Auttakaa mua. Mä en enää tiedä mitä mä teen tuolle pojalle

[en osaa enempää]

Kohta 8-vuotias. Käytösongelmia jo eskarista saakka. Ja ongelmat pahentuneet vain koko ajan. Olen hakenut apua kasvatusneuovolasta, en ole saanut. Mulla loppuu keinot.

Viime viikolla jäi kiinni siitä, että oli kaverinsa kanssa varastaneet multa tupakkaa. Eivät kuulema olleet polttaneet sitä. Sai loppuviikon kotiarestia, ei lupa mennä pihalle. Tänään oli eka päivä lupa olla ulkona, sekin omassa pihassa. Tänään taas saman kaverin kanssa sitten varastivat multa taas tupakkaa ja sytkärin. Ja käyneet naapuritalon pihalta ottamassa grillihiiliä ja koettaneet niitä sytytellä lähimetsässä.

Taas kotiarestia. Ei viikkoon ulos, ainakaan. Ei karkkipäiviä tässä kuussa. Ei pelaamista pleikkarilla, nintendolla tai tietokoneella. Tuskin tässäkään vielä tarpeeksi, mutta kun mä en enää tiedä mitä mä teen. Mun keinot on loppu.

Mä olen raivoissani, niin raivoissani etten ikinä aiemmin. Mä oikeasti mietin tuon antamista pois, lastenkotiin. Mä en pärjää sen kanssa, mä en osaa kasvattaa sitä, mä EN TIEDÄ mitä mä sen kanssa teen?!!!!

Auttakaa, oikeesti. Mua itkettää, mä en jaksa.

 

[en osaa enempää]

pliis, ihan oikeasti Mä oon täysin neuvoton, avuton ja voimaton

 

[Vieras]

Kyllä sun nyt oikeasti pitää saada ulkopuolistakin apua jostain. Mutta, nyt pois kaikki tuollainen mitä mää teen höpötys. Kuuntelet itseäsi ja tee niin kuin on oikein, kyllä sinä osaat ja jaksat. Sinähän olet itse se, joka määrää ja ne säännöt luo. Nehän on silloin niin kuin sinä sanot ja sillä selvä. Miten et osaisi? En ymmärrä, kyllähän sinä tiedät miten haluat asioiden ovan ja vaadit sitä. Et pyydä tai anele vaan sanelet!

 

[...]

meillä sama tilanne pojan 7v kanssa

vähän erilaisista asioista, mutta lopputulos sama...

 

[Rötväles]

Ootko kysyny pojalta syytä tekosiinsa?

 

[letittää tuulen]

voi miten rankan kuuloinen tilanne sulla. kirjoitit, ettet saanut apua kasvatusneuvolasta. tarkentelen, että etkö saanut aikaa vai eikö tapaamisista ollut apua? oletko kysynyt apua lastensuojelun kautta? jatka vain sinnikkästi avun hakemista, koska kuulostaa siltä, että poika apua tarvitsee. yritä jaksaa, pääasia on, ettet lyö hanskoja tiskiin vaikka varmasti mieli tekisi!

 

[k]

Soita jollekin asiantuntijalle, joka voi auttaa sinua puhelimitse. Voit kysyä oikeaa numeroa vaikka terveysneuvonnasta, numero 09-10023.

 

[nuunu]

Pyydä apua lastensuojelusta sitten.

 

[Miili]

Munkin neuvo on et jatka sitkeesti avun hakemista, sitä te tarvitsette. Älä anna perksi, jos ekassa paikassa ei osata neuvoa / auttaa, vaadi seuraava puhelinnumero ja osoite. Kyllä lapselle on apua saatava ja siinä samalla sulle. :hug:

 

[vieras minäkin]

No mä oon ehkä huono neuvomaan, kun ongelmia meilläkin on täällä samanikäisen kanssa, mutta ei ihan sentään noin vakavia. Taitaa olla jotenkin hankala ikä, ainakin mitä oon kavereilta kysellyt, joilla samanikäisiä niin helppoa ei oo kellään

Mutta siis. Ensimmäiseksi lähtisin keskusteleen tän kaverin vanhempien kanssa. Koska sama ongelmahan on heilläkin. Mikäli eivät ole ns. normaaleja ihmisiä eli keskustelu ei onnistu niin sit kieltäisin tämän kaverin lapselta. Enkä nyt tarkoita, että vika olisi tässä kaverissa, mutta joidenkin kavereiden kanssa aina tulee tehtyä tyhmiä juttuja ja joidenkin ei, vaikka se olisi omasta lapsesta lähtöisin.

