Auttakaa ymmärtämään toista osapuolta

[ihmettelevä]

Nelosluokkalaisella tytöllä on luokkakaveri, jonka kanssa aikoinaan olivat enemmänkin etenkin koulussa. Kuvio on mennyt niin, että oma tyttöni on tahtonut tätä tyttöä esim. kylään, kirjastoon, uimaan, luistelemaan tms., ja tyttö ei yleensä ole päässyt. Esim. koko syyslukukauden aikana on kaksi kertaa saanut luvan tulla meille, aikaa hänelle on annettu n. tunti. Kirjastoon tai uimaan ei ole päässyt kertaakaan, kun oma tyttöni on kysynyt.

Tyttö itse ei soita koskaan omaa tyttöäni minnekään, siis ei ihan mihinkään. Yleensä tyttö ei pääse mukaan, jos oma tyttöni kysyy. No, uskotaanhan me vähemmälläkin, ettei seura kiinnosta tai sovi ainakaan hänen vanhemmilleen. Viime keväänä koulussa oli konflikti, tämä tyttö koki tulleensa kiusatuksi ja syrjityksi muun luokan osalta. Myös minun tyttöni oli mukana tässä olemalla kolmannen tytön kanssa ja jättämällä tämän tytön ulkopuoliseksi. Tytön äiti soitti silloin asiasta ja kertoi, ettei tyttöni ole hänen tyttönsä kanssa koulussa. Keskustelin useita kertoja tyttöni kanssa. Hänen näkemyksensä oli, ettei hän ole tietoisesti syrjinyt tätä tyttöä vaan on viettänyt aikaa kolmannen tytön kanssa, koska tämä tyttö ei koskaan pääse mihinkään eikä itse ole aloitteellinen. Niinpä hän on kiintynyt enemmän siihen kaveriin, jonka kanssa viettää enemmän aikaa ja yhteydenpito on vastavuoroista. Tytön äiti ihmetteli puhelimessa, miksi kukaan ei käy heillä eikä ole tytön kaveri. Meidän tyttö yritti heille sen jälkeen useita kertoja, mutta harvoin heille sopi. Joskus äiti katkaisi puhelunkin, kun tyttöni soitti tätä tyttöä.

Auttakaa minua ymmärtämään näitä tytön vanhempia. Miksi he eivät päästä tyttöä koskaan oman tyttöni mukaan, vaan vastaus on yleensä ei ilman perusteluja. Eikö ole luonnollista, että ajan kanssa tämä tyttö jää yksin, koska kukaan ei jaksa houkutella loputtomiin. Sitäpaitsi kaikenlainen vastavuoroisuus puuttuu. Oma tyttöni haluaisi olla ystävä, mutta ei enää uskalla soittaa tälle tytölle. Tänään rohkaisin pyytämään tyttöä mukaamme luistelemaan, mutta tyttö ei saanut lupaa. Toki kunnioitamme perheen sääntöjä ja kullakin perheellä on oikeus omanlaisiinsa tapoihin, mutta silti on vaikea ymmärtää, miten tyttöjen ystävyys voisi säilyä ja kehittyä, jos he eivät saa viettää aikaa yhdessä.

 

[ap]

Niin ja esimerkinomaisesti vielä. Tytöt olivat menossa luokkatoverin synttäreille. Oma tyttöni kuuli, että tätä tyttöä tullaan hakemaan sieltä. Hän soitti edellisenä iltana, voisiko päästä tytön vanhempien kyydissä kotiin. Vastaus oli "en tiedä". No, synttärikyyti järjestyi muulla tavoin, koska mitään selvää vastausta ei koskaan tullut.

 

[vicy]

tuli mieleeni, että oletko sinä itse kuullut tämän äidin sanovan että tyttö ei pääse? Vai onko kyse vaan siitä että tyttö sanoo että äiti ei päästä?? Jos tyttö ei haluakaa leikkiä sun tyttös kanssa ja siksi sanoo etei äiti päästä.. (tuli vaan mieleen kun ite tein tota ala-asteella kun en kestäny yhden kaverin jatkuvaa vonkumista...)

 

[ap]

Tämä tyttö kysyy äidiltään ja äiti sanoo, että ei sovi. En ole itse kuullut, mutta tyttöni kuulee puhelimessa ja kertoo minulle. Lisäksi aikoinaan kun tyttö kävi enemmänkin meillä, hän sanoi aina tytölleni, että tule sinä illalla meille. Ja että soita sitten, saako heille tulla. Kerran sanoin, että kysypä itse ensin äidiltäsi ja soita tytölleni sítten, sopiiko teille tulla. Tyttö sanoi, ettei hän kuitenkaan saa itse soittaa.