Avioerosta mietteitä

[vieras]

Eli meillä on nyt se tilanne, että minä harkitsen avioeron ottamista. 15 vuotta oltu yhdessä, 3 lasta. Mies petti minua vuosi sitten jonkun ohimenevän ihastuksensa kanssa. Sen lisäksi jo useamman vuoden minä olen ollut aika onneton siitä syystä, että mies viettää mielestäni mieluummin aikaa muualla kuin perheensä kanssa. On omia menoja ja juttuja paljon. Lisäksi käyttäytyy minua kohtaan jotenkin alentavasti ja halveksuen enkä koe saavani useinkaan sellaista arvostusta mitä pitäisi.

Ollaan siis näennäisen onnellisia ja kaikki on suht ok, mutta toisaalta kaikki on päin persettä.

Ja nyt olen rakastunut toiseen ja alkanut miettiä, että jos se avioero olisi sittenkin se oikea vaihtoehto, jotta olisin myös itse onnellinen. En ole muuten pettänyt miestäni fyysisesti.

Mutta kaikki hokee, että lapsille on tärkeä se oma perhe ja kaikki on kuitenkin aina parempaa sen oman perheen kesken kuin, että lähtee rikkomaan sitä ydinperhettä. Ja että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella jne jne.

Eli minun on siis vain oltava onneton sen takia, että lapset saa pitää äidin ja isän yhtenä perheenä? Katsoa, ku mies muuttaa taas käytöstään hetkeksi ja lipuu mahdollisesti taas takaisin vanhaan kuten aina ennenkin, kun näistä asioista on puhuttu. Vuosi sitten pettämisen jälkeen hoki sitä miten tajuaa nyt miten arvokas minä olen hänelle ja hän tahtoo muuttua jne (samoja juttuja mitä on nyt puhunut) ja muutaman kuukauden piti minua kuin kukkaa kämmenellä ja sitten taas lipui siihen vanhaan käytösmalliinsa.

Vai onko tässä tarinassa pääpointti siinä, että minä olen rakastunut toiseen? Jos olisin lähdössä tästä yksin niin olisiko tämä siis oikeutetumpaa?

 

[hjk]

Tää oli täällä jo eilen

 

[chrissy]

Eli meillä on nyt se tilanne, että minä harkitsen avioeron ottamista. 15 vuotta oltu yhdessä, 3 lasta. Mies petti minua vuosi sitten jonkun ohimenevän ihastuksensa kanssa. Sen lisäksi jo useamman vuoden minä olen ollut aika onneton siitä syystä, että mies viettää mielestäni mieluummin aikaa muualla kuin perheensä kanssa. On omia menoja ja juttuja paljon. Lisäksi käyttäytyy minua kohtaan jotenkin alentavasti ja halveksuen enkä koe saavani useinkaan sellaista arvostusta mitä pitäisi.

Ollaan siis näennäisen onnellisia ja kaikki on suht ok, mutta toisaalta kaikki on päin persettä.

Ja nyt olen rakastunut toiseen ja alkanut miettiä, että jos se avioero olisi sittenkin se oikea vaihtoehto, jotta olisin myös itse onnellinen. En ole muuten pettänyt miestäni fyysisesti.

Mutta kaikki hokee, että lapsille on tärkeä se oma perhe ja kaikki on kuitenkin aina parempaa sen oman perheen kesken kuin, että lähtee rikkomaan sitä ydinperhettä. Ja että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella jne jne.

Eli minun on siis vain oltava onneton sen takia, että lapset saa pitää äidin ja isän yhtenä perheenä? Katsoa, ku mies muuttaa taas käytöstään hetkeksi ja lipuu mahdollisesti taas takaisin vanhaan kuten aina ennenkin, kun näistä asioista on puhuttu. Vuosi sitten pettämisen jälkeen hoki sitä miten tajuaa nyt miten arvokas minä olen hänelle ja hän tahtoo muuttua jne (samoja juttuja mitä on nyt puhunut) ja muutaman kuukauden piti minua kuin kukkaa kämmenellä ja sitten taas lipui siihen vanhaan käytösmalliinsa.