 

[usko itseesi]

pojallesi antamat rangaistukset kuulostavat oikein osuvilta, mitä vielä pitäisi tehdä? Kärsiköön nyt nuo ensin ja sitten taas uusia jos pöljäily jatkuu. Eihän tuo nyt niin mahdoton juttu oikeastaan ole, lapset nyt keksii kaikkea tuollaista. Jos kaikki joiden lapset keksii moista olis lastensuojelun asiakkaita, 99,9% perheistä ois sitten...Relaa ja katso että rangaistukset pitää, siinä se kasvatus ja hyvin pärjäät. Rakasta lastasi.

 

[ap]

Käytiin kasvatusneuvolassa yli vuosi, mutta siitä ei ollut pojalle mitään apua. Toukokuussa lopetettiin käynnit, sanoivat vain että palaa asiaan jos tarvetta tulee.

En kai mä osaa, jos kerran kaikesta huolimatta tuo lapsi jatkaa käyttäytymistään noin. Ja pahenee vain. Varastelee, valehtelee. Rangaistuksista huolimatta. Syyksi sanoo mitä milloinkin "oli tylsää", "kaveri käski" jne.

Mulla on niin paha olla!

Ja millaisen rangaistuksen annan tästäkin? Kun TAAS teki sen saman, josta jo viime kerralla sai rangaistuksen? En mä ymmärrä. En todella. Mulla on myös vanhempia lapsia, eikä niitten kanssa ole koskaan ollut mitään tän kaltaista ongelmaa. Ei ikinä.

 

[kertaus on opintojen äiti]

"koittelee, muttei hylkää" Thats it.

 

[Miili]

Kun siitä kasvatusnuvolasta ei ollu apua niin pyydä, vaadi lähete lasten psykiatriselle osastolle sairaalaan, siis käynti. Siellä on se ammattitaito ja ne katsoo että mikä ois paras tapa ohjata laps oikeille raiteille. Toi on just sitä "palaa asiaan jos tarvetta" vaikka se tarve ei oo kadonnu mihinkään, arrrrrgghhhhh!

 

[Mä ymmärrän sun tuskan, mutta näin ulkopäin katsoe]

että sulla on nyt mopo karannut käsistä... liikaa rangaistusta yhdellä kertaa. Valitse YKSI, tehokas. Lapsi lannistuu tuommoisen kasan alle, voi tuntea että ihan sama mitä teen, kaikki kiva on kuitenkin jo pois otettu. Hae apua. Ja yksi juttu: sanoit että alkoi eskari-iässä noi temppuilut; Kannattaa ehkä miettiä, mitä kaikkea silloin tapahtui pojan elämässä, mistä "oireilee" . Oletko keksustellut tuon ko kaveri vanhempien kanssa, tiedätkö millaiset olosuhteet tämän perheessä? Auttaisiko kaveripiirin vaihtuminen jos ko kaverin elämä pielessä?

 

[kysyn]

Missäs lapsen isä on?

 

[vieras]

nyt kun poika on jo koulussa niin ota rohkeasti yhteyttä koulun terveydenhoitajaan psykologiin tai kuraattoriin. varhainen puuttuminen asiaan antaa parempia lopputuloksia ja teidän kohdalla on oikeasti aihettakin jo yhteiseen riiheen, jotta poika saadaan ruotuun.

 

[ap]

että sulla on nyt mopo karannut käsistä... liikaa rangaistusta yhdellä kertaa. Valitse YKSI, tehokas. Lapsi lannistuu tuommoisen kasan alle, voi tuntea että ihan sama mitä teen, kaikki kiva on kuitenkin jo pois otettu. Hae apua. Ja yksi juttu: sanoit että alkoi eskari-iässä noi temppuilut; Kannattaa ehkä miettiä, mitä kaikkea silloin tapahtui pojan elämässä, mistä "oireilee" . Oletko keksustellut tuon ko kaveri vanhempien kanssa, tiedätkö millaiset olosuhteet tämän perheessä? Auttaisiko kaveripiirin vaihtuminen jos ko kaverin elämä pielessä?

Voitko kertoa mulle, mikä se on se yksi tehokas rangaistus?? En mä keksi enää muuta, kuin eristää kokonaan se ulkomaailmasta -koulun jälkeen vaan kotona sisällä mun kanssa. Ulkoilua katotaan sitten joskus, kun on järkeä päässä. Tiedän mistä oireilee, se selvitettiin psykologin testein, mutta en pysty muuttamaan tuota asiaa mitenkään. Olen yrittänyt sitäkin ongelmaa hoitaa, mutta en osaa.

