Asunnon osto - eroja palkassa ja säästöissä

[Beo]

"Nyt kyllä vähän logiikka ontuu..."

Ei onnu logiikka, ei. Jos haluaa elää yksin, niin silloin kannattaa elää yksin. Tällöin saa kaikki yksin elämisen vapaudet ja mahdollisuudet, joskin myös vastuun. Jos sen sijaan haluaa elää yhdessä, niin silloin kannattaisi todellakin elää yhdessä ilman keinotekoisia sopimuksia, koska hyvin laajalti on havaittavissa, että yhden yksikön parisuhteet ovat kestäviä, kun taas itsenäiset, taloudellisesti hyvin toimeen tulevat ihmiset eroavat herkästi.

Parisuhteen kestävyyden yksi kantava idea on järjetön ja sokea luottaminen. Jos sitä ei ole, on suhteen onnistuminen keski-ikää pitemmälle epätodennäköistä.

1. Voitko kertoa, mitä tarkoitat "keinotekoisilla sopimuksilla"? Koko yhteiskunta perustuu sopimuksen ideaan. Osa näistä on valtion sääntelemiä (esim. lait), osa inhimillisessä vuorovaikutuksessa kehittyneitä.

2. "...hyvin laajalti on havaittavissa, että yhden yksikön parisuhteet ovat kestäviä, kun taas itsenäiset, taloudellisesti hyvin toimeen tulevat ihmiset eroavat herkästi." Voitko osoittaa, mihin tämä lause perustuu (esim. lähdeviite). Lisäksi jos oletamme, että esittämäsi väittämä on totta, niin onko se pelkästään huono asia??? Ei tarvitse mennä kovinkaan montaa sukupolvea taaksepäin, kun oltiin tilanteessa, jossa parisuhteen päättäminen oli käytännössä mahdotonta. Sen esti yleensä uskonnollisuuden ylivalta avioliittoinstituution määrittelyssä (ero=synti) ja toisen osapuolen (naisen) taloudellinen riippuvuus puolisosta. Epäonnistuneita parisuhteita on aina ollut, nykyään niistä lähteminen on onneksi helpompaa kuin ennen. Minä ainakin kiitän tästä kehityksestä.

Vielä tähän liittyen: tiesitkö, että nimenomaan taloudellisesti hyvin toimeentulevien eroriski on alempia sosiaaliluokkia pienempi? Tämä käy ilmi esimerkiksi Marika Jalovaaran viimevuotisesta väestötieteen väitöskirjasta, josta kirjoitettiin mm. oheisessa Helsingin Sanomien jutussa:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkimus+Hyv%C3%A4osaiset+eroavat+muita+harvemmin/1135230948906

 

[Veljmies]

Minkä ihmeen takia omistussuhteiden selkeä määrittäminen on jotenkin vastakkaista kestävälle parisuhteelle

Koska omistussuhteiden määrittely on myös suhteen henkistä aluetta, joka vaikuttaa keskinäiseen luottamukseen ja yhteyteen. Tätä ongelmaa ei toki ole, jos kummallakin on poikkeuksellisen suuret tulot ja niiden suomat mahdollisuudet. Tällöin laveakaan kuilu tuloissa ei ole ratkaiseva, koska se ei vaikuta käytäntöön tai perusturvallisuuteen.

Jos sen sijaan vaimo on esimerkiksi pienipalkkainen lastentarhanopettaja ja mies johtavassa asemassa oleva DI, niin omistussuhteilla ja tuloeroilla on kiistaton vaikutuksensa valtasuhteisiin ja keskinäiseen luottamukseen. Näin on etenkin silloin, jos mies ei tyydy naisen tulotason mukaiseen kerrostalokolmioon vaan haluaa omakotitalon.

Köyhän on usein parempi elää toisen köyhän kanssa, koska tällöin voidaan laatia yhteisiä tavoitteita, tavoitella yhteisiä unelmia ja jakaa yhdessä riskit. Taloudellisesti eriarvoisessa suhteessa elävä alemmassa asemassa oleva joutuu varomaan enemmän, koska hänellä on enemmän menetettävää.

