Auttakaa mua vähän kurssille menon pohdinnassa (Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkintoon valmentava koulutus)

[apua tarvitaan]

Olen siis eri alan amk-tutkinnon suorittanut (medianomi amk) ja tehnyt niitä hommia vuodesta 1996. Ja niissäkin jotenkin jo siinä 99-2000 siirryin enemmän ohjaaja/koulutus-puolelle, eli olen tehnyt paljon mediakasvatusta yksin ja työparina opettajan kanssa, vetänyt muutaman nuorten työpajojen kurssin osuuden jne. Opiskelin sitten tuolloin pari approa kasvatustieteistä (tavallisen, erityispedan ja mediakasvatuksen).

Olin äitiyslomalla/hoitovapaalla elokuusta 2006 elokuuhun 2009 ja sen jälkeen olen saanut vain pari valokuvauskeikkaa ja muuten olen tehnyt opettajan sijaisuuksia (mitä tein myös lukion jälkeen). Ja niitä on jonkun verran kyllä ollut, mutta alkaa jo kyllästyttämään jatkuva epätietoisuus mitä teen huomenna/ensi viikolla jne. Saan siis nyt soviteltua päivärahaa.

Media-ala on vaikea varsinkin kun lapsi rajoittaa miten pitkiä päiviä voin tehdä...

Nyt katselin taas kursseja ja kaikki lokerot mitkä vähääkään kiinnostavat. Siellä olisi tuollainen kurssi Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkintoon valmentava koulutus.

Sinänsä toi kyllä kiinnostaa mua. Toisaalta en tiedä pääsisinkö edes koko kurssille, kun "koulutus on tarkoitettu lapsi-, nuoriso- ja perhelähtöisistä kasvatus- ja ohjaustehtävistä kiinnostuneille työttömille ja työttömyysuhan alaisille, joilla on alan työkokemusta tai aikaisempia sosiaali- ja terveysalan opintoja." Periaatteessa pitäisi kai olla joku aiempi alan koulutus (esim.lähihoitaja) tai 3 v alan kokemusta. Eli mulla on sitä mediakasvatusta monelta vuodelta, ne pari lyhyehköä työpajakurssia + nyt nämä sijaisuudet (onko nämä sitä vaadittua kokemusta kumminkaan).

"Lasten ja nuorten erityisohjaaja työskentelee erityisnuorisotyössä, monikulttuurisessa työssä, nuorten ja erityisryhmien työpajoissa ja toimintakeskuksissa, lastensuojelutyössä, laitoksissa ja sairaaloissa, kansalais- ja järjestötoiminnassa, päivähoidossa, seurakunnan lapsi- ja perhetyössä, kouluissa, iltapäiväkerhoissa, vapaa-aikakeskuksissa, alan yrityksissä sekä itsenäisenä yrittäjänä."

Työ sinänsä on musta kiinnostavaa. On useampia ajatuksia jatkosta, eli parasta/hauskinta musta olisi työllistyä esim. järjestöön. Siinä on useitakin vaihtoehtoja, esim. eräs järjestö missä olen olen lapsesta asti (välillä passiivisempana) ja niihin hommiin silloin tällöin palkataan joitakin. Tai esim. jonkun monikultturisuuteen liittyvän järjestön toimintaan ohjaaja, työpajaohjaaja, lastensuojelutyökin (esim. lastenkodissa).

Mutta: palkka on ainakin mielikuvissani aika surkea noissa töissä (vai onko??) + työ usein vuorotyötä (tai iltatyötäkin on). Siinä on hankaluuksia, kun mieskin on vuorotyössä. Tai pitää vahtaa vuoropäiväkotiin.

Töitä ehkä kuitenkin olisi? Tosin nyt kun katselin, niin ei niin pilvin pimein.

Mitä ajattelette jos jaksoitte tänne asti lukea...

 

[a.p.]

Jaksaako kukaan kommentoida... olen siis nelikymppinen jatyöelämnää kuitenkin vielä kymmeniä vuosia edessä.

 

["eee"]

Jaksaako kukaan kommentoida... olen siis nelikymppinen jatyöelämnää kuitenkin vielä kymmeniä vuosia edessä.

Mä menisin työkkäriin juttelemaan asiasta. Siellä osaavat paremmin arvioida mm. sitä, miten sovellut kurssille (tulisitko valituksi).

 

[a.p.]

[QUOTE="eee";22331095]Mä menisin työkkäriin juttelemaan asiasta. Siellä osaavat paremmin arvioida mm. sitä, miten sovellut kurssille (tulisitko valituksi).[/QUOTE]

Olen sen verran keskustellut että sain nuo kokemukset selville, eli joko se alan aiempi koulutus tai 3v töitä ja sanottiin että riippuu paljonko hakijoita on, mutta ikään ehdoton "ei tuu onnistumaan"-projekti se ei ole. Puhdasta laskettavaa työkokemusta on se työpajakokemus + sitten oli työkkärin mielestä soveltuvaa kokemusta tarpeeksi, mutta jos on joku puhtaamin alalla niin saattaa olla etusjalla. Plus paljon on kiinni siitä, mitä kirjoitan itse hakemukseen.

Voin siis hakea,mutta jos haen siihen on sitouduttava siksi lähes vuodeksi eli on mentävä jos pääsee (jos ei työllisty just sitä ennen).

 

[a.p.]

Onko kukaan tuolla alalla ja voisi kertoa mulle työstä?

 

[artenomos]

Etsin täällä itsekin keskusteluista kokemuksia Lanun työllistymisestä. Olen yli neljäkymppinen ja artenomi koulutukseltani ja suorastaan taistelin työkkäriltä yksittäisen koulutuspaikan oston tuohon Lanu-koulutukseen, koska huomasin, että nykyään en pääse artenomin papereilla enää ohjaajaksi. Se on aika hassua, kun työkokemusta on takana vaikka kuinka ohjauksesta ja opetuksesta, mutta nyt viime vuosina se osaaminen näyttää olevan täysin arvotonta. Opettajakoulutukseen en päässyt, kun useamman vuoden peräkkäin hain, joten ajattelin tämän Lanun sitten olevan ihan hyvä vaihtoehto ja meriitti.
No, suoritin koulutuksen ja valmistuin viime keväänä ja olen edelleen työtön. Paikkoihin, joihin olen hakenut, on järjestelmällisesti valittu nuoria, vastavalmistuneita sosionomeja, korkeintaan ohjaustoiminnan artenomeja. Muutaman paikan osalta olen ihmetellyt, että miten on mahdollista, että ohjaajaksi valitaan ohjattavaa pari kolme vuotta vanhempi henkilö, jonka elämänkokemus koostuu vain opintovuosista?!
Erikoistuin nuoriin ja teinkin kulttuuripainotteisella nuorten työpajalla pätkän sijaisuutta, siinä kaikki. Työpajatyö oli oikein sopivaa, tosin nuoret todella haasteellisia, se yllätti. Vastahankaisuus, lapsellisuus, herkkyys, epävarmuus, tahdottomuuden tila, mitä vielä. Olin todella hämmentynyt suomalaisen pajanuoren henkisestä tilasta.
Näyttöharjoitteluita tein enimmäkseen kolmannen sektorin paikoissa, koska lopulta aina jäin muissa harkkapaikkavalinnoissa toiseksi- jälleen kerran sosionomiopiskelijoille. En mielestäni saanut noista paikoista irti, mitä olisin halunnut. Henki paikoissa oli enimmäkseen kukkahattutäteilyä, joten aika painajaista mulle.
Olen itse vakaasti usonut koko ajan, että kulttuurialan amk ja Lanu yhdessä ovat hyvä ratkaisu, mutta alan jo empiä. Minusta ei taida edes olla ohjaamaan tosi haasteellista väkeä, ja ahdistuin tavallaan jo opiskelun aikana jonkinlaisena kansankynttilänä olemisesta. Koko ajan veivata jotain hyvän elämän mallia ja asiakkaitten loputon tsemppaaminen ja "ymmärtäminen". Siis saan kontaktin nuoriin tosi helposti ja nopeasti ja pitävät minusta kyllä, ja minä nuorista. Mutta siihen (nais)ohjaajien rakentamaan roolikehykseen en meinaa mahtua, lässytystä, tekopyhyyttä ja itsensä tärkeäksi tekemistä, yäk! Ehkä olen ollut väärissä paikoissa, en tiedä.

Mukana koulutuksessa oli tosi paljon lastenhoitajia ja nuoriso- ohjaajia, olin ainoa ns. sivuraiteelta tullut.Koulutuksessa keskityttiin mielestäni hirveästi esim. autismin kirjoon ja vammaisuuteen, ja lapsityöhön. Mielenterveyttä, päihteitä, syrjäytymistä, nuorten alakulttuureita käsiteltiin vähän, pintapuolisesti ja mielestäni asenteellisesti ja arasti. Asioista ei ns. puhuttu niiden oikeilla nimillä. Näyttöjen vaatimustaso oli mielestäni aika suppea. Ohjaava opettajani huomautteli jokaisen aineistoni yhteydessä, että hei tää ei oo mikään gradu! Tein silti laajoja kirjallisia matskuja ja paneuduin aiheisiin ja harkatkin pyrin rakentamaan haasteellisiksi- ihan vaan itseni takia.
Koulutus itsessään on oikeasti hyvä! Sitä ei voi kiistää. Opin ikäänkuin kokonaan uuden katsantovinkkelin ja suhtautumis ja lähestymistavan ns. erityisyyteen. Katselen maailmaa eri tavalla nykyään, olen hyväksyvämpi ja joustavampi. Tulee paljon asiaa ja aineistovinkkejä itseopiskeluun ja lisätiedon hankintaan on tarjolla paljon. Koulutuksesta saa parhaiten irti, kun löytää hyvät harkkapaikat joissa hyvät harkkaohjaajat, jotka tuntevat koulutuksen.
En tiedä, varmaan nyt riippuu lähiaikoina työmarkkinoiden muokkaantumisestakin, miten tässä käy. Projektia toisen perään kuitenkin koko ajan tulee tuonne sossualalle, että josko sieltä löytyin jotain sopivaa kulttuuri-lanullekin.