Auttavatko vanhempanne teitä taloudellisesti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ??
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun vanhemmat ostavat meidän lapsille vaatteita, urheiluvälineitä, matkoja yms.

He on myös antaneet korotonta velkaa meille,
tämä on toki maksettu takas
(mutta korottomuus lienee etu tässä tapauksessa )

Saamme myös käyttää vapaasti heidän loma-asuntoa ja silloin jos olemme siellä yhdessä he maksavat pääasiassa ruokamenot.

Myös asumisjärjestelyt on meidän perheen eduksi.
( meidän perheen ja mun vanhempien asumisjärjestely siis )

Mitään laskuja, meidän aikuisten menoja tai hankintoja eivät toki maksa
( lahjat on tietty erikseen )

Eli periaatteessa kyllä jos ajattelee kokonaisetuja.
 
Mun vanhemmat ostavat meidän lapsille vaatteita, urheiluvälineitä, matkoja yms.

He on myös antaneet korotonta velkaa meille,
tämä on toki maksettu takas
(mutta korottomuus lienee etu tässä tapauksessa )

Saamme myös käyttää vapaasti heidän loma-asuntoa ja silloin jos olemme siellä yhdessä he maksavat pääasiassa ruokamenot.

Myös asumisjärjestelyt on meidän perheen eduksi.
( meidän perheen ja mun vanhempien asumisjärjestely siis )

Mitään laskuja, meidän aikuisten menoja tai hankintoja eivät toki maksa
( lahjat on tietty erikseen )

Eli periaatteessa kyllä jos ajattelee kokonaisetuja.

mitä tarkoittaa lause: myös asumisjärjestelyt on meidän perheen eduksi?
 
Kyllä, syystä joka onkin jo mainittu. Me joka tapauksessa perisimme vanhempamme ja näin vältämme perintöverot. Vanhempien mielestä on parasta ostaa nyt meille tarpeeseen koko rahalla kuin antaa valtion ryöstää aikanaa osa omaisuudesta, joka on jo kerran itselle ansaittu ja ostettu.
 
olen saanut pienen asunnon, 35 000 euroa ja auton 35 000 euroa 25 vuoden aikana, eli noin 230,-/kk olen saanut avustusta aikuisiälläni.
Vastaavasti olen tehnyt palkatonta työtä lukuisia lukuisia päiviä ja tunteja heidän yrityksensä hyväksi.
 
[QUOTE="vieras";26001447]Kyllä, syystä joka onkin jo mainittu. Me joka tapauksessa perisimme vanhempamme ja näin vältämme perintöverot. Vanhempien mielestä on parasta ostaa nyt meille tarpeeseen koko rahalla kuin antaa valtion ryöstää aikanaa osa omaisuudesta, joka on jo kerran itselle ansaittu ja ostettu.[/QUOTE]

mistä tiedät että perisitte? valtio ja kunnat ovat veloissa. ilmaiset hoivapalvelut vanhuksille voivat loppua vaikka huomenna ja äkkiäkös siinä muutama miljoona menee yhden vanhuksen vanhuuteen ja erikoissairaanhoiotoon.

myös vanhusten palvelt, ruokahuolto ja kauppahuolto ja siivoushuolto tulee äkkiä muutaman miljoonan maksamaan
 
Minulla tulee näistä kyselyistä aina mieleen vastakysely: Autatteko vanhempianne taloudellisesti?
Minun vanhempani auttoivat molempien vanhempia... ja itse autan yhä ensimmäisen mieheni vanhempia.

Tilanteita niin monenlaisia ja kussakin onnellista jos rakkaudellisuus vallitsee.
Hitonko väliä vaikka naapurin Maija (joka polttanut sillat takanaan) kadehtisi sitä, jos joku toinen (siltoja vaaliva) saa jostain avustusta?

:)

Itse auttaisin ehdottomasti vanhempiani ja siskoani, jos minulla rahaa olisi muille jakaa. Tällä hetkellä se vain menee niin, että eletään pienillä tuilla ja vanhempani auttavat meitä. Ovat ostaneet aikoinaan auton minulle ja siskolleni, joka nyt on minun. Ja maksoivat autokoulut ja kortit. Ovat myös ostaneet kalliimpia tarvikkeita (vaunut, istuimet autoon jne.) lapselleni ja ostavat niitä myös varmaan siskoni lapselle. Haluavat auttaa, koska tietävät minimaalisen rahatilanteemme. Itse ostan pääasiassa ruoat ja vaatteet plus maksan laskuni. En toki haluaisi elää vanhempieni rahallisesti tukemana, mutta näin vaan opiskellessa ja pienen lapsen äitinä täytyy tehdä. Ja ehdottomasti aloite on tullut heiltä enkä ole itse mittään pyytänyt ostamaan.

