Askel lähempänä eroa,omaa elämää vailla jatkuvaa pelkoa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja todellinen surkimus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

todellinen surkimus

Vieras
Siis oon elänyt mieheni varjossa kohta 5 vuotta,alku oli ihanaa aikaa meillä on 2 suloista lasta,joista toinen on erityislapsi.
Lasten takia olen mieheni kanssa.En ymmärrä miten pärjäisin niitten kanssa yksin.miten kävisin toisen kanssa sairaalassa kontrolleissa kun ei ole ajokorttia,saati autoa.Ei kulje linkit sinne ei.
Mutta nyt viimeisen 1kk aikana olen päättänyt että pakko vaan yrittää selvitä,en jaksa enää tämmöstä paskaa mitä saan niskaani mieheltäni ja miten hän käyttäytyy,elää ite vailla huolen häivää ja minä vastaan kaikesta.On lyönytkin kerran.Kerran heitteli pitkin seiniä kun hermostu ja kerran heitti roskia päälleni ja painoi ämpäriä naamaani.
Tänään avasin oman tilin,ehkä ensi vkolla saan haettua omaa asuntoa ja kysyttyä miten pärjään lasten kanssa.Jos sossu auttas tämmöstä luuseria.
Pelottaa lähteä,tiedän että mies alkaa haukkua minua ja latelee perusteettomia syytöksiä pitkin kyliä,mutta parempi kait sekin ky asua hänen kansaa.Toivon vaan että hän ymmärtää olla vaatimatta lapsia itelleen.
 
rajansa kaikella! Älä hukkaa elämääsi kituen. Usein sitä just sinnittelee "Lasten takia" mutta kyllähän ne lapset näkee, kuulee, vaistoaa sen, millainen suhde vanhemmilla on. Se kaikki heijastuu koko perheen elämään, malleihin jne.

Toinen syytelkööt ja vaikka haistatelkoot niin paljon kun mieli tekee. On sitä tappo uhkauksia tännekin sadellut jälkikäteen jne mutta ne kaikki tulee sen toisen ihmisen omasta pahasta olosta.
Minä en kannusta eroon mutta kerron että kyllä siitäkin voi selvitä, voittajana. Tee se minkä sydämesi sanoo :hug:
 
Kyllä varmasti pärjäät yksin, jopa varmasti paremmin kuin miehen kanssa jos elämä on kerta tuollaista että koko ajan saapi pelätä että mitä se saa päähänsä seuraavaksi. :hug:
 

Yhteistyössä