 

[myrkkysumakki]

Olen pitkälti samoilla linjoilla Veljmiehen kanssa. Omistussuhteiden määrittely on myös suhteen henkistä aluetta, ja vaikuttaa luottamukseen.

haluaisin verrata tätä keskustelua tilanteeseen, jossa mies on parempi tuloinen ja enemmän omistava. Aika harvassa on ne naiset, jotka nikottelematta nielevät ap:n esittämän kaltaisen omaisuudenjaon. On ikään kuin otettu normiksi, että jos mies haluaa avioehdon, hän ei "oikeasti rakasta".

Miksi tilanne muuttuu ratkaisevasti, jos kyseessä on enemmän omistava nainen? Siksikö, että naisia on joskus sorrettu? Siksikö, että he kaipaavat enemmän suojaa miehiltä kuin miehet naisilta?

Olisi todella mukavaa, jos tässä "yhden totuuden" maassa voisi joskus keskustella miesten ja naisten kulttuurisesta epätasa-arvosta rehellisesti - ilman että heti sorrutaan alatyyliin.

 

[mymmelinäiti]

En edes miettisi muita vaihtoehtoja kuin omistussuhde varallisuuden mukaan ja loput erillisinä lainoina. Yhdessähän te siinä asuisitte "loppuelämän", eikö?

Teinä solmisin myös avioliiton, tekisin keskinäisen testamentin ja ottaisin kotivakuutuksen jotta onnen mahdollisesti kääntyessä tulevaisuus olisi turvattu.

Älä ainakaan lainaa rahaa, ei koskaan eikä kenellekään.

 

[toimii molemmin päin]

Kyllä avioehdot, joilla suojellaan kummankin omaa omaisuutta ovat aivan tavallisia nykyään, sekä niin että mies on varakkaampi että niin että nainen on varakkaampi. Minä en pidä sitä kummallisena tai kyseenalaisena kumpaankaan suuntaan. Gold diggerit - sekä mies- että naispuoliset - ovat minusta vastenmielistä pohjasakkaa.

Myrkkysumakki hyvä, nyt käsittelemme tapausta, jossa nainen on varakkaampi ja fiktiivinen tapaus, jossa mies on varakkaampi ei sikäli tähän keskusteluun kuulu. Ja yleisesti ottaen ainut jonka mielestä silloin keskustelijoiden suhtautuminen asiaan olisi toinen, olet sinä. Sekin on omaa spekulaatiotasi, ja todistamisen taakka tässä suhteessa on sinulla joka tällaisen väitteen esität.

 

[Veljmies]

Kyllä avioehdot, joilla suojellaan kummankin omaa omaisuutta ovat aivan tavallisia nykyään

Niin ovat myös avioerot. Nykyiset 15-kesäiset ehtinevät usein kokeilla tusinan suhteita ennen avioliittoa, jossa saatetaan tehdä lapset, mutta jonka jälkeen erorumba taas jatkuu. Sitoutumisen aika on kulttuurissamme ohi tai ainakin syrjässä, mikä heijastuu ihmisten asenteisiin ja valintoihin jo sitoutumista suunnitellessa. Siksi näitä "sä omistat vessan ja mä loput"-sopimuksia väsäillään. Luottamusta ei ole edes rakkauden alkuhuumassa, saati sitten silloin, kun pitäisi ponnistella yhdessä eteenpäin tasavertaisesti ja yhteisin tavoittein.

Kämppisliitto saattaisi olla hyvä uusi termi. Sillä tarkoitetaan kahta omasta taloudestaan vastaavaa ja itsenäistä elämää elävää aikuista, jotka ovat yhdessä määrämittaisen ajan - eivät elämän mittaa. Se kuvaisi edes jotenkuten nykyliittojen todellisuutta.

