avauduin miehelleni viimein väsymyksestä...

[Otsoemo]

...nyt hän on lenkillä poikamme kanssa, että saisin vähän vapaa-aikaa. Silti tuntuu vielä siltä, että asiasta pitäisi vielä puhua. Mutta miten puhua niin, että ei syyllistäisi? Minusta vain nyt tuntuu, että arki ja nuo neljä seinää ympärillä kaatuvat päälle.

Haaveilen siitä, että me voisimme perheenä tehdä enemmän asioita yhdessä. Käydä vaikka viikonloppuisin metsässä retkellä tai jotain muuta spesiaalia. Mies taas haaveilee siitä, että oltaisiin rauhassa kotona silloin, kun hän ei ole töissä. Minun on vaikeaa rentoutua kotona, kun olen täällä niin paljon ja tämä muistuttaa minua vain tekemättömistä kotitöistä.

Tahtoisin puhua näistä tunteista ilman, että kukaan syyllistäisi tai kyseenalaistaisi rakkauttani lapseen.

Kuulostaako tutulta?

 

[KYLLÄ...]

...KUULOSTAA!!!

 

[jippo]

kuulostaa mun elämältä!!!! kiva kuulla et muillakin vastaava tilanne.

 

[juu kuulostaa]

Minäkin avauduin ja kommentiksi sain, "etkö tiennyt kun lapsi tehtiin, että joudut valvomaan??"

Vittu.

 

[Otsoemo]

kuulostaa mun elämältä!!!! kiva kuulla et muillakin vastaava tilanne.

Niin aivan. Tämä on varmaan hyvin yleistä, mutta silti minun on hyvin vaikeaa puhua tästä kellekään. Ihan kuin pitäisi esittää vain, että meillä on ihanaa ja onnellista koko ajan, kun meillä on pieni lapsi.

Lapsi on todellakin parasta mitä minulle on tapahtunut. Olen todella kiitollinen, että meille on lapsi suotu. Mutta jotenkin olen nyt mennyt lukkoon tämän arjen keskellä.

 

[5v kotiäitinä]

Mun väsymykseen ja tympääntymiseen auttoi, että laitoin lapset hoitoon ja lähdin opiskelemaan! Kun elämässä on muutakin kuin lapset (jotka toki ovat ykkössijalla), sitä jaksaa paljon paremmin

 

[Keittiönoita]

Siinä mielessä kuullostaa tutulta, että kun olen viikot töissä, viikonloppuisin ei huvittaisi lähteä yhtään minnekään. Mutta jos sitten kuitenkin päättää lähteä, niin yleensä on ihan tyytyväinen siitä, että tuli lähdetyksi.

En oikein muuta osaa sanoa kuin että kokeilkaa edes yhden kerran sitä lähtemistä yhdessä. Miehesi voi huomata, että ei se niin rasittavaa ollutkaan ja loppujen lopuksi hänelläkin oli ihan mukavaa.

 

[aida]

kuulostaa, eikä mitään syyllistämistä täältä ainakaan, päinvastoin musta toi on RAKKAUTTA lasta ja itseä kohtaan, että koet tarvetta virkistyä ja tehdä jotain muuta, saada "happea" elämään.. pakkaa eväät mukaan ja lähtekää ihmeessä retkelle.. jos molemmat ottaa askeleen toisen toiveiden suuntaan, niin tekee terää.. sinä siis suostut viettämään kotipäivää ja miehesi suostuu retki-ym. ei-kotipäiviin=)) Voimia!!

 

[mies]

Minäkin avauduin ja kommentiksi sain, "etkö tiennyt kun lapsi tehtiin, että joudut valvomaan??"

Vittu.

ihmekös tuollainen kommentti, katsos, kun naisethan ovat yleisen väittämän mukaan niin paljon empaattisempia kuin miehet.

 

[Otsoemo]

Minäkin avauduin ja kommentiksi sain, "etkö tiennyt kun lapsi tehtiin, että joudut valvomaan??"

