Avioero ja lapsen koti

[ap]

Ollaan hiljattain erottu mieheni kanssa, avioeron harkinta-aika meneillään ja asumuserossa ollaan..

Mieheni jäi asumaan entiseen kotiimme koska minulla ei olisi ollut varaa lunastaa sitä yksin.. miehelläni on paremmat tulot niin se jäi sitten hänelle...


Järjestin itselleni kolmion rivitalosta jotta tilaa riittää meille, minä ja kaksi lasta...

Nyt tilanne on se että lapset oireilevat kodin vaihdosta, tai lähinnä siitä että äidillä on uusi koti... nuorempi ei millään haluaisi tulla äidin uuteen kotiin ja vanhempikin lapsi tahtoisi viettää aikaa enemmän vanhassa kodissa.....

tällä hetkellä lapset ovat viikko/viikko systeemillä molemmilla yhtäpaljon.. mutta alkaa vaikuttamaan että ne ovat nyt liian sekaisin tästä.....

huoltajuussopimusta ei olla vielä lastenvalvojalla tehty, hyvissä väleissä ollaan....

olisiko lapselle selvempi joku muu järjestely? Isä ei kuitenkaan halua pelkästään viikonloppu isäksi ja kunnioitan sitä, kummasti vaan nyt eron myötä kantaa vastuuta lapsiensa tekemisistä kun ei siitä paljon noteerannut avioliiton aikana......


mutta... se lapsen paras ja lapsen oikeus... miten toteutetaan..

 

[piste.]

Älkää erotko. Siinä lapsen etu.

 

[vieras]

Jos teillä on välit kunnossa niin miksette tee niin että mies käy useammin omalla viikolla lasten kanssa sinun luona, että kotiutuisivat ja tottuisiva uuteen ja vastaavasti taas käytte siellä kotona missä isä on, sun viikolla myös usein.

 

[lai-ne]

onko mahdoton ajatus että te vanhemmat vaihdatte kotia vuoroviikoin? eli lapset saisivat asua koko ajan vanhassa kodissaan ja sinä olet siellä viikon, lasten isä silloin sinun kodissa ja sitten isä taas lasten kanssa ja sinä omassa kolmiossasi.

tällaisesta olen kuullut muutamassa tapauksessa ja on ollut lapsille aivan loistava ratkaisu. vaatii vanhemmilta tietynlaista uhrautumista, mutta toisaalta, joku joutuu kuitenkin siirtymään, vanhemmat tai lapset ja kyllä mun mielestä lasten takia voisin tuollaiseen ryhtyä jos sellainen tilanne elämässä olisi.

 

[Hanna]

Lapsen pitäisi olla tärkein ei vanhempien hyvinvointi.

Tarkoitan tällä sitä, että ero on hyvä, kun kerran vanhemmat ei tule toimeen keskenään, mutta tuo teidän asumisjärjestelynne on hirveä lasten kannalta.

Lapsella pitää tässä suuressa muutoksessa olla pysyvyyttä, jotain johon juurtua uudelleen.
Viikko/viikko systeemi teillä käytössä, ei ihme, että lapset voivat pahoin.
Ajattele miltä sinusta tuntuisi joka toinen viikko asua eri paikassa.
Kumpikaan koti ei ole enää lapselle koti, vaan viikon säilytyslokero ja sitten taas muutto.

Yksi koti, jossa elämä ja huone ja juurtumisen paikka. Toisessa käydään eli viikonloppuisiksi tai viikonloppuäidiksi toinen.
Jos miehesi tai sinä yhtään välitätte lapsista, otatte viikonloppusysteemin käyttöön, koska se on lapselle henkisesti kaikkein paras ratkaisu.
Vanhempien omat mukavuudenhalu ja muut tunteet pois.
Viikko/viikko ei toimi, ei kukaan aikuinenkaan haluaisi raijata rojujaan joka viikko eri kotiin.

 

[vieras]

Älkää erotko. Siinä lapsen etu.

Voi prkl... Minä sitten inhoan näit äkommentteja. Ei todellakaan ole lapsen etu se, että vanhemmat jatkaa liittoa vain lasten takia. Ei todellakaan. Lapsen etu on silloin se, että vanhemmat eroaa. Minulle sanoi terapeutti, että jo lasten tulevien omie parisuhteiden kannalta ero on paras ratkaisu.

Onnistuisko ap joka toinen viikonloppu + mahdollisimman usein iltoja ja/tai yötä arkisin isän luona?

 

[Nizhni]

lapsille se heidän isänsä kotii on heidän AINOA OIKEA koti :'( voisittekohan voisit hankkia kodin itelles entisen yhteisen kodin läheltänne, ja lapsenne asuisivat isällänsä -kodissa, minkä mieltävät oikeaksi kodiksi.

 

[maomao]

Tottuvat kyllä Ja sisustakaa uusi koti kivaksi, kuuntele lasten ehdotuksia. Mutta lapsille pitää olla yksi pääasiallinen koti!

 

[ap]

Niin, en mä tosta kyläilystä oikein tiedä että ollaanko me nyt niin ystäviä että oikein kyläillään toistemme luona... siis tarkoitus oli sanoa että meillä on hyvät välit siinä mielessä että ei ole tarvinut alkaa riidellä tms. ositukset ja muut ollaan saatu sovussa sovittua....

onkohan sitten kokemusta sellasesta joka nyt vähän viittais tuohon kyläilyhommaan et ollaan viikolla kaks päivää ja joka toinen viikonloppu esim. isän luona ja loput äidillä....?

 

[vieras]

Lapsen pitäisi olla tärkein ei vanhempien hyvinvointi.

Tarkoitan tällä sitä, että ero on hyvä, kun kerran vanhemmat ei tule toimeen keskenään, mutta tuo teidän asumisjärjestelynne on hirveä lasten kannalta.

Lapsella pitää tässä suuressa muutoksessa olla pysyvyyttä, jotain johon juurtua uudelleen.
Viikko/viikko systeemi teillä käytössä, ei ihme, että lapset voivat pahoin.
Ajattele miltä sinusta tuntuisi joka toinen viikko asua eri paikassa.
Kumpikaan koti ei ole enää lapselle koti, vaan viikon säilytyslokero ja sitten taas muutto.

Yksi koti, jossa elämä ja huone ja juurtumisen paikka. Toisessa käydään eli viikonloppuisiksi tai viikonloppuäidiksi toinen.
Jos miehesi tai sinä yhtään välitätte lapsista, otatte viikonloppusysteemin käyttöön, koska se on lapselle henkisesti kaikkein paras ratkaisu.
Vanhempien omat mukavuudenhalu ja muut tunteet pois.
Viikko/viikko ei toimi, ei kukaan aikuinenkaan haluaisi raijata rojujaan joka viikko eri kotiin.

Ajattelin kirjoittaa juuri samoin sanoin. Olisi tosiaan aina hyvä miettiä miltä joku asia itsestään tuntuisi...Miten raskasta olisi joka viikko asua eri kämpässä, ei kiitos ! Jomman kumman vanhemmista on " uhrauduttava " näkemään lapsia niin, että lapset voivat asua yhdessä kämpässä ja vierailla viikonloppuisin toisen vanhemman luona...

 

[ei saatana tollaista että käykää toisen kotona]

kyllä ne tottuu vko vko systeemiin. Älä vaan vie isältä hänen vko, mieheni ex teki hänelle niin ja nyt hän on "vaan" viikonloppuisä.
Siitä ne lapset sekoavat jos äiti onkin nyt sit isän kanssa, vai ei ole vai häh?

Jos on erottu niin on erottu. Äiti asuu nyt uudessa kodissa ja isä jäi vanhaan kotiin. Teillä on kaksi kotia. EI niinkuin tarhantädit menivät miehen lapsille sanomaa, että menet isän luokse KYLÄÄN! Meillä lapsilla oma huone jne.. .. KYLÄÄN..

JA ANNA SEN ISÄN PITÄÄ SE VKO VKO Systeemi äläkä kuuntele noita ihmeellisiä kommentteja.
EN ymmärrä jos isällä on kerta mahdollisuus ja halu niin miksi viedä se sitten pois? Suurinosa palstamammoista valittaa kun isä ei ehdi/jaksa/ jotain muuta olla lasten kanssa.

 

[sossu]

En tieäd vastausta, ja tuskin kukaan tietää. Ehdotuksia minäkin kuuntelen miellelläni sivusta. Itse en tuohon pystyisi, että lapset asuvat samassa kodissa ja vanhemmat muuttavat, koska siinä se eroprosessi pitkittyisi, eikä se välttämättä ole lapselle parhaaksi. Ruotsissa on tehty viime vuonna (vai oliko 2008) tutkimus siitä, miten lapset reagoivat, tottuvat ja sopeutuvat siihen asumisjärjestelyyn (siis että koti säilyy- vanhemmat vuorottelevat), eikä siinä saatukaan sellaisia tuloksia kuin oli odotettu. Eli Ruotsissa on jo pitemmän aikaa suosittu tuota, mutta nyt sitten tutkmus osoittaa, ettei se olekaan lapselle parhaaksi. Osasyynä oli se, että ero ei ole tarpeeksi todellinen, lopullinen, vaan tilanne vain pitkittyy; lapset vain toivovat että vanhemmat palaavat yhteen ja kotiin, eivätkä käsittele eroa lopullisesti.

Itse ehkä jatkaisin kuten nyt teill' on. Olisin erityisen paljon tukena ja läsnä, ehkä ottaisin jopa virkavapaata tai muuta lomaa, ja todella olisin lasten kanssa; auttaisin heitä käsittelemään eron. Ero on heille ihan kauhea asia, mutta heidän on hyväksyttävä että se on aikuisten lopullinen ja ainoa valinta, he eivät siihen käytöksellään voi eivätkä pysty vaikuttamaan.

Tsemppiöä! Vuoden päästä on jo aivan varmasti helpompaa, teillä kaikilla.

 

[sossu]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

 

[maomao]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

 

[niinpä]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

en todellakaan ymmärrä! Niinkuin tossa ylempänä joku kirjoittikin, vuoden päästä tilanne on eri. Minä muutin taloon missä mieheni oli asunut aikoinaan lapsen ja ex-naisensa kanssa. Vanhempi lapsi, joka oli asunut kyseisessä asunnossa oletti vieläkin jos äiti kävi edes pihalla, että nyt iskä ja äiti palaavat yhteen. Kauheaa aikaa meille kaikille, mutta lopulta lapsi hyväksyi asian, että äiti ja isä eivät palaa yhteen ja ero EI OLE hänen syy.

 

[vieras]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Itse olen avioerolapsi enkä ole koskaan käsittänyt tuota viikko-viikko systeemiä. Olis ollut ihan helvetin kamalaa.

 

[no mites?]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Mites sitten viikonloppuna, mennäänkö iskälle vain kylään? Mikä isä se sitten on?

 

[psyk.sh]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Psykiatrinen sairaanhoitaja ainakin puhuu viikonloppuisyyden tai äityden puolesta, koska yksi PYSYVÄ koti on tutkimusten mukaan lapsen etu.
Lapsen edun pitää mennä vanhempien toiveiden/ halujen edelle.

 

[perusteluja?]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Itse olen avioerolapsi enkä ole koskaan käsittänyt tuota viikko-viikko systeemiä. Olis ollut ihan helvetin kamalaa.

Perustele miksi?

 

[Pajukko]

Olisiko paras, että lapset jäävät asumaan isän luo.

 

[mitäs sitten]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Psykiatrinen sairaanhoitaja ainakin puhuu viikonloppuisyyden tai äityden puolesta, koska yksi PYSYVÄ koti on tutkimusten mukaan lapsen etu.
Lapsen edun pitää mennä vanhempien toiveiden/ halujen edelle.

Entä jos lapset, jotka ovat äidillään vkot ja sanovat nyt 7-vuoden ikäisenä, että iskä miks me ei voida asua teidän luona enemmän?

 

[sama]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Itse olen avioerolapsi enkä ole koskaan käsittänyt tuota viikko-viikko systeemiä. Olis ollut ihan helvetin kamalaa.

Perustele miksi?

Siksi, koska se olisi ollut pelkkää lentämistä koko ajan. Kyllä lapsella pitää koti olla. Tarpeeksi ärsyttävää oli joka tapauksessa sekin, että piti kuitenkin joka toinen viikonloppu pakata kamansa ja mennä muualle. Ja tuo viikko-viikko systeemi ei muutenkaan toimi kuin alle kouluikäisillä tai jos vanhemmat asuu lähekkäin eli koulu pysyy samana oli kummalla tahansa. Mutta siis ei. Kysyppä itseltäsi tahtoisitko asua viikko-viikko periaatteella siellä sun täällä?

 

[oletko]

olisiko lapselle selvempi joku muu järjestely? Isä ei kuitenkaan halua pelkästään viikonloppu isäksi ja kunnioitan sitä, kummasti vaan nyt eron myötä kantaa vastuuta lapsiensa tekemisistä kun ei siitä paljon noteerannut avioliiton aikana......


mutta... se lapsen paras ja lapsen oikeus... miten toteutetaan..

Oletko antanut mahdollisuutta kantaa vastuuta lapsista? Jos oletkin itse häsännyt ja säätänyt kaiken niin ettei miehellä ole jäänyt vaihtoehtoja?

 

[maomao]

Jos on isän kotona viikon ja äidin kotona viikon, missä on lasten koti, kun sitä heiltä kysytään? :attn:

 

[ap]

Kyllä minä itse haluaisin pitää lapseni pääsääntöisesti luonani, kuitenkaan eväämättä lapsen isältä oikeuksia lapsiinsa.....

Olen myös pohtinut että olisinko itse valmis olemaan "Etä-vanhempi"... mutta käytännössä se ei olisi mahdollista... mikä kokemus minulla on mieheni taloudenpidosta ja perusjutuista (iltapesut, aamupalat ym.) ruan laitto yleensä, hänen lähivanhemmuutensa ei onnistuisi...

itse olen aina saanut liitossa ollessamme huolehtia lapsille puhtaat vaatteet, ruan ja muut perustarpeet....

vaikea tilanne..... taidan pikimmiten varata sen ajan sieltä lastenvalvojalta. En kestä tätä itsekään varsinkin kun tiedän lasten pahan olon....