 

[myrkkysumakki]

Kyllä avioehdot, joilla suojellaan kummankin omaa omaisuutta ovat aivan tavallisia nykyään, sekä niin että mies on varakkaampi että niin että nainen on varakkaampi. Minä en pidä sitä kummallisena tai kyseenalaisena kumpaankaan suuntaan. Gold diggerit - sekä mies- että naispuoliset - ovat minusta vastenmielistä pohjasakkaa.

Myrkkysumakki hyvä, nyt käsittelemme tapausta, jossa nainen on varakkaampi ja fiktiivinen tapaus, jossa mies on varakkaampi ei sikäli tähän keskusteluun kuulu. Ja yleisesti ottaen ainut jonka mielestä silloin keskustelijoiden suhtautuminen asiaan olisi toinen, olet sinä. Sekin on omaa spekulaatiotasi, ja todistamisen taakka tässä suhteessa on sinulla joka tällaisen väitteen esität.

Heh heh. "Todistamisen taakka" LOL

 

[Sivupersoona]

Ei tuossa pitäisi olevan mitään ongelmaa. Tietääkseni kauppakirjaan voi merkitä minkä osuuden kumpikin haluaa ostaa. Kiinteistökaupassa merkitään prosentit minkä kumpikin ostaa ja asunto-osakkeissa jako tapahtuu osakkeiden lukumäärän perusteella. Jos osa joudutaan rahoittamaan lainalla, niin senkin voi jakaan samoja prosentteja noudattaen.
Ellei se riitä, että teette avioehdon jossa näkyy mitä prosentteja silloin käytetään omaisuuden jaossa, jos ero on väistämätön. Jos taas liitto kestää kuolemaan asti, niin omistusosuuksillahan ei ole mitään merkitystä.

 

[Neiti Aika]

Ongelmana tässä ei olekaan se, kuinka käytännössä kauppakirjat laaditaan. Eikä myöskään mahdollinen lahjavero 50 000 euron lainasta ole ongelma maassa jossa asumme. Voin vielä senkin paljastaa että täällä ei ole ollut havaittavissa samaa hurjaa asuntojen hinnan nousua kuin Suomessa, vaan asuntomarkkinat ovat erittäin vakaat (ainakin ovat olleet!) ja edulliset.

Ongelmahan on se että mies on loukkaantunut kun haluaisin 1-vaihtoehdon. Hän haluaa tasa-arvoa ja yhteenkuuluvuutta, tunteen että se olisi yhtä paljon meidän molempien koti. Tottakai velkakirja vähän varjostaisi taloudellisen tasa-arvon tunnetta, mutta asuntoon liittyvät asiat olisivat tasa-arvoisia.

Omat vanhempani ovat eronneet ja olen kokenut kuinka katkeraa raha-asioiden selvittely voi olla. Miehen vanhemmat taas asuvat yhä edelleen onnellisesti yhdessä 50/50 omakotitalossaan.

Jos me ostaisimme siis 50/50 ja tekisimme velkakirjan, niin minä käytännössä lahjoittaisin hänelle puolet pääomani koroista, vaikka erokin tulisi. Samalla myös velan määrä käytännössä pienenee kun vuodet kuluvat ja rahan arvo laskee. Se olisi minun "tappioni", jos siltä kannalta katson.

Mutta yhdessä tässä suhteessa ollaan, toivottasti vielä 50-60 v.! Totta kai suhteemme on erittäin varmalla pohjalla ja nimettömissämme kimaltelevat pian sormukset. Yhteisen asunnon ostaminenhan olisi muuten aivan tyhmää.

 

[Beo]

Ap, kerrohan mihin vaihtoehtoon päädyitte miehesi kanssa?

 

[omaa kokemusta]

Ainoa vaihtoehto, johon suostuisin, olisi vaihtoehto nro 1. Käytännössä nimittäin kaikissa muissa vaihtoehdoissa on se tilanne, että miehellä tulee olemaan aika pirunmoiset asuntolainan lyhennykset. Niinpä siis käytännön elämä esim. seuraavan 20 vuoden aikana tulisi olemaan miehellä melkoista kitkuttelua. Olen varma, että se tulisi olemaan esteenä hauskanpidolle, lomallelähdölle yms, sillä SINULLA olisi varaa lähteä esim. etelän reissulle, mutta miehellä taas ei ole varaa, koska hänen pitää maksaa pankille tai pankille & sinulle asuntolainanlyhennystä...