Tärkein apu on kumminkin se, että haluavat olla täysillä lapsenlapsensa elämässä ja ottavat myös mielellään hoitoon.

Tämä rahatilanne on vain väliaikaista ja toivon mukkaan voin heille joskus takaisin maksaa kaikesta avusta. :)

Niin ja pakko vielä lisätä, että kyllä myös minun rikkaampi mummoni avustaa lapsiaan (siis isääni ja tätiäni) rahallisesti ja edesmenneelle sedälleni maksoi suurimman osan aikoinaan oktalosta.

On se vaan niin hirveää, jos vanhemmat haluavt tukea ja auttaa, jopa rahallisestikin. Juups.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vai niin";26001483]mistä tiedät että perisitte? valtio ja kunnat ovat veloissa. ilmaiset hoivapalvelut vanhuksille voivat loppua vaikka huomenna ja äkkiäkös siinä muutama miljoona menee yhden vanhuksen vanhuuteen ja erikoissairaanhoiotoon.

[/QUOTE]

Siksipä ne rahat kandee hassata nyt.
Kun ei ne peruspalvelut just heti huomenna lopu ku seinään.
 
Kyllä ovat vanhemmat auttaneet rahallisesti. Mun vanhemmat enemmänkin ostavat lapsille vaatteita ja harrastevälinetä,mutta miehen vanhemmat ovat maksanut ulkomaanmatkoja, ostaneet meille kakkosauton, avustaneet ykkösauton hankinnassa, antaneet shoppailurahaa sekä meille molemmille että lapsille, ostaneet harrastusvälineitä sekä aikuisille että lapsille, sijoittavat rahaa lasten rahastoihin yms. yms.

Miehen vanhemmat ovat erittäin vakavaraisia ja kokevat että meillä se rahan/materiaalin tarve on suurempi kuin heillä tällä hetkellä. Toivovat että autamme sitten noita meidän omia lapsia vastaavassa tilanteessa.

Pärjäisimme omillammekin, mutta emme tietenkään ihan samalla lailla kuin nyt (meillä bruttotulot n.6500/kk). En siis koe että elämme heidän siivillään, vaikka tarjottua avustusta otammekin vastaan. En oikeastaan ymmärrä miksi emme ottaisi apua vastaan.
 
Molempien vanhemmat osallistuivat häiden kustannuksiin, muuta rahallista apua ei olla saatu (eikä tarvittu). Vaatelahjaa yms. pientä. Lapsettomalle tädilleni tämä meidän poika on kuin oma lapsen lapsi ja häntä saisi melkein olla toppuuttelemassa kun lahjoja tulee lähes viikottain :D

Lisäksi opiskeluaikana sain vanhemmiltani rahallista avustusta, oli äidilleni tärkeä asia kun itse ei saanut kotoaan mitään apua (rahallista tai muutakaan).
 
Avustavat joo, vanhemmat ja isovanhemmat.
Itselläni ei ole mahdollisuuksia heitä taloudellisesti auttaa, eivätkä he kyllä tarvitsekaan taloudellista apua, mutta autan muuten.
Esimerkiksi kun vanhemmat lähtevät matkoille menen lapsen kanssa pitämään mökkiä pystyssä, maalaan tarvittaessa taloa jne.
Autan sitten vielä enemmän kun/jos sen aika joskus koittaa. Voisin esimerkiksi muuttaa vanhempieni luo kun he ovat vanhoja tai muuten vain raihinaisia.
 
Avustavat joo, vanhemmat ja isovanhemmat.
Itselläni ei ole mahdollisuuksia heitä taloudellisesti auttaa, eivätkä he kyllä tarvitsekaan taloudellista apua, mutta autan muuten.
Esimerkiksi kun vanhemmat lähtevät matkoille menen lapsen kanssa pitämään mökkiä pystyssä, maalaan tarvittaessa taloa jne.
Autan sitten vielä enemmän kun/jos sen aika joskus koittaa. Voisin esimerkiksi muuttaa vanhempieni luo kun he ovat vanhoja tai muuten vain raihinaisia.

Tämä kuulostaa "terveelle mallille".
Miksi apu olisi lähtökohtaisesti pahasta - kumpaankaan suuntaan?
Eikö pikemminkin kyky avunantoon ja - saantiin (vaikeampaa) ole merkki ehyestä persoonasta?

:)
 
Tämä kuulostaa "terveelle mallille".
Miksi apu olisi lähtökohtaisesti pahasta - kumpaankaan suuntaan?
Eikö pikemminkin kyky avunantoon ja - saantiin (vaikeampaa) ole merkki ehyestä persoonasta?

:)

Näin mäkin sen ajattelen, mutta ilmeisesti joillekin ottaa kunnian päälle pyytää tai ottaa apua vastaan.
Ei kenenkään pidä pärjätä yksin.

Ja jos on mistä antaa niin turhaa sitä rahaa tilillä makuuttaa, ei me täältä kuitenkaan mitään mukaan saada. :D
Eikä avun tarvitse rahallista olla, avun muodossa voi antaa vaikka aikaa, leipomuksia tai mitä vaan.

Mulle on usein tullu mieleen kun (lähinnä palstalla) törmää näihin super itsenäisiin yksilöihin, että mitä jos joku tragedia kohtaa? Onko heillä siinä tilanteessa apua saatavilla vai pitääkö sittenkin vain pärjätä?
Toivottavasti ei pidä.
 
Me aitamme mielellämme. Kun se aika tulee, että poikamme muuttaa pois kotoa, solmii avioliiton... Toivon, että ottaa rahallista apua meiltä. Se sama raha, meidän kuoltuamme, päätyy kuitenkin, hänelle, mutta verottaja on kuorinut siitä kermat päältä.
 
Mulla on aivan helvetin korkee kynnys kysyä rahaa lainaan,mutta olen joutunut muutaman keraan sitten kysymään.Aina äiti ja isi sanoo "miksi sinä tyttö et kysy aikasemmin,miksi jätät viime tippaan.." Aina olen maksanut lainani takaisin heille.

Joku aika sitten äiti ja isi kysy suoraan mikä on mun tilanne-ja kun en sitten myöntänyt kuoppaa jossa seisoin,äiti ja isi toi ihan ruokakassit..sillon mulla pääs itku..Oikeesti se viikko taiteiltiin alta kympillä (juu,ei tarvittu ostaa maitoa).
 
Mun vanhemmat antaa meille usein ruisleipää, tiivistemehua ja voita. Usein myös oman maan perunoita aina vähän kerrallaan. Soppalihaa äiti on kans tehnyt meille pakkaseen. Meidän auto(lähemmäs 20 v vanha) on heidän nimissään joten maksavat siitä verot, huollot, katsastukset.
Vaippapaketinkin äiti antaa parin kolmen kuukauden välein. Tulee hoitamaan meidän lasta jos mä meen neuvolaan tms.
Äiti on kans ostanut lapselle talvihanskoja, kurarukkasia, talvisaappaat, pipon... Tarpeellisia siis, eivät ehdes joulu/synttärilahjana oo ikinä leluja antanu.
Mutta ehkä suurin asia josta olen kiitollinen, on se että ostivat asunnon johon muutettiin vuokralle(puolta pienemmän asunnon vuokralla). Ottaen huomioon että saatiin valita tää ite.
Mieskin saa suvultansa jonkin verran rahaa kuussa(0-50€). Kilttiähän se on auttaa, varsinkin kun ollaan itse itsellemme haluttu tää tilanne. Ollaan haluttu perhe jne. Ei olla pyydetty kuin hoitoapua joskus.

Vastavuoroisesti autan kesällä vanhempiani heinätöissä. Ne on pitkiä päiviä ja koko homma on yleensä ohi 3-4 viikossa. Sitten syksyllä taas saman verran. Sillä he sitten saavat ruoan pöytään satoa myymällä(on niillä silti toinenkin työ). Tosin tuosta hommasta saatiin viime vuonna uusi pyykinpesukone palkaksi.
Auttaisin enemmänkin tilan töissä jos mua pyydettäisiin auttamaan.
 
Viimeksi muokattu:
minun äidiltä saadaan joskus jotain(muutamia kymppejä). Nytkin saadaan lopppukesästä jonkulainen summa(ainaki on luvannut antaa mutta en ala kyselemään jos ei muista). Ja saadaan häneltä marjoja, porkkanoita, perunoita ym.
 
omat vanhemmat todella kiperissä tilanteissa, joita harvemmin tulee, auttavat. en viitsi turhaan mitään pyydellä eivätkä muuten tuputakkaan, hyvä niin. miehen vanhemmat sitten eivät osaa päästää pojastaan millään eroon :D tuntuu etten ikinä totu tohon rahan tuputtamiseen ja maksamiseen, vieläkun tiedän hyvin että ihan tavallisia pulliaisia ovat meidän tavoin. ei mitään mega säästöjä ja normi palkkatyöt. tietenkin olen kiitollinen mutta aika pitkin hampain välillä otan rahat vastaan. samoin miehen mummu on liiankin antelias.. en tiedä kuinka pienestä eläkkeestä kyse mutta lempi lapsenlapselleen hakisi vaikka kuun taivaalta. ja hän tosissaan suuttuu jos ei avustuksia vastaan ottaisi. anopille uskallan sanoa välillä vastaanki mutten mummulle.

no, kai olen vain kiittämätön paska muiden mielestä, en vain ole tottunut tälläiseen rahan antamiseen. pikku hiljaa kyllä joutunut tottumaan. ja hyvin pärjättäisiin omilla rahoillamme, mutta tietty näiden avustusten avulla pääsemme välillä hieman "irrottelemaan"(ostamaan kotiin jotain josta haaveiltu pidempään, päästään yhdessä miehen kanssa leffaan)

sitten mummeliisa oli kyselly tosta avustamisesta toisinpäin. no meillä ei sitten rahaa tietty oo takasin päin antaa, eikä kukaan yllämainituista henkilöistä ees suostuisi ottamaan, siitä se huuto vasta tulisikin. mutta sitten ollaan autettu mummua esim saunotettu ja käyty kaupassa puolesta, omat vanhemmat ovat jo tarpeeksi tyytyväisiä että nähdään ja anopin&apen luona sitten kans pieni hommia autetaan tehtäväks vaikka hyväkuntoisia tosin ovat että harvemmin mitään edes pyytävät. mutta aina jos jotain pyydetään niin en jätä tekemättä.
 
Molemmat auttavat silloin tällöin pienillä summilla. Antavat esim. 100e ruokaan tai lasten hankintoihin. Isäni auttaa enemmän hoitamalla lapsia, kun asuu lähellä ja äitini asuu kaukana, joten hän avustaa joskus rahallisesti. Olen YH ja rahasta tekee välillä tiukkaa. Olen kiitollinen ja arvostan näitä apuja suuresti.
 
no, meille mummo ostaa lapsille omasta tahdostaan (meidän tahtoa vastaan) tarvittaessa uudet haalarit ja jotain pientä vaatettta. minun vanhempaní ovat ainoat lapsiemme isovanhemmat. mieheni vanhemmat ovat kuolleet mieheni ollessa pieni.
mutta korvaamme työllä muorin ostoksia eli kesät raadetaan heinäpellolla ja rehunteossa.
niin ja ukki on avannut molemmille lapsille säästötilit joihin laittaa joka kuukausi molemmille huomattavan summan rahaa. lapset saavat rahat sitten käyttöönsä kunhan ovat 18v.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mun vanhemmat eivät oo elossa joten eivät oikeen voi auttaa. Miehen vanhemmat antaa lapsille synttäri- ja joululahjarahaa mutta muuten eivät anna rahaa. Anoppi aina kyllä hokee, että jos tulee hätä niin hän kyllä auttaa rahallisesti, että soittakaa vaan hänelle jos tulee rahavaikeuksia niin laittaa rahaa tilille, mutta eipä meille oo vielä ikinä hätää tullu. Pärjätään omillamme ja halutaankin pärjätä. Mun mielestä aikuisten ihmisten pitää itse pystyä hankkimaan kaikki mitä tarvii (kriisitilanteet tietenkin on erikseen sitte, mutta näin ns normaaliarjessa) eikä roikkua vanhempien kukkarolla. Itse tunnen joitaki sellaisia joille vanhemmat on koko ajan syytäneet rahaa yhteen ja toiseen asiaan ja sit ku nää vanhemmat on kuolleet nii nää tyypit on ollu kaikki hirveissä rahavaikeuksissa koska eivät sitte yhtäkkiä osaakaan elää tulojensa mukaan kun ovat tottuneet elämään leveästi sen varassa että vanhemmat auttaa jos tulee taas shoppailtua yli varojensa.

Mulla on kans useita kavereita joille vanhemmat makselee yhtä ja toista, justiin tyyliin ostaneet uuden auton, antaneet jonku hirveän ison summan rahaa omistusasunnon hankkimiseen jne. Yhden kaverin äiti ostaa lapsenlapsilleen joka syksy ja kevät reimatecin haalarit asusteineen. Mulle siinä mielessä ihan se ja sama vaikka näin onkin, mutta itse vaan pidän jotenki avuttomana sitä että maksatetaan vanhemmilla tuollaisia asioita. Mutta varmaankin mulla on tässä kohtaa sitte joku asennevamma.
 
Auttavat aina kun pyydän. Harvoin olen pyytänyt, olen 36-vuotias ja kaksi kertaa sellaisessa pulassa että olen pyytänyt. Viimeksi isä antoi 1500,-

Ja ei niitä koskaan pidä takas antaa eikä asiasta enää muistutella tai puhuta.
 
Kyllä auttavat! Asunnon käsiraha, perheemme toinen auto (vm.-10) ovat vanhemmillta saatuja. Paljon tahtovat auttaa myös lastenvaatehankinnoissa, varsinkin talvi, sekä kenkähankinnoissa. Myös lastemme tileille isovanhemmat laittavat säännöllisesti, kerran kuukaudessa, n.100e. Tuntuu hassulta, vaikka tienaamme mieheni kanssa omasta mielestäni hyvin, käteen jää kuussa n. 4500e.
 

Yhteistyössä