Asumusero

[Avo]

Tuleeko se koskaan korjaamaan mitään?

Mies sanoi eilen, ettei ole mua vuoteen enää rakastanut. Tekee silti paljon mun vuoksi ja koittaa kovasti rakastaa uudelleen. Ei halua tulla kotiin ja on kiukkuinen koko ajan.
Haluaa, että muuttaisin pois vähäksi aikaa, jos se muuttaisi jotain.

Multa on revitty sydän irti. Mä tavallani tiesin tän jo kauan, mutta nyt kun ne sanat tuli miehen suusta niin oikeesti sattui rintaan ja ajattelin, että saan sydänkohtauksen. Voiko rakkautta saada enää takaisin koskaan?

Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Enkä tiedä mikä se oikea syy on miksi näin on käynyt.

 

["vieras"]

No mä ajattelisin, että jos toisen läsnäolo ärsyttää, tuntuisi kivalta kun se muuttaa pois ja sitten ei enää haluaisikaan edes sitä takaisin luokseen. Mä ajattelin että muuttaisin miehen luota pois mutta mies sanoi että tottuisin niin nopeasti elämään ilman sitä että olisi turha kuvitella että voitaisi enää muuttaa uudestaan yhteen. Yhdessä asutaan vielä, vaikka pois haluaisin...

 

["mam"]

ehkä se tekisi hyvää ns. aikalisä. kannattaa miettiä miten ja miksi haluaa olla toisen kanssaa. ketään ei voi pakottaa rakastamaan ja tavallaan minun mielestäni ihminen ei voi tunteilleen mitään.

Itse koitin ja halusin rakastaa lasteni isää, mutta lopulta en voinut mitään tunteilleni. Erosimme ja olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuus. Erosimme siis pitkän harkinnan jälkeen.

Tosin en usko, että sen jälkeen harva pari päätyy yhteen kun on jo kerran eronnut, mutta onhan näitä tapauksia joissa mennään toistamiseen naimisiin saman kumppanin kanssa. Rakkaus on aika miten sen nyt sanoisi ihmeellinen asia.

 

[ap.]

Tosiaan, miehen kanssa ollaan ennen juteltu niin sanotusti ohi mennen erosta ja nyt paukautti kaiken ulos. Ehkä tämä tosiaan voi olla lopullinen ero. En vain osaa sitä niin ajatella, en osaa sisäistää sitä.

En suoraan sanonut miehelle, etten minäkään enää häntä rakasta niinkuin kuuluisi. En tiedä olisiko se tieto yllättänyt, shokeerannut tai satuttanut, mutta en halunnut sitä hänelle paljastaa, vielä.

Sanoi myös pitävänsä mua lapsenvahtina ja siivoojana täällä osan ajasta. Sekin oli vanhaa tietoa, mutta satutti. Enkä enää tiedä mitä tunnen häntä kohtaan. Onko ne tuntemukset mitään hyvää.

 

["Vaimo"]

Mä myös mietin asumuseroa, samoista syistä kuin edellisetkin eli en vaan rakasta miestä (tunne lienee molemminpuolinen) ja tunnelma on kireä jatkuvasti. Yritetään muka olla normaalisti, mutta ei se onnistu ja tunteet on ihan nollissa ja ahdistaa. Mies tuskin suostuu asumuseroon vaan se on joko tai. Pariterapiassakin käytiin ja hetken näytti, että tilanne korjaantuu, mutta ei.
Mä mietin hirveän paljon sitä, että onko ennenvanhaan vaan kärvistelty vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tällaisten fiilisten kanssa vai mistä johtuu, että silloin ei erottu juuri koskaan. Ja oliko se hyvä juttu vai ei. Mun mielestä on kamalaa elää kotona ahdistuneena kuukausi ja vuosi toisensa perään. Pari vuotta ollut nyt tämä fiilis ja sitäkin ennen aika erimielisiä on oltu, melkein kaikesta.