Jos miehellä rahaa tulee olemaan enemmän, niin ainahan hän voi maksaa ylimääräisiä lainanlyhennyksiä ja vaikkapa jossakin vaiheessa lunastaa sinulta osuuksia takaisin.

Omasta mielestäni teidän kannattaisi ensimmäiseksi yhteiseksi asunnoksi hankkia sen verran edullinen asunto, että miehellä riittää rahat yhtä hyvin lainanlyhennyksiin kuin normaaleista laskuistakin selviämiseen. Kun näette kumpikin, että millaiseksi elämä muodostuu, niin jos osaatte hyödyntää suhdanteita oikein (esim. ostatte asunnon nyt, kun asuntojen hinnat alkavat putoamaan ja myytte sen pois esim. 5 vuoden päästä, kun asuntojen hinnat alkavat taas nousta), niin saatatte saada sen verran kivan pesämunan, että mies pystyykin sitten jo seuraavaa asuntoa varten ottamaan lainaa 50/50 suhteessa.

Itse olen elänyt 80-90 -luvun taitteen laman ja tuolloin rikas saattoi köyhtyä yhdessä yössä ja mennä konkurssiin esim. oman yrityslainatakausten tai sukulaisen asuntolainatakauksen vuoksi. Vastaavantyyppisessä tilanteessa voi olla vaikea rakastaa, kun oma asunto menisi alta ja tietäisi, että henkilökohtaisen konkurssin tehnyt mies ei koskaan kykene eikä enää ehkä haluakaan maksaa 50.000 euron lainaa pois.

Olen itse kokenut vaikean avioeron ja menettänyt siinä lähes kaiken yli 10 vuoden aikana ansaitsemani. Vaikka sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi, niin kieltämättä olisi mukavampaa asua omassa asunnossa kuin kaupungin vuokra-asunnossa päivästä toiseen kännisten tappeluita kuunnellen. Pohjalta ponnistaminen on raskasta, kun tietää, että taloudellinen tilanne voisi olla toinenkin. Rakkauden ei kannata antaa sekoittaa päätä. Raha on rahaa ja rakkaus on rakkautta.

 

[näinpä meillä]

Olemme avopari, jossa toinen tienaa huomattavasti enemmän kuin toinen. Asunnon osto tilanteessa toisella oli myös säästöjä enemmän kuin toisella. Itsenäisinä ihmisinä päätimme toimia mahdollisimman tasapuolisesti, joten otimme erilliset lainat kumpikin henkilökohtaisen tilanteen mahdollistaman summan. Asunnon hinnan ja omistuksen puolitimme. Kumpikin hoitaa omaa osuuttaan omaa tahtiaan.

Olemme muutenkin sopineet, että KAIKKI asuntoon liittyvät toimenpiteet ja kustannukset maksamme aina puoliksi. Muut elinkustannukset sovitetaan prosentuaalisesti suhteutettuna tuloihin. Asunnon suhteen tilanne on siksi erilainen, että tiedostamme asuvamme avoliitossa. Vaikka emme suunnittele eroa, tiedostamme että sellaisen mahdollisesti sattuessa tämä on helpoin tapa hoitaa asunnon jakaminen, kun kaikki on selvää.

Avioliittoon kenties joskus astuessamme, teemme avioehdon. Avioliittohan on nykyisin ensisijaisesti juridinen "riitti", joten olisi typeryyttä enää 2000-luvulla olla tekemättä siitä tarkempaa sopimusta.

 

[Neiti Aika]

Yhdessä niitä etelän reissuja tehdään, enhän minä nyt yksin lähtisi. Maksetaan lpmia ja lainoja siinä suhteessa kuin pystytään.