Vai onko tässä tarinassa pääpointti siinä, että minä olen rakastunut toiseen? Jos olisin lähdössä tästä yksin niin olisiko tämä siis oikeutetumpaa?

kukkua... aina se ydinperhe ei vain ole kenenkään parhaaksi. Onnelliset vanhemmat ( erikseen ) ovat taatusti lapselle paras kuin onnettomat vahemmat saman katon alla.

 

[SD]

mieti tätä; millasen neuvon antaisit omalle tyttärellesi?

mun mielestä joakinen ansaitsee onnea. ei se oo kellään hyväks elää yhessä pakosta. :hug:

 

[ap]

mieti tätä; millasen neuvon antaisit omalle tyttärellesi?

mun mielestä joakinen ansaitsee onnea. ei se oo kellään hyväks elää yhessä pakosta. :hug:

Mies vain saa minut tuntemaan itseni kauheaksi, kun puhuu siitä, että hän ei saa sitten enää elää sitä arkea lasten kanssa ja nähdä heitä joka päivä jne vaikka tietysti paljon näkisikin.

Ja ne miehen puheet siitä muuttumisesta tuntuu valitettavasti jokseenkin tyhjiltä, koska olen kuullut ne usein ja viimeksi isommassa mittakaavassa vuosi sitten. Ja silloin vuosi sitten mies sanoi heränneensä oikein kunnolla, kun tajusi että voisi menettää minut oikeasti. Nyt sanoo, että tajuaa sen vielä paremmin ja että ei hän vuosi sitten tajunnut sitä menettämistä näin selvästi kuin nyt.

Oikeasti... niin pahalta kuin se kuulostaakin niin toi on melkein pelkkää sanahelinää korvissani. :/

 

[SD]

mieti tätä; millasen neuvon antaisit omalle tyttärellesi?

mun mielestä joakinen ansaitsee onnea. ei se oo kellään hyväks elää yhessä pakosta. :hug:

Mies vain saa minut tuntemaan itseni kauheaksi, kun puhuu siitä, että hän ei saa sitten enää elää sitä arkea lasten kanssa ja nähdä heitä joka päivä jne vaikka tietysti paljon näkisikin.

Ja ne miehen puheet siitä muuttumisesta tuntuu valitettavasti jokseenkin tyhjiltä, koska olen kuullut ne usein ja viimeksi isommassa mittakaavassa vuosi sitten. Ja silloin vuosi sitten mies sanoi heränneensä oikein kunnolla, kun tajusi että voisi menettää minut oikeasti. Nyt sanoo, että tajuaa sen vielä paremmin ja että ei hän vuosi sitten tajunnut sitä menettämistä näin selvästi kuin nyt.

Oikeasti... niin pahalta kuin se kuulostaakin niin toi on melkein pelkkää sanahelinää korvissani. :/

jälleen kerran..tommostako toivot sun omalle tyttärelle?
jos kunnioitusta ei saa toisilta niin kunnioita nyt helvetti edes itseäsi. jos et erota halua niin hae muuta apua. vaikka tuskin sun mies siihenkään suostu. harva mies "innostuu" pariterapiasta.

 

[x]

Lapset aistii, jos kotona on asiat huonosti. ne aistii, näkee, vetää omia johtopäätöksiä, ymmärtää enemmän kuin arvaattekaan ja ottavat asioista itseensä. ei lasten ole hyvä elää perheessä silloin, kun asiat ovat vuosi vuoden jälkeen huonosti ja perheen vanhemmat voivat huonosti. Olen itse onnellisesti naimisissa eikä meillä ole erosta tietoakaan, mutta jos lisin huonossa suhteessa, lähtisin. Sillä jokainen onnensa ansaitsee, on tyhjää heittää yhtä ainoaa elämäänsä huonossa suhteessa ja lapsetkin tilanteesta kärsisivät.