Vittu.

On tosi ikävää, että tuollaisia kommentteja saa avautumisestaan. Ei äitiyteen vaan voi mitenkään valmistautua etukäteen, lapsi tulee niin kokonaisvaltaisesti elämään. Eikä se ole todellakaan aina helppoa.

 

[Heffalump]

Minäkin avauduin ja kommentiksi sain, "etkö tiennyt kun lapsi tehtiin, että joudut valvomaan??"

Vittu.

Kai sentään vastasit miehelle samalla tavalla?

 

[Data]

Näytä tuo tekstisi hänelle.

 

[Otsoemo]

Siinä mielessä kuullostaa tutulta, että kun olen viikot töissä, viikonloppuisin ei huvittaisi lähteä yhtään minnekään. Mutta jos sitten kuitenkin päättää lähteä, niin yleensä on ihan tyytyväinen siitä, että tuli lähdetyksi.

En oikein muuta osaa sanoa kuin että kokeilkaa edes yhden kerran sitä lähtemistä yhdessä. Miehesi voi huomata, että ei se niin rasittavaa ollutkaan ja loppujen lopuksi hänelläkin oli ihan mukavaa.

Luulen, että tuo kesällä onnistuu, kun hänellä on vähemmän töitä. Pitää jaksaa vielä muutama viikko odottaa.

 

[..]

Kuulostaa kyllä! Meillä ei passaa edes puhua moisesta ettei saa paskaa niskaansa. Sen pelko on niin suuri etten edes halua aloittaa keskustelua aiheesta!

 

[Otsoemo]

kuulostaa, eikä mitään syyllistämistä täältä ainakaan, päinvastoin musta toi on RAKKAUTTA lasta ja itseä kohtaan, että koet tarvetta virkistyä ja tehdä jotain muuta, saada "happea" elämään.. pakkaa eväät mukaan ja lähtekää ihmeessä retkelle.. jos molemmat ottaa askeleen toisen toiveiden suuntaan, niin tekee terää.. sinä siis suostut viettämään kotipäivää ja miehesi suostuu retki-ym. ei-kotipäiviin=)) Voimia!!

Ihana kuulla tuollaisia sanoja. Niin jonkinlainen kompromissi tässä varmasti tarvitaan ratkaisuksi.

 

[Sanna80]

Minäkin avauduin ja kommentiksi sain, "etkö tiennyt kun lapsi tehtiin, että joudut valvomaan??"

Vittu.

Olisit sanonu että "tiesin, mutta luulin että meillä on tässä kaksi aikuista ja tasavertaista vanhempaa valvomassa!"

 

[...]

Minäkin avauduin ja kommentiksi sain, "etkö tiennyt kun lapsi tehtiin, että joudut valvomaan??"

Vittu.

Olisit sanonu että "tiesin, mutta luulin että meillä on tässä kaksi aikuista ja tasavertaista vanhempaa valvomassa!"

ap. ei halunnut mitään rakentamatonta syyllistämistä...

 

[stella]

voisitko saada viikonloppuisin hiukan omaa aikaa, jotta pääsisit pois kotoa hetkeksi ja unohtaisit kotityöt. Vaikka joku oma harrastus, tms. ?

 

[Otsoemo]

Kuulostaa kyllä! Meillä ei passaa edes puhua moisesta ettei saa paskaa niskaansa. Sen pelko on niin suuri etten edes halua aloittaa keskustelua aiheesta!

Höh. Minuakin pelotti, kun tiesin miten vaikeaa tunteista puhuminen mun miehelle on, mutta se silti kannatti. Voi kun löytäisit jonkun keinon puhua.

 

[Otsoemo]

voisitko saada viikonloppuisin hiukan omaa aikaa, jotta pääsisit pois kotoa hetkeksi ja unohtaisit kotityöt. Vaikka joku oma harrastus, tms. ?