Tässä vielä mielipide läntisen naapurimaan lakimieheltä, joka neuvoo paria samassa tilanteessa:

http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=664&a=698095

 

[Lillukka-]

Neiti aika -tai paremminkin Veljmies, hulluna rakkaudesta voi ja saa olla, mutta samaan aikaan ei tarvitse menettää järkeään. Aivan varmasti kannattaa elämässä turvata kaikki mahdollinen, eikä tuudittautua naivisti toisen varaan. Raha, vaikka onkin pelkkää materiaa ja edustaa niitä kovia arvoja, on kuitenkin nyky-yheiskunnassa välttämätön paha. Taloudellinen katastrofi invalidisoi siinä missä autokolarikin -kai sinä auoillessakin käytät turvavyötä vaikka rakkaasi olisi kuinka hyvä kuski?

Ap:n mies tuskin on mikään ikuinen opiskelija, vaan menee töihin valmistuttuaan. Muutenkin sain selkeästi sen kuvan, että tulevaisuudessa asiat ja maallinen mammona ovat yhteistä. Nyt suljetaan liiton ulkopuolelle ap:n varat jotka hän on hankkinut ennen suhdetta. Täysin reilu tapa toimia, oli sitten varattomampana osapuolena mies tai nainen tai vaikka molemmat olisivat samaa sukupuolta. Tässä ei mielestäni arvoteta sen perusteella mitä on isovarpaiden välissä, vaan ajattelu tapahtuu ylemmällä tasolla.

 

[clueless]

Neiti aika -tai paremminkin Veljmies, hulluna rakkaudesta voi ja saa olla, mutta samaan aikaan ei tarvitse menettää järkeään. Aivan varmasti kannattaa elämässä turvata kaikki mahdollinen, eikä tuudittautua naivisti toisen varaan. Raha, vaikka onkin pelkkää materiaa ja edustaa niitä kovia arvoja, on kuitenkin nyky-yheiskunnassa välttämätön paha. Taloudellinen katastrofi invalidisoi siinä missä autokolarikin -kai sinä auoillessakin käytät turvavyötä vaikka rakkaasi olisi kuinka hyvä kuski?

Ap:n mies tuskin on mikään ikuinen opiskelija, vaan menee töihin valmistuttuaan. Muutenkin sain selkeästi sen kuvan, että tulevaisuudessa asiat ja maallinen mammona ovat yhteistä. Nyt suljetaan liiton ulkopuolelle ap:n varat jotka hän on hankkinut ennen suhdetta. Täysin reilu tapa toimia, oli sitten varattomampana osapuolena mies tai nainen tai vaikka molemmat olisivat samaa sukupuolta. Tässä ei mielestäni arvoteta sen perusteella mitä on isovarpaiden välissä, vaan ajattelu tapahtuu ylemmällä tasolla.

jepjep. Monellako täällä muuten on avioehto?

 

[Lillukka-]

Ai juu, unohtui sanoa, että taloudellinen taantuma on mahdollinen maassa, kuin maassa. Vähän kuin ketjureaktio.

 

[vastaus-]

Me teimme avioehdon jo vuonna 1984.

 

[rdf]

Ostaisin asunnon puoliksi, sinä hoidat oman puoliskosi käteisellä, mies hoitaa omansa miten parhaakseen näkee (eli ottaa 90 000 euroa lainaa).

 

[clueless]

Me teimme avioehdon jo vuonna 1984.

Ok, yksi.

Monellako muuten on tilanne, jossa toinen puolisoista tienaa puolet enemmän kuin toinen?

 

[Lillukka-]

Meillä näin (puoliso tienaa ainakin puolet enemmän), mutta minulla silti reaaliomaisuutta enemmän.

Jos avioon menisimme, niin ehdottomasti tekisimme avioehdon jo pelkästään syystä, että meillä molemmilla on omat lapset -ei yhteisiä. Yhteiselon aikana hankittu/hävitty olisi ja on yhteistä.

 

[Veljmies]

Neiti aika -tai paremminkin Veljmies, hulluna rakkaudesta voi ja saa olla, mutta samaan aikaan ei tarvitse menettää järkeään.

