Asumusero

[vierailija]

Harmillista. Voit päättää vain omasta elämästäsi. Lasten kannalta on parempi, etteivät he näe aikuisten riitelyä.
Toivottavasti oikea ratkaisu löytyy.
Toi kymmenen vuotta suhteessa taitaa olla joku maaginen raja suhteessa, sitä ennen onnea ja sitten helvetti on irti??
Voimia sinne!

t. Asumuseroilainen

Meillä 3 alle 10v lasta,pitkä ja hyvä parisuhde takana.Mies rupesi kipuilemaan muutama kk sitten.Luulin olevan ikäkriisiä ja masennusta,ei halunnut avautua asiasta.Läheisyys väheni,riensi työpaikan tapahtumissa ja auttoi työkavereitaan eri asioissa.Äaskettäin sitten ilmoitti haluavansa muuttaa erilleen.Minä tietenkin vatvomaan syitä ja sai lopulta sanotuksi,että on ihastunut työkaveriinsa ja tämä työkaveri myös häneen.Kuulemma haluaisi asumuseron juuri siksi että ei osaa päättää kumman valitsisi?!!Ehdotin pariterapiaa,mutta ei halua lähteä. Neuvoja tai suosituksia,miten edetä.

 

[vierailija]

Se jäi vielä kirjoittamatta, että harmittaa se asia kun ei aikasemmin tullut asumuero puheeksi. Sitä vain kituu huonossa suhteessa ja molemmat alkaa voida entistä huonommin. Nykyään tunnen arvoni enemmän, tiedän se missä menevät rajani. Kukaan ei voi viedä omanarvontuntoani, kukaan ei enää kävele päälleni. Olenko vapaa? Olisin tietenkin mielummin rakkaudellisessi suhteessa, jossa luottamusta ja rakkautta plus plus...mutta todellisuus ei ole aina sitä, mitä odottaa.

 

[vierailija]

Syytä huomioida että taustalla voi olla myös jokin sairaus. Tiedän tapauksia jossa diabetes on ollut taustalla. Diabeteksen myötä voi myös masennus tulla kuvioon. Olisi ikävä jos päädytään avioeroon siksi että toinen kenties sairastaa jotain tietämättä siitä mitään. Kannattaa ainakin tutkia asia ennen kuin tekee liian hätiköityjä päätöksiä.