H
hhhh
Vieras
Olin todella kaunis ja normaalipainoinen nuori nainen ennen. Olen ruuminrakenteelta aina ollut "rotevaa" sorttia kylläkin, mutta ihan normimitoissa olin ennen. Kunnes sairastuin. Lääkkeet lihottivat yli 20kg ja lisäksi sain kortisonia, joka turvotti. Osa lääkkeistä keräsi myös nestettä kehoon. Ulkonäkö on ollut mulle aina todella arka tekijä ja tässä maailmassa yksi asia mitä eniten toivon on se, että voisin olla muiden mielestä kaunis. Ajattelen jatkuvasti sitä, olenkohan mä kaunis ja pitääköhän joku mua lihavana. Aamusta iltaan. Vaikka asioisin vain lähikaupassa, niin mietin koko ajan "ajatteleekohan toi myyjä, että oon lihava" "oonkohan mä ton takana seisovan miehen mielestä kaunis nainen" "pitiköhän noi teinit mua läskinä" Jos tuolta taksikuskilta kysyisi olenko mä lihava, niin mitä se vastaisi".
Aamulla koitan kymmenet vaatteet päälle ennen töihin lähtöä ja valitsen ne, missä näytän hoikimmalta ja hehkeimmältä. Hiustenlaitto ja meikkaus vie arkiaamuisin multa 1,5h.
Olen ollut terve jo reilun vuoden ja kaikki ylimääräinen turvotus ja nesteet ovat kutakuinkin laskeneet. Painoa tippui lääkkeiden lopetuksen jälkeen itsestään noin 7kiloa ja loput jäi. Ylipainoa mulla on vieläkin noin 15-kiloa.
Varsinaisesti "läski" mä en ole, mutta tanakka. Urheilen aika paljon ja olen toki kiinteytynyt ja mulla on vyötärö nykyään aika sutjakassa kunnossa. Vaikka olen selväsi vielä pyöreän puoloinen, niin liikunnallisuus kai edes jossain määrin mussa näkyyn ja vaatteillahan saa kätkettyä kiloja myös.
Olen todella todella haavoittuivainen muiden kommenteille. Mulle voi sanoa ihan mitä vaan, mutta mun kokoani ei saa kommentoida. Yksi pahimpia asioita mitä voisia taphtua, olisi se,että joku sanoisi mulle jtn "lihava"läski"ylipainoinen" tms.
Joskus 5-vuotta sitten joku teinipoika huusi mulle "läski" ja itkin suurinpiirtein 2päivää putkeen ja meni vuosi, ennenkuin jotenkuten pääsin yli. Asia kyllä vaivaa mua edelleen.
Olen vasta 26-vuotias. Minulla korkeakoulututkinto ja olen 6-vuotiaan lapsen yh. Taloudellinne tilanteeni on erittäin hyvä, minulla on hyvä työ ja muutama kaveri. Olen todella kiltti, mukava ja huumorintajuinen luonteeltani. Olen fiksu ja osaan ottaa muita huomioon. Tulen toimeen kaikkien kanssa.
Ongelmani on se, etten uskalla mennä mihinkään, missä voisin tavata esim. miehiä. Yökerhot olisi ihan jees, mutta mä pelkään, että joku arvostelee mun ulkonäköä. Nettideittailu olisi ihan ok myös, mutta kaikki vähintään "keskitasoiset" miehet pettyisivät mun ulkonäköön. En kehtaa mennä, koska olisihan se TODELLA loukkaavaa tulla torjutuksi siksi, ettei ulkonäkö riittänyt.
Juttelin nettideittipalstalla todella mukavan oloisen miehen kanssa, joka olisi ollut ihan nappi. Sitten kun olisi pitänyt tavata, en mä pystynyt. Mies mainitsi, että etsii itsestään huoltapitävää ja nättiä naista. Mä olen itsestäni huolta pitävä ja nätti, mutta mies kuitenkin tarkoitti kai hoikkaa naista.