Totesin jo aikaisemmin ratkaisun järkeväksi, mutta sen sijaan en usko tällaisten liittojen kestävyyteen. Sitoutuminen on riskipeliä, jossa on oltava täysillä mukana. Jos alkaa varmistella, niin tulos on useimmiten huono.

Jos olisin aloittajan kuvaaman miehen asemassa, niin suhtautuisin hyvin epäröiden suhteen jatkumiseen, koska minulle tulisi tunne, että suhde on sinä ja minä eikä me. Toki voisin jatkaa suhdetta vapaahkona järjestelynä, jossa kummallakin on vapaus olla, tulla ja mennä, mutta sitoutumaan en sydämeni pohjasta luultavasti pystyisi.

 

[Neiti Aika]

Tässä vielä mielipide läntisen naapurimaan lakimieheltä, joka neuvoo paria samassa tilanteessa:

http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=664&a=698095

Katseliko kukaan tätä? Eli lakimies sanoo vastaavalle parille, että tehkää keskenäinen velkakirja, jossa vähempivarainen velkaantuu varakkaammalle 500 000 kr edestä. (Siis meidän 3-vaihtoehto.) Sitten lakimies ehdottaa vielä, että velkakirjaan voisi tulla mukaan pieni prosentti suojaamaan inflaatiolta, että arvo säilyy.

Onko mielipiteitä tästä?

 

[Lillukka-]

Veljmies, Ajattelepa tilannetta, että sinä avopuolisoinesi ostatte yhteisen asunnon sinun rahoillasi. Omistussuhde olisi 50/50 vaikka puoliso ei ole osallistunut rahoitukseen ollenkaan. Sinä sitä vastoin olet saattanut kitkutella jo vuosiakin ja kerännyt sukanvarteen tai saanut onnistuneilla sijoituksilla lantit kasaan. Nooh, elelette onnellisena kunnes sattuu ikävä onnettomuus, puolisosi kuolee
Mitäpä tapahtuu omaisuudelle? Puolisosi sukulaiset saavat perintönä sinun sijoituksista ison osan ja huonossa lykyssä sinulle jää enemmän velkaa kuin mitä reaaliomaisuutta -reilua rakkauttako? No, ei vaan tyhmyyttä ja sinisilmäistä naiviutta. Pointtina tässä se, että muitakin asioita voi suhteessa tapahtua kuin ero.

Minä uskon, että huolella suunniteltu perheen talous on jatkossa yksi suhteen peruspilareista.

 

[Lillukka-]

Neiti aika, ehkäpä teidänkin kannattaisi mennä lakimiehen puheille. Mies ei ehkä ottaisi rahallisia järjestelyitä miehisen ylpeyden loukkauksena, vaan voisi säilyttää kasvonsa kun asian "päättää" lakimies.

 

[Neiti Aika]

Neiti aika -tai paremminkin Veljmies, hulluna rakkaudesta voi ja saa olla, mutta samaan aikaan ei tarvitse menettää järkeään.

Totesin jo aikaisemmin ratkaisun järkeväksi, mutta sen sijaan en usko tällaisten liittojen kestävyyteen. Sitoutuminen on riskipeliä, jossa on oltava täysillä mukana. Jos alkaa varmistella, niin tulos on useimmiten huono.

Jos olisin aloittajan kuvaaman miehen asemassa, niin suhtautuisin hyvin epäröiden suhteen jatkumiseen, koska minulle tulisi tunne, että suhde on sinä ja minä eikä me. Toki voisin jatkaa suhdetta vapaahkona järjestelynä, jossa kummallakin on vapaus olla, tulla ja mennä, mutta sitoutumaan en sydämeni pohjasta luultavasti pystyisi.

Veljmies, mitä sitten itse tekisit jos olisit samassa tilanteessa? Oletko itse koskaan ollut parisuhteessa? Etkö näe muuta vaihtoehtoa liittomme kestävyyteen, kuin että lahjoitan puolet omaisuudestani miehelle?