 

[tiu]

Eli meillä on nyt se tilanne, että minä harkitsen avioeron ottamista. 15 vuotta oltu yhdessä, 3 lasta. Mies petti minua vuosi sitten jonkun ohimenevän ihastuksensa kanssa. Sen lisäksi jo useamman vuoden minä olen ollut aika onneton siitä syystä, että mies viettää mielestäni mieluummin aikaa muualla kuin perheensä kanssa. On omia menoja ja juttuja paljon. Lisäksi käyttäytyy minua kohtaan jotenkin alentavasti ja halveksuen enkä koe saavani useinkaan sellaista arvostusta mitä pitäisi.

Ollaan siis näennäisen onnellisia ja kaikki on suht ok, mutta toisaalta kaikki on päin persettä.

Ja nyt olen rakastunut toiseen ja alkanut miettiä, että jos se avioero olisi sittenkin se oikea vaihtoehto, jotta olisin myös itse onnellinen. En ole muuten pettänyt miestäni fyysisesti.

Mutta kaikki hokee, että lapsille on tärkeä se oma perhe ja kaikki on kuitenkin aina parempaa sen oman perheen kesken kuin, että lähtee rikkomaan sitä ydinperhettä. Ja että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella jne jne.

Eli minun on siis vain oltava onneton sen takia, että lapset saa pitää äidin ja isän yhtenä perheenä? Katsoa, ku mies muuttaa taas käytöstään hetkeksi ja lipuu mahdollisesti taas takaisin vanhaan kuten aina ennenkin, kun näistä asioista on puhuttu. Vuosi sitten pettämisen jälkeen hoki sitä miten tajuaa nyt miten arvokas minä olen hänelle ja hän tahtoo muuttua jne (samoja juttuja mitä on nyt puhunut) ja muutaman kuukauden piti minua kuin kukkaa kämmenellä ja sitten taas lipui siihen vanhaan käytösmalliinsa.

Vai onko tässä tarinassa pääpointti siinä, että minä olen rakastunut toiseen? Jos olisin lähdössä tästä yksin niin olisiko tämä siis oikeutetumpaa?

ihan kuin minun päästä ja elämästä tämä teksti. tosin olen muuttamassa yksin lapsemme kanssa, eli kuvioissa ei ole kolmatta osapuolta. ei se kolmas osapuoli väärin välttämättä sinun tilanteessa ole, minkä rakastumiselle mahtaa? mutta suosittelen kokeilemaan arkea yksin lasten kanssa hetken, ennenkuin kuvioon tulee mukaan uusi mies.
mietippä kuinka ymmällään lapset siinä tilanteessa olisivat, jos he muuttaisivat isän tykö jonkun vieraan setän kanssa asumaan?

 

[ap]

Eli meillä on nyt se tilanne, että minä harkitsen avioeron ottamista. 15 vuotta oltu yhdessä, 3 lasta. Mies petti minua vuosi sitten jonkun ohimenevän ihastuksensa kanssa. Sen lisäksi jo useamman vuoden minä olen ollut aika onneton siitä syystä, että mies viettää mielestäni mieluummin aikaa muualla kuin perheensä kanssa. On omia menoja ja juttuja paljon. Lisäksi käyttäytyy minua kohtaan jotenkin alentavasti ja halveksuen enkä koe saavani useinkaan sellaista arvostusta mitä pitäisi.

Ollaan siis näennäisen onnellisia ja kaikki on suht ok, mutta toisaalta kaikki on päin persettä.

Ja nyt olen rakastunut toiseen ja alkanut miettiä, että jos se avioero olisi sittenkin se oikea vaihtoehto, jotta olisin myös itse onnellinen. En ole muuten pettänyt miestäni fyysisesti.