Lihava en ole, mutta tukeva. Muuten olen kai kaunis ja muodikas. Olen kuitenkin todella liikunnallinen, koulutettu ja huumorintajuinen esim. Kaikki samantyyliset miehet etsivät itselleen kai jotakin hoikempaa.
En mä kyllä kehtaa naistenkaan seurassa olla. Töissä olen aika vetäytyvä, koska olen varma ettei mun kanssa kukaan halua olla.
EN mä tiedä mitä mä tällä kirjoituksellani haen. Sainpahan avautua ja parhaassa tapauksessa joku sanoo jotakin rohkaisevaa.
Aamulla koitan kymmenet vaatteet päälle ennen töihin lähtöä ja valitsen ne, missä näytän hoikimmalta ja hehkeimmältä. Hiustenlaitto ja meikkaus vie arkiaamuisin multa 1,5h.
Olen ollut terve jo reilun vuoden ja kaikki ylimääräinen turvotus ja nesteet ovat kutakuinkin laskeneet. Painoa tippui lääkkeiden lopetuksen jälkeen itsestään noin 7kiloa ja loput jäi. Ylipainoa mulla on vieläkin noin 15-kiloa.
Varsinaisesti "läski" mä en ole, mutta tanakka. Urheilen aika paljon ja olen toki kiinteytynyt ja mulla on vyötärö nykyään aika sutjakassa kunnossa. Vaikka olen selväsi vielä pyöreän puoloinen, niin liikunnallisuus kai edes jossain määrin mussa näkyyn ja vaatteillahan saa kätkettyä kiloja myös.
Olen todella todella haavoittuivainen muiden kommenteille. Mulle voi sanoa ihan mitä vaan, mutta mun kokoani ei saa kommentoida. Yksi pahimpia asioita mitä voisia taphtua, olisi se,että joku sanoisi mulle jtn "lihava"läski"ylipainoinen" tms.
Joskus 5-vuotta sitten joku teinipoika huusi mulle "läski" ja itkin suurinpiirtein 2päivää putkeen ja meni vuosi, ennenkuin jotenkuten pääsin yli. Asia kyllä vaivaa mua edelleen.
Olen vasta 26-vuotias. Minulla korkeakoulututkinto ja olen 6-vuotiaan lapsen yh. Taloudellinne tilanteeni on erittäin hyvä, minulla on hyvä työ ja muutama kaveri. Olen todella kiltti, mukava ja huumorintajuinen luonteeltani. Olen fiksu ja osaan ottaa muita huomioon. Tulen toimeen kaikkien kanssa.
Ongelmani on se, etten uskalla mennä mihinkään, missä voisin tavata esim. miehiä. Yökerhot olisi ihan jees, mutta mä pelkään, että joku arvostelee mun ulkonäköä. Nettideittailu olisi ihan ok myös, mutta kaikki vähintään "keskitasoiset" miehet pettyisivät mun ulkonäköön. En kehtaa mennä, koska olisihan se TODELLA loukkaavaa tulla torjutuksi siksi, ettei ulkonäkö riittänyt.
Juttelin nettideittipalstalla todella mukavan oloisen miehen kanssa, joka olisi ollut ihan nappi. Sitten kun olisi pitänyt tavata, en mä pystynyt. Mies mainitsi, että etsii itsestään huoltapitävää ja nättiä naista. Mä olen itsestäni huolta pitävä ja nätti, mutta mies kuitenkin tarkoitti kai hoikkaa naista.
Lihava en ole, mutta tukeva. Muuten olen kai kaunis ja muodikas. Olen kuitenkin todella liikunnallinen, koulutettu ja huumorintajuinen esim. Kaikki samantyyliset miehet etsivät itselleen kai jotakin hoikempaa.
En mä kyllä kehtaa naistenkaan seurassa olla. Töissä olen aika vetäytyvä, koska olen varma ettei mun kanssa kukaan halua olla.
EN mä tiedä mitä mä tällä kirjoituksellani haen. Sainpahan avautua ja parhaassa tapauksessa joku sanoo jotakin rohkaisevaa.
Ja arvaa mitä! Mun mies on hoikka, todella kova urheilemaan, akateeminen, mukava, rakastava ja mua arvostava. 
