M
M--
Vieras
Menimme naimisiin kuusi vuotta sitten. Minulla oli silloin varallisuutta, jolla mm. pyöritin bisneksiäni ja perintöjä tiedossa, vaimollani ei varallisuutta ollut, eikä merkittäviä perintöjäkään tiedossa. Minä halusin avioehdon, vaimoni vastusti jyrkästi, mutta kuitenkin suostui.
En halunnut avioehtoa epäuskostani vaimoani tai liittoani kohtaan. Mutta kun avioliittoa solmiessa on joka tapauksessa valittava, ottaako omaisuuden jakoperustaksi mahdollisessa avioerotilanteessa avioliittolain vai avioehdon, niin jälkimmäinen on mielestäni oikeudenmukaisempi. Naimisiin kun mennään rakkaudesta ei rahasta, minulla ei mielestäni ole moraalista oikeutta laittaa sukuperintöäni peliin ja tulisimme kuitenkin avioliiton aikana hankkimaan ja omistamaan kaiken yhdessä. Vaimoni kuitenkin oli sitä mieltä, että en uskonut liittoomme ja yhteisyydentunnetta ei näissä olosuhteissa pääse syntymään.
Kuusi vuotta on nyt eletty avioliitossa ja lapsen hankintaan piti lopultakin ryhtyä. Vaimoni kuitenkin ilmoitti, että ei ole onnellinen kanssani ja haluaa harkita vakavasti avioliittomme tilaa. Meillä ei ole kuulemma yhteenkuuluvuuden tunnetta välillämme johtuen avioehdosta. Yritin puolustautua, että parhaani olen pyrkinyt yhteisyytemme eteen tekemään: teen pääosin kotityöt, suunnittelen ja rahoitan yhteiset hankkeemme, vien meitä aina lomamatkoille jne. Mutta ei, avioehdon takia yhteenkuuluvuuden tunnetta ei sittenkään vain ole. Seksiä on ollut halujani harvemmin, mm. siksi ""kun me nyt ollaan vaan tällaisia kämppäkavereita"".
Olisin kiitollinen kommenteistanne!
En halunnut avioehtoa epäuskostani vaimoani tai liittoani kohtaan. Mutta kun avioliittoa solmiessa on joka tapauksessa valittava, ottaako omaisuuden jakoperustaksi mahdollisessa avioerotilanteessa avioliittolain vai avioehdon, niin jälkimmäinen on mielestäni oikeudenmukaisempi. Naimisiin kun mennään rakkaudesta ei rahasta, minulla ei mielestäni ole moraalista oikeutta laittaa sukuperintöäni peliin ja tulisimme kuitenkin avioliiton aikana hankkimaan ja omistamaan kaiken yhdessä. Vaimoni kuitenkin oli sitä mieltä, että en uskonut liittoomme ja yhteisyydentunnetta ei näissä olosuhteissa pääse syntymään.
Kuusi vuotta on nyt eletty avioliitossa ja lapsen hankintaan piti lopultakin ryhtyä. Vaimoni kuitenkin ilmoitti, että ei ole onnellinen kanssani ja haluaa harkita vakavasti avioliittomme tilaa. Meillä ei ole kuulemma yhteenkuuluvuuden tunnetta välillämme johtuen avioehdosta. Yritin puolustautua, että parhaani olen pyrkinyt yhteisyytemme eteen tekemään: teen pääosin kotityöt, suunnittelen ja rahoitan yhteiset hankkeemme, vien meitä aina lomamatkoille jne. Mutta ei, avioehdon takia yhteenkuuluvuuden tunnetta ei sittenkään vain ole. Seksiä on ollut halujani harvemmin, mm. siksi ""kun me nyt ollaan vaan tällaisia kämppäkavereita"".
Olisin kiitollinen kommenteistanne!