Mutta kaikki hokee, että lapsille on tärkeä se oma perhe ja kaikki on kuitenkin aina parempaa sen oman perheen kesken kuin, että lähtee rikkomaan sitä ydinperhettä. Ja että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella jne jne.

Eli minun on siis vain oltava onneton sen takia, että lapset saa pitää äidin ja isän yhtenä perheenä? Katsoa, ku mies muuttaa taas käytöstään hetkeksi ja lipuu mahdollisesti taas takaisin vanhaan kuten aina ennenkin, kun näistä asioista on puhuttu. Vuosi sitten pettämisen jälkeen hoki sitä miten tajuaa nyt miten arvokas minä olen hänelle ja hän tahtoo muuttua jne (samoja juttuja mitä on nyt puhunut) ja muutaman kuukauden piti minua kuin kukkaa kämmenellä ja sitten taas lipui siihen vanhaan käytösmalliinsa.

Vai onko tässä tarinassa pääpointti siinä, että minä olen rakastunut toiseen? Jos olisin lähdössä tästä yksin niin olisiko tämä siis oikeutetumpaa?

ihan kuin minun päästä ja elämästä tämä teksti. tosin olen muuttamassa yksin lapsemme kanssa, eli kuvioissa ei ole kolmatta osapuolta. ei se kolmas osapuoli väärin välttämättä sinun tilanteessa ole, minkä rakastumiselle mahtaa? mutta suosittelen kokeilemaan arkea yksin lasten kanssa hetken, ennenkuin kuvioon tulee mukaan uusi mies.
mietippä kuinka ymmällään lapset siinä tilanteessa olisivat, jos he muuttaisivat isän tykö jonkun vieraan setän kanssa asumaan?

Olen tuosta puhunut tämän miehen kanssa paljon, mutta koska mies kuitenkin käytännössä olisi minun luonani varmasti koko ajan niin kahden talouden ylläpito olisi älytöntä. Lisäksi olen itse kotihoidontuella niin taloudellisestikin minun olisi varmaan mahdoton olla omillaan. En osaa edes ajatella. Mies onneksi ei ole lapsille vieras, vaikka toki se on silti eri asia asua saman katon alla, mutta ei kuitenkaan vieras. Lapset itseasiassa tykkää tästä miehestä tosi paljon.

 

[Pesky Pixie]

Mä en kanssa oikein usko tuohon, että lapselle on jotenkin aina parempi se oma ja ydinperhe. Kannattaa miettiä, että onko oma parisuhde se, minkä mallin parisuhteesta ja perheestä haluaa lapsille antaa. Joskus ero tekee sen, että vanhemmat ovat ja joutuvat olemaan lapsilleen enemmän läsnä. Mutta jos sinä olet jo rakastunut toiseen, niin se on mun mielestä lasten kannalta aika oleellista. Lasten kannalta on tärkeää, että hoidat eron ensin tyylikkäästi ohi, lapsille järjestetään hyvä koti ja olosuhteet elämälle, ja sitten vasta aletaan tuoda niitä uusia kumppaneita elämään. Jos entisestä huonosta parisuhteesta hypätään suoraan uuteen parisuhteeseen, niin se on kaikille huono suunnitelma.

 

[Pesky Pixie]

Olen tuosta puhunut tämän miehen kanssa paljon, mutta koska mies kuitenkin käytännössä olisi minun luonani varmasti koko ajan niin kahden talouden ylläpito olisi älytöntä. Lisäksi olen itse kotihoidontuella niin taloudellisestikin minun olisi varmaan mahdoton olla omillaan. En osaa edes ajatella. Mies onneksi ei ole lapsille vieras, vaikka toki se on silti eri asia asua saman katon alla, mutta ei kuitenkaan vieras. Lapset itseasiassa tykkää tästä miehestä tosi paljon.

Tästä täytyy vain sanoa, että mun mielestä mennään tosi metsