Avioero ja lapsen koti

[maomao]

Minkä ikäiset teillä ap on?

 

[meillä ainakin]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Itse olen avioerolapsi enkä ole koskaan käsittänyt tuota viikko-viikko systeemiä. Olis ollut ihan helvetin kamalaa.

Perustele miksi?

Siksi, koska se olisi ollut pelkkää lentämistä koko ajan. Kyllä lapsella pitää koti olla. Tarpeeksi ärsyttävää oli joka tapauksessa sekin, että piti kuitenkin joka toinen viikonloppu pakata kamansa ja mennä muualle. Ja tuo viikko-viikko systeemi ei muutenkaan toimi kuin alle kouluikäisillä tai jos vanhemmat asuu lähekkäin eli koulu pysyy samana oli kummalla tahansa. Mutta siis ei. Kysyppä itseltäsi tahtoisitko asua viikko-viikko periaatteella siellä sun täällä?

Meillä on ainakin lapsilla omat roinat ja huoneet täällä ja vaatteista lähtien kaikki eli mitään ei tarvitse raahata.

 

[.]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Itse olen avioerolapsi enkä ole koskaan käsittänyt tuota viikko-viikko systeemiä. Olis ollut ihan helvetin kamalaa.

Perustele miksi?

Osallistuiko isäsi hoitoosi ja otti susta vastuuta? Oliko hän läsnä elämässäsi koko lapsuuden? Ei siltä kuulosta, jos sulla oli vain viikonloppuisä.

Nykypäivän isät -useimmiten- haluavat ja heillä on oikeus olla läsnä ja osallistua täysipäiväisesti lastensa elämään myös eron jälkeen. Siihen ei mikään viikonloppu riitä.

 

[psyk.sh]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Psykiatrinen sairaanhoitaja ainakin puhuu viikonloppuisyyden tai äityden puolesta, koska yksi PYSYVÄ koti on tutkimusten mukaan lapsen etu.
Lapsen edun pitää mennä vanhempien toiveiden/ halujen edelle.

Entä jos lapset, jotka ovat äidillään vkot ja sanovat nyt 7-vuoden ikäisenä, että iskä miks me ei voida asua teidän luona enemmän?

Vanhempien olisi tuossa tilanteessa hyvä pohtia, pitäisikö lasten asuminen
siirtää pysyvästi isälle, jos tuo kommentti alkaa olla usein tapahtuvaa ....

 

[maomao]

Nykypäivän isät -useimmiten- haluavat ja heillä on oikeus olla läsnä ja osallistua täysipäiväisesti lastensa elämään myös eron jälkeen. Siihen ei mikään viikonloppu riitä.

Niin, meilläkin on tuon vuoksi arkitapaamiset lisänä, lisäksi isä käy meillä paljon kylässä, näkee lapsiaan siis paljon enemmän kuin joka toinen viikonloppu.

 

[psyk.sh]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Itse olen avioerolapsi enkä ole koskaan käsittänyt tuota viikko-viikko systeemiä. Olis ollut ihan helvetin kamalaa.

Perustele miksi?

Osallistuiko isäsi hoitoosi ja otti susta vastuuta? Oliko hän läsnä elämässäsi koko lapsuuden? Ei siltä kuulosta, jos sulla oli vain viikonloppuisä.

Nykypäivän isät -useimmiten- haluavat ja heillä on oikeus olla läsnä ja osallistua täysipäiväisesti lastensa elämään myös eron jälkeen. Siihen ei mikään viikonloppu riitä.

Mutta se ei edelleenkään ole LAPSEN ETU !

 

[mie]

Kyllä minä itse haluaisin pitää lapseni pääsääntöisesti luonani, kuitenkaan eväämättä lapsen isältä oikeuksia lapsiinsa.....

Olen myös pohtinut että olisinko itse valmis olemaan "Etä-vanhempi"... mutta käytännössä se ei olisi mahdollista... mikä kokemus minulla on mieheni taloudenpidosta ja perusjutuista (iltapesut, aamupalat ym.) ruan laitto yleensä, hänen lähivanhemmuutensa ei onnistuisi...

itse olen aina saanut liitossa ollessamme huolehtia lapsille puhtaat vaatteet, ruan ja muut perustarpeet....

vaikea tilanne..... taidan pikimmiten varata sen ajan sieltä lastenvalvojalta. En kestä tätä itsekään varsinkin kun tiedän lasten pahan olon....

Olen samaa miletä kuin nimimerkki "SOssu"

Kyllä lapset sopeutuu, ja teidän jakovastuu ja yhteistyö kuulostaa hyvältä. Lapset nyt oireilee eroa, ja heidän on saatava se oireilla ja käsitellä. Jatkaisin kuten tähänkin asti. Ette te voi antaa lasten käyttäytymisen päättää miten toimitte. Lapset ei sitten ikinä hyväksy ja käsittele eroa lopullisesti.

 

[sama]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Itse olen avioerolapsi enkä ole koskaan käsittänyt tuota viikko-viikko systeemiä. Olis ollut ihan helvetin kamalaa.

Perustele miksi?

Osallistuiko isäsi hoitoosi ja otti susta vastuuta? Oliko hän läsnä elämässäsi koko lapsuuden? Ei siltä kuulosta, jos sulla oli vain viikonloppuisä.

Nykypäivän isät -useimmiten- haluavat ja heillä on oikeus olla läsnä ja osallistua täysipäiväisesti lastensa elämään myös eron jälkeen. Siihen ei mikään viikonloppu riitä.

Heh. Hauska oletus. Mutta siis minä asuin isälläni ja kävin äidin luona joka toinen viikonloppu.

 

[ap]

Lapset 3v ja 6v

 

[sama]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Itse olen avioerolapsi enkä ole koskaan käsittänyt tuota viikko-viikko systeemiä. Olis ollut ihan helvetin kamalaa.

Perustele miksi?

Osallistuiko isäsi hoitoosi ja otti susta vastuuta? Oliko hän läsnä elämässäsi koko lapsuuden? Ei siltä kuulosta, jos sulla oli vain viikonloppuisä.

Nykypäivän isät -useimmiten- haluavat ja heillä on oikeus olla läsnä ja osallistua täysipäiväisesti lastensa elämään myös eron jälkeen. Siihen ei mikään viikonloppu riitä.

Heh. Hauska oletus. Mutta siis minä asuin isälläni ja kävin äidin luona joka toinen viikonloppu.

Ai niin ja molemmat vanhempani olivat läsnä koko lapsuuteni, myös erosta lähtien ja nyt kun ole 31v niin minulla on loistavat välit edelleen molempiin.

 

[psyk.sh]

Nykypäivän isät -useimmiten- haluavat ja heillä on oikeus olla läsnä ja osallistua täysipäiväisesti lastensa elämään myös eron jälkeen. Siihen ei mikään viikonloppu riitä.

Niin, meilläkin on tuon vuoksi arkitapaamiset lisänä, lisäksi isä käy meillä paljon kylässä, näkee lapsiaan siis paljon enemmän kuin joka toinen viikonloppu.

Tuota juuri tarkoitan minäkin... Isä voi olla lapsen elämässä hyvin aktiivisesti läsnä, vaikka lapsen pysyvä koti on toisen vanhemman luona.

 

[sossu]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Itse olen avioerolapsi enkä ole koskaan käsittänyt tuota viikko-viikko systeemiä. Olis ollut ihan helvetin kamalaa.

Perustele miksi?

Osallistuiko isäsi hoitoosi ja otti susta vastuuta? Oliko hän läsnä elämässäsi koko lapsuuden? Ei siltä kuulosta, jos sulla oli vain viikonloppuisä.

Nykypäivän isät -useimmiten- haluavat ja heillä on oikeus olla läsnä ja osallistua täysipäiväisesti lastensa elämään myös eron jälkeen. Siihen ei mikään viikonloppu riitä.

Mutta se ei edelleenkään ole LAPSEN ETU !

Siis mikä ei ole lapsen etu? Se, että lapsella on 2 rakastavaa, välittävää ja osallistuvaa vanhempaa, jotka yhteistyössä kasvattavat lapsen? Miten ihmeessä se ei olisi lapsen etu? Nykyään päädytään lähes poikkeuksetta YHTEISHUOLTAJUUTEEN yksinhuoltajuuden sijaan, juuri siksi, että YHTEIShuolto on lapsen etu.

Nykyisät kantavat vastuunsa ja heillä on samanlainen oikeus kuoin äidillä, se on lapsen etu. Ihan kaikkien tutkimusten mukaan. Vai onko näyttöä muusta? Laita linkki, luen ehdottomasti, koska en ole moiseen törmännyt.

 

[mutta..]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Psykiatrinen sairaanhoitaja ainakin puhuu viikonloppuisyyden tai äityden puolesta, koska yksi PYSYVÄ koti on tutkimusten mukaan lapsen etu.
Lapsen edun pitää mennä vanhempien toiveiden/ halujen edelle.

Entä jos lapset, jotka ovat äidillään vkot ja sanovat nyt 7-vuoden ikäisenä, että iskä miks me ei voida asua teidän luona enemmän?

Vanhempien olisi tuossa tilanteessa hyvä pohtia, pitäisikö lasten asuminen
siirtää pysyvästi isälle, jos tuo kommentti alkaa olla usein tapahtuvaa ....

Mutta äiti ei katsos halua antaa lapsia isälle, koska elatusmaksujen maksaminen loppuisi... Taisteltu kyllä on. Lastenvalvojalle vetoaa miehen menneisyyteen ennen lapsia jne.. Mutta monen lastenvalvoja mielestä äiti on aina parempi vanhempi..
Tästä voisi keskustella ikuisuuden, mutta eroperhe-forumilla jo spekuloitu monasti tälläisiä.

 

[kerro miten]

Nykypäivän isät -useimmiten- haluavat ja heillä on oikeus olla läsnä ja osallistua täysipäiväisesti lastensa elämään myös eron jälkeen. Siihen ei mikään viikonloppu riitä.

Niin, meilläkin on tuon vuoksi arkitapaamiset lisänä, lisäksi isä käy meillä paljon kylässä, näkee lapsiaan siis paljon enemmän kuin joka toinen viikonloppu.

Tuota juuri tarkoitan minäkin... Isä voi olla lapsen elämässä hyvin aktiivisesti läsnä, vaikka lapsen pysyvä koti on toisen vanhemman luona.

Kerro miten? Onko aktiivisesti läsnä oleminen sitä, että isä soittaa joka päivä puhelimella. Onko se sinun mielestäsi sama asia. Tai se, että tarhasta kerrotaan asioita vain lähivanhemmalle ja etäisä unohdetaan kokonaan koska sehän on vain viikonloppuiskä, ei sille tarvitse muistaa kertoa koska on kevätjuhlat tai retket tai muutkaan tapahtumat. Katsos kun kaikki äidit(lähit) eivät kommunikoi etäisien kanssa. Ihannetilannehan se olisi, mutta niin vain käy harvoin.

 

[kerro miten..jatkoa]

Ja haluaisin vielä tietää, että onko ainut syy siihen, että äitiin lähivanhempana päädytään, koska hän nyt vaan on äiti ja kantanut sitä lasta 9 kk, vaikka isä olisi synnytyksen jälkeen hoitanut lasta taukoamatta.

 

[psyk.sh]

Kyllä minä itse haluaisin pitää lapseni pääsääntöisesti luonani, kuitenkaan eväämättä lapsen isältä oikeuksia lapsiinsa.....

Olen myös pohtinut että olisinko itse valmis olemaan "Etä-vanhempi"... mutta käytännössä se ei olisi mahdollista... mikä kokemus minulla on mieheni taloudenpidosta ja perusjutuista (iltapesut, aamupalat ym.) ruan laitto yleensä, hänen lähivanhemmuutensa ei onnistuisi...

itse olen aina saanut liitossa ollessamme huolehtia lapsille puhtaat vaatteet, ruan ja muut perustarpeet....

vaikea tilanne..... taidan pikimmiten varata sen ajan sieltä lastenvalvojalta. En kestä tätä itsekään varsinkin kun tiedän lasten pahan olon....

Olen samaa miletä kuin nimimerkki "SOssu"

Kyllä lapset sopeutuu, ja teidän jakovastuu ja yhteistyö kuulostaa hyvältä. Lapset nyt oireilee eroa, ja heidän on saatava se oireilla ja käsitellä. Jatkaisin kuten tähänkin asti. Ette te voi antaa lasten käyttäytymisen päättää miten toimitte. Lapset ei sitten ikinä hyväksy ja käsittele eroa lopullisesti.

Lapset hyväksyy ja käsittelee eron asuessaan toisen vanhemman luona pysyvästi. Toinen vanhempi voi osallistua aktiivisesti lasten elämään tästä huolimatta.
Lapset toki sopeutuvat jossakin vaiheessa kauheaan viikko-viikko
rumbaan, mutta myöhemmällä iällä, todennäköisesti murrosiällä, alkavat erilaiset henkiset oireilut koko ajan vaihtuvasta asumistilanteesta.
Eli edelleen korostan LAPSEN ETUA , joka ei ole viikottain vaihtuva kämppä

 

[soleigh]

Ollaan hiljattain erottu mieheni kanssa, avioeron harkinta-aika meneillään ja asumuserossa ollaan..

Mieheni jäi asumaan entiseen kotiimme koska minulla ei olisi ollut varaa lunastaa sitä yksin.. miehelläni on paremmat tulot niin se jäi sitten hänelle...


Järjestin itselleni kolmion rivitalosta jotta tilaa riittää meille, minä ja kaksi lasta...

Nyt tilanne on se että lapset oireilevat kodin vaihdosta, tai lähinnä siitä että äidillä on uusi koti... nuorempi ei millään haluaisi tulla äidin uuteen kotiin ja vanhempikin lapsi tahtoisi viettää aikaa enemmän vanhassa kodissa.....

tällä hetkellä lapset ovat viikko/viikko systeemillä molemmilla yhtäpaljon.. mutta alkaa vaikuttamaan että ne ovat nyt liian sekaisin tästä.....

huoltajuussopimusta ei olla vielä lastenvalvojalla tehty, hyvissä väleissä ollaan....

olisiko lapselle selvempi joku muu järjestely? Isä ei kuitenkaan halua pelkästään viikonloppu isäksi ja kunnioitan sitä, kummasti vaan nyt eron myötä kantaa vastuuta lapsiensa tekemisistä kun ei siitä paljon noteerannut avioliiton aikana......


mutta... se lapsen paras ja lapsen oikeus... miten toteutetaan..

minusta järkevimmältä tuntuisi se, että lapset pysyy yhdessä paikassa eli nykyisessä kodissa ja sinä ja miehesi vaihdatte asuntoja sen mukaan kummalla lapset ovat.

 

[maomao]

Kerro miten? Onko aktiivisesti läsnä oleminen sitä, että isä soittaa joka päivä puhelimella. Onko se sinun mielestäsi sama asia. Tai se, että tarhasta kerrotaan asioita vain lähivanhemmalle ja etäisä unohdetaan kokonaan koska sehän on vain viikonloppuiskä, ei sille tarvitse muistaa kertoa koska on kevätjuhlat tai retket tai muutkaan tapahtumat. Katsos kun kaikki äidit(lähit) eivät kommunikoi etäisien kanssa. Ihannetilannehan se olisi, mutta niin vain käy harvoin.

Ei se viikko-viikkokaan silloin toimi, kun on tuollaiset välit. Sori vain.

 

[ap]

tiedostan kyllä sen että lasteni isä myös oikesti haluaa olla lastensa kanssa ja viettää sitä normiarkea... mutta tämä viikko/viikko ratkaisu on ollut kokeilussa mieheni ehdotuksesta ja uskoakseni myös siitä syystä että tässä ei elatusmaksuja maksella. ei kuulemma ole vara.. yhdestä se niitä jo makselee ja maksaa vielä hyvän aikaa... että siksikin olen valmis epäilemään tämän homman toimivuutta... että kun iskä ei maksa niin lapset kärsii... ehkä alan sitten itse siksi maksavaksi etäksi..

 

[vierailija]

Jos on isän kotona viikon ja äidin kotona viikon, missä on lasten koti, kun sitä heiltä kysytään? :attn:

Ei meillä ainakaan puhuta että "nyt te tulette äidin kotiin ensi viikoksi ja sitten sunnuntaina taas isin kotiin". Lapsilla on kaksi kotia, toinen Koivukujalla ja toinen Aaltokadulla.

 

[psyk.sh]

Nykypäivän isät -useimmiten- haluavat ja heillä on oikeus olla läsnä ja osallistua täysipäiväisesti lastensa elämään myös eron jälkeen. Siihen ei mikään viikonloppu riitä.

Niin, meilläkin on tuon vuoksi arkitapaamiset lisänä, lisäksi isä käy meillä paljon kylässä, näkee lapsiaan siis paljon enemmän kuin joka toinen viikonloppu.

Tuota juuri tarkoitan minäkin... Isä voi olla lapsen elämässä hyvin aktiivisesti läsnä, vaikka lapsen pysyvä koti on toisen vanhemman luona.

Kerro miten? Onko aktiivisesti läsnä oleminen sitä, että isä soittaa joka päivä puhelimella. Onko se sinun mielestäsi sama asia. Tai se, että tarhasta kerrotaan asioita vain lähivanhemmalle ja etäisä unohdetaan kokonaan koska sehän on vain viikonloppuiskä, ei sille tarvitse muistaa kertoa koska on kevätjuhlat tai retket tai muutkaan tapahtumat. Katsos kun kaikki äidit(lähit) eivät kommunikoi etäisien kanssa. Ihannetilannehan se olisi, mutta niin vain käy harvoin.

Jos on yhteishuoltajuus, tarhan pitää kertoa asiat sekä isälle että äidille. Molemmat vanhemmat voivat osallistua tarhan tapahtumiin kommunikoimatta keskenään.
Tämä ns etävanhempi voi hakea lastaan vaikka päivittäin omalle kämpälleen toisen luota, mutta PYSYVÄ koti on hyvä olla vain toisen vanhemman luona.

 

[maomao]

Jos on isän kotona viikon ja äidin kotona viikon, missä on lasten koti, kun sitä heiltä kysytään? :attn:

Ei meillä ainakaan puhuta että "nyt te tulette äidin kotiin ensi viikoksi ja sitten sunnuntaina taas isin kotiin". Lapsilla on kaksi kotia, toinen Koivukujalla ja toinen Aaltokadulla.

Lasten mielestä? Minkä ikäisiä lapsia? Mitä jos kysyt, missä lapset asuvat?

Ihminen tarvitsee oman paikan, sen turvan ja kiintopisteen.

 

[psyk.sh]

Ja haluaisin vielä tietää, että onko ainut syy siihen, että äitiin lähivanhempana päädytään, koska hän nyt vaan on äiti ja kantanut sitä lasta 9 kk, vaikka isä olisi synnytyksen jälkeen hoitanut lasta taukoamatta.

Jos kysyit tätä minulta, niin minun mielestä etävanhempi voi olla kumpi vaan vanhempi. Se pitää vanhempien keskenään miettiä, että kumman luona
lasten on parempi pysyvästi asua. Vanhemmilta lapsilta voi jo kysyä omaakin halua asumisasiaan.

 

[gg.]

Meillä ratkaistiin sama pulma niin, että lapsi on 9 päivää äidillään ja 5 päivää isällään. Yli puoli vuotta oöltiin menty viikko-viikolla, mutta se tuntui rasittavan kaikkia. Lapsi (alle kouluikäinen) puhui jatkuvasti sekavia isän-koti äidin-koti -juttuja, eikä selvästikkään tiennyt missä oli oma koti. Siihen päälle vielä isovanhempien hoito-apu (ja tietysti halusivat olla läsnä lapsen elämässä ja viettää aikaa lapsen kanssa) ja soppa oli jo semmoinen että raukka oli kokoajan menossa tai tulossa. Luulin että näin on nyt vaan tehtävä, koska se on OIKEIN, mutta raastoi se muakin. Lopulta uskalsin eksälle avata suuni aiheesta (pelkäsin loukkaavani häntä) ja tulimme molemmat siihen tulokseen, että lapsen on parempi olla mun luona sen verran enemmän, että sillä on selkeästi OMA KOTI. Vaihdoimme myös puhekieleen "oma koti" ja "isän koti", aloimme myös viljellä sellaisia keskustelunaiheita kuin "oma sänky", "oma piha" jne. Isä saa tavata lastaan myös sovittujen päivien ulkopuolella, mutta silloin lapsi tulee yöksi kotiin. ...niin ja miksi minusta tuli päävanhempi, eikä isästä. Ihan siksi koska asia oli mulle sen karvan verran tärkeämpi, olin se jonka olisi ollut vaikeampi elää pidempiä aikoja ilman lasta. Tästä olemme myös yhtä mieltä. Kunnioitan lapseni isää siinäkin mielessä että hän joustaa lapsen edun puolesta, ja tekee sen rakkaudesta. Elämä on nykyään ihanan...rauhallista ja tavallista. Eikös juuri se ole lapselle hyväksi. Mutta, eivät ole yksinkertaisia asioita nämä, eivätkä perheet tai lapset ole samanlaisia. Äitinä tunnet lapsesi ja tiedät itse mikä on parasta. Kuuntele sydäntäsi- niin kornilta kuin se kuulostaakin.

 

[psyk.sh]

Ja itsestäänselvyys jäi kirjoittamatta; ei EHDOTTOMASTI jatkatte tapaamisia 50-50 eli viikko-viikko!

Kuka ääliö enää 2000-luvulla puhuu jonkun viikonloppuisyyden puolesta...

Kyllä meillekin lastenvalvoja sanoi, että tuo viikko-viikko palvelee vain vanhempien tarpeita, ei lasten. Se on lapsille hämmentävää ja ns. oikea koti puuttuu.

Itse olen avioerolapsi enkä ole koskaan käsittänyt tuota viikko-viikko systeemiä. Olis ollut ihan helvetin kamalaa.

Perustele miksi?

Osallistuiko isäsi hoitoosi ja otti susta vastuuta? Oliko hän läsnä elämässäsi koko lapsuuden? Ei siltä kuulosta, jos sulla oli vain viikonloppuisä.

Nykypäivän isät -useimmiten- haluavat ja heillä on oikeus olla läsnä ja osallistua täysipäiväisesti lastensa elämään myös eron jälkeen. Siihen ei mikään viikonloppu riitä.

Mutta se ei edelleenkään ole LAPSEN ETU !

Siis mikä ei ole lapsen etu? Se, että lapsella on 2 rakastavaa, välittävää ja osallistuvaa vanhempaa, jotka yhteistyössä kasvattavat lapsen? Miten ihmeessä se ei olisi lapsen etu? Nykyään päädytään lähes poikkeuksetta YHTEISHUOLTAJUUTEEN yksinhuoltajuuden sijaan, juuri siksi, että YHTEIShuolto on lapsen etu.

Nykyisät kantavat vastuunsa ja heillä on samanlainen oikeus kuoin äidillä, se on lapsen etu. Ihan kaikkien tutkimusten mukaan. Vai onko näyttöä muusta? Laita linkki, luen ehdottomasti, koska en ole moiseen törmännyt.

Lapsen etu ei siis ole viikottain vaihtuva kämppä. Rakastavat ja huolehtivat vanhemmat voivat jakaa yhteishuoltajuuden niin, että lapsella on yksi pysyvä koti. Tutkimustietoa asiasta kyllä löytyy, jota en nyt yöllä rupea sinulle etsimään. Enemmän perustan omaan 20 vuoden työkokemukseen nuorisopsykiatriassa ....