Auttakaa mua, kriisi iskee!

["Kristiina"]

Mulla, tai siis MEILLÄ on kolme lasta, 13v. tyttö, 8 v. poika ja vielä yksi3 v. poika. Me ollaan miehen kanssa mietitty jo pitkään, mikä tyttöä vaivaa, kun hän on AINA ärtynyt, kiukuttelee ja on vastaan joka asiassa. Tänään soitti sitten koulukuraattori, joka kertoi tytön käyneen hänen luonaan tänään koulussa. Kuraattori ei kuulemma ole mikään psykologi, mutta kovasti hän laittaisi tutkimuksiin, edes varan vuoksi (siis lasten/nuorten psykiatriselle osastolle, vai mikä se nyt sitten olikaan). Aikaa saattaa kuulemma mennä, ja olis hyvä jos vetäisimme nyt kaikki (siis me, koulu ja kuraattori) yhtä köyttä ja olisimme lapsen tukena, mutta miten meille käy? Tilanne ei kuulemma ole niin huolestuttava tai vakava, että hän joutuisi ns.pakkohoitoon, se on vain niille, joilla on niin isot ongelmat ettei ole muuta vaihtoehtoa. Kova huoli on vain lapsesta, että mitä jos... ;( Kun sellaisia ajatuksia on kuulemma ollut...

 

[Non compos mentis]

Selvitätte nyt asian, sittenhän saatte tietää missä mennään. Se ei välttämättä ole mitään järkyttävää, mutta löydös voi auttaa lasta ja koko perhettä.

 

[vv]

miksi heti osastolle? menkää perheneuvolaan juttusille.

 

["Minä vaan"]

Voimia todella paljon! Minä sairastin vuosia nuorempana masennusta, ja muistan mitä helvettiä se oli. Silloin 80-luvullahan ei oikein tiedetty masennuksesta, tai jos tiedettiin, se oli silloin merkki "hulluudesta". Vaikka teillä on nyt vaikeaa, muista pyytää sinäkin apua, yksin ei asaa surra. Lapsellasi on nyt niin vaikeaa, että hän tarvitsee tukea, ja paljon! Muistan, kun kerroin perheelleni tunteistani, he pitivät sitä leikkinä eikä kukaan uskout minua. Vasta sitten, kun yritin itsaria, osa heräsi mutta silti moni meidät hylkäsi. Lohduta lastasi sillä, että moni on samassa tilanteesa kuin hän ja hän on todella vahva ja rohkea, kun meni juttelemaan asiasta! Moni slaa sen, ja sen huomaa nuorten itsemurha prosenteista! Vielä kerran voimia, sitä te nyt tarvitsette eniten!

 

["Kristiina"]

Kyse on siis masennuksesta, tai sitä nyt eniten "epäillään". Osastolle on "ruuhkaa", uskomatonta kyllä! Hermot menee kun ajattelen ettei lapsi saa apua!!!!!!!

 

["Kristiina"]

Enkä usko että lasta auttaa se, että me vanhemmat syytämme itseämme tästä, mutta mitä mä sille voin? Mun pitäis vanhempana huomata että asiat on huonosti.