Joo se harrastus on etsinnässä. Myönnän, että mun on vaikeaa ottaa etäisyyttä lapseeni, mutta se taitaisi olla tarpeellista.

 

[marhe]

Puolin ja toisin ymmärrettävää. Jos toinen on päivän töissä ni ei sitä välttämättä jaksa illalla enää lähteä minnekkään kun taas toinen on koko päivän kotona ja kaipaisi muutakin ympärilleen. Puhu miehes kanssa jos vkonloppuisin voisitte mennä edes yhtenä päivänä perheen kesken tekemään jotain kivaa kodin ulkopuolelle.

 

[joku]

Mies ei välttämättä ymmärrä, miten kiinni vauvassa on, kun tämä on pieni. Sitä ei voi tehdä omia juttuja sillä hetkellä, kun itse haluaa. Koko päivän menee vauvan ehdoilla. Siinä ei välttämättä kunnolla kahvikuppia saa juotua.

Miten paljon mies osallistuu? Jos sopisitte yhden päivän, että mies pääasiassa hoitaa vauvan. Sinun ei tarvitse välttämättä lähteä mihinkään, mutta mies vaihtaa vaipat, nukuttaa ja seurustelee vauvan kanssa. Sinä voisit vähän huilailla sen aikaa? Tosin helpointen tuo miehen vauvan kanssa olo toteutuu, jos vaikka itse lähdet kävelylenkille tai kaverin luo hetkeksi.

Sinällään jos ajatuksena on ajanvietto perheenä jossain muualla, ei kai auta kuin sanoa, että kaipaat vaihtelua oman kodin sijasta. Että et halua olla ainoastaan kotona koko aikaa.

 

[mie]

Koita sinäkin opetella nauttimaan kotonaolosta koko perheen voimin. Komprosmissejä siis molempiin suuntiin!

 

[Otsoemo]

Mies ei välttämättä ymmärrä, miten kiinni vauvassa on, kun tämä on pieni. Sitä ei voi tehdä omia juttuja sillä hetkellä, kun itse haluaa. Koko päivän menee vauvan ehdoilla. Siinä ei välttämättä kunnolla kahvikuppia saa juotua.

Miten paljon mies osallistuu? Jos sopisitte yhden päivän, että mies pääasiassa hoitaa vauvan. Sinun ei tarvitse välttämättä lähteä mihinkään, mutta mies vaihtaa vaipat, nukuttaa ja seurustelee vauvan kanssa. Sinä voisit vähän huilailla sen aikaa? Tosin helpointen tuo miehen vauvan kanssa olo toteutuu, jos vaikka itse lähdet kävelylenkille tai kaverin luo hetkeksi.

Sinällään jos ajatuksena on ajanvietto perheenä jossain muualla, ei kai auta kuin sanoa, että kaipaat vaihtelua oman kodin sijasta. Että et halua olla ainoastaan kotona koko aikaa.

Kyllä hän osallistuu hyvin vauvan hoitoon, mutta kotitöitä kyllä minä teen enemmän. Tuntuu, että häntä pitää aina erikseen käskeä niihin ja tekee kyllä sitten. En vain jaksaisi olla esimies omassa kodissani.

Mie luulen kanssa, että mun pitäs tosiaan lähteä ulos välillä ilman vauvaa. Muuten en jotenkin osaa olla osallistumatta.

Kaipaan kuitenkin myös nimenomaan sitä yhdessäoloa koko porukalla.

 

[Otsoemo]

Koita sinäkin opetella nauttimaan kotonaolosta koko perheen voimin. Komprosmissejä siis molempiin suuntiin!

Kyllä yritän sitä. Tunnistan kyllä itsessäni sen, että minulla on kamala tarve hallita asioita ja siksi esim. kamalan tiskikasan näkeminen ahdistaa minua. Siitä hallinnan tarpeesta pitäisi päästä eroon.