se että jäin kiinni
-etten ole tyytyväinen parisuhteeseeni mutta en muka ole oikeutettu sanomaan mitään koska olen pettänyt miestäni ja joka ikinen riita tai hankala tilanne päättyy siihen että se otetaan esille enkä tiedä mitä enää sanoisi joten olen hiljaa ja tyytymätön. Meillä on lapsi ja mikä nyt sekään, mutta haluan olla mieheni kanssa, mutta kaikki ei vain ole hyvin enkä tunne oloani mukavaksi.
-Se miten vihainen olen välillä meidän vauvalle ja toisaalta miten tunteeton myös. Siis että musta ei tunnu miltään. En mä sille pahaa tee, mutta mielessä kiehuu ja välillä voiton melkein että sitä ei olisi eikä mitään tästä elämästä olisi. Toisaalta taas tiedän että meilläkään on hyvä elämä ja ihana perhe. En tiedä miksi olen vain niin kovin surullinen ja onneton .
-en puhu näistä asioista kenellekään, tavallaan haluan mut en myöskään halua rikkoa sitä mielikuvaa miten kaunis perhe meillä on ja miten onnellisia ollaan. Edes mun mies ni tiedä millaista myrskyä kannan mukanani. En koe että voisin avata itseäni koska se helposti menee mun virheiden osoitteluksi. Tiedän ne muutenki ja toisaalta kaikki mistä toinen ei vain pidä ei ole virheitä. Ehkä se myrsky laantuu tai sit mä hajoan.
-näpistelyhimoni ja se että jäin kiinni
-etten ole tyytyväinen parisuhteeseeni mutta en muka ole oikeutettu sanomaan mitään koska olen pettänyt miestäni ja joka ikinen riita tai hankala tilanne päättyy siihen että se otetaan esille enkä tiedä mitä enää sanoisi joten olen hiljaa ja tyytymätön. Meillä on lapsi ja mikä nyt sekään, mutta haluan olla mieheni kanssa, mutta kaikki ei vain ole hyvin enkä tunne oloani mukavaksi.
-Se miten vihainen olen välillä meidän vauvalle ja toisaalta miten tunteeton myös. Siis että musta ei tunnu miltään. En mä sille pahaa tee, mutta mielessä kiehuu ja välillä voiton melkein että sitä ei olisi eikä mitään tästä elämästä olisi. Toisaalta taas tiedän että meilläkään on hyvä elämä ja ihana perhe. En tiedä miksi olen vain niin kovin surullinen ja onneton .
-en puhu näistä asioista kenellekään, tavallaan haluan mut en myöskään halua rikkoa sitä mielikuvaa miten kaunis perhe meillä on ja miten onnellisia ollaan. Edes mun mies ni tiedä millaista myrskyä kannan mukanani. En koe että voisin avata itseäni koska se helposti menee mun virheiden osoitteluksi. Tiedän ne muutenki ja toisaalta kaikki mistä toinen ei vain pidä ei ole virheitä. Ehkä se myrsky laantuu tai sit mä hajoan.