Tällä hetkellä saakin mun puolesta tuntea toivottomuutta -niin tunne minäkin. Ihan sama mitä mä teen ja yritän, mikään ei auta, mikään ei muutu, pahenee vain entisestään. MÄ olen toivoton ja voimaton, enkä nyt just jaksa esittää superäitiä jolla on taas kaikki langat kauniisti hyppysissään. Kun ei mulla ole, ja mun puolesta poika saa luvan nähdä että muhunkin sattuu

 

[ap]

Isää ei kiinnosta.

Koulussa ollaan pidetty yhteispalavereja opettajien kanssa jo aiemmin. On niin turhautunut olo, etten todellakaan jaksais taas alkaa samaa alusta ja uudelleen. Kun ei ne ole auttaneet tähänkään saakka.

 

[Halaus sinulle]

Tiedät syyn käytökseen ja se on testattu?

Mitä jos ottaisit yhteyttä nuorisopsykiatriin. Jos ongelma on henkinen niin lapsesi saa lääkityksen ja auttavan ihmisen, kaikki muuttuu vielä hyväksi.
Vaadit vain lujasti lähetteen sinne.

 

[Kuule]

että sulla on nyt mopo karannut käsistä... liikaa rangaistusta yhdellä kertaa. Valitse YKSI, tehokas. Lapsi lannistuu tuommoisen kasan alle, voi tuntea että ihan sama mitä teen, kaikki kiva on kuitenkin jo pois otettu. Hae apua. Ja yksi juttu: sanoit että alkoi eskari-iässä noi temppuilut; Kannattaa ehkä miettiä, mitä kaikkea silloin tapahtui pojan elämässä, mistä "oireilee" . Oletko keksustellut tuon ko kaveri vanhempien kanssa, tiedätkö millaiset olosuhteet tämän perheessä? Auttaisiko kaveripiirin vaihtuminen jos ko kaverin elämä pielessä?

Voitko kertoa mulle, mikä se on se yksi tehokas rangaistus?? En mä keksi enää muuta, kuin eristää kokonaan se ulkomaailmasta -koulun jälkeen vaan kotona sisällä mun kanssa. Ulkoilua katotaan sitten joskus, kun on järkeä päässä. Tiedän mistä oireilee, se selvitettiin psykologin testein, mutta en pysty muuttamaan tuota asiaa mitenkään. Olen yrittänyt sitäkin ongelmaa hoitaa, mutta en osaa.

Tällä hetkellä saakin mun puolesta tuntea toivottomuutta -niin tunne minäkin. Ihan sama mitä mä teen ja yritän, mikään ei auta, mikään ei muutu, pahenee vain entisestään. MÄ olen toivoton ja voimaton, enkä nyt just jaksa esittää superäitiä jolla on taas kaikki langat kauniisti hyppysissään.

"Kun ei mulla ole, ja mun puolesta poika saa luvan nähdä että muhunkin sattuu

"


Tuo ei auta lasta eikä sinua. Sinä olet aikuinen ja sinun tulee olla vahva lapsesi edessä ja hänen vuokseen.
Ota koulun terveydenhoitoon yhteyttä heti huomenna, laita rattaat pyörimään, anna heidän ymmärtää täysin, mistä on kyse, ettet enää jaksa ja lapsi tarvitsee apua. Ja jos kerran teidät mistä kaikki juontaa, niin tee asialla jotain itse, hae tarvittavaa apua, ei me voida sua auttaa. Ja varsinkaan kun jätät puoelt kertomatta.

 

[Vieras]

Lapsi kokeilee, että onko sinusta mihinkään. Tuntee epävärmuutta, kun aistii pahan olosi (voimattomuutesi) ja käytös pahenee. Näytä taivaan merkin, että sinun silmille ei hypitä prkl. Ole vahva! Sitä se poika kaipaa. Ja toki, että tietää sinun välittävän myös.

 

[yks vaa]

Ei toi niin vakavaa ole! Kyllähän sitä on itekki kokeiltu kaikenlaista ja törppöilty. Ei ton takia nyt mihkään lastensuojeluun tartte kääntyä, tää on mun mielipide. Keskustele, pistä kaveri puhumaan. Äläkä anna liikkua kaverin kaa metsissä, jos ei osaa olla. Eiköhän tuossa ole jostakin viattomasta kokeilunhalusta kyse, vai voiko hän oirehtia jotakin? Kotona menossa jotain, aiemmin tapahtunut jotain mikä jääny käsittelemättä. Mutta siis ite oon tehny hurjempiakin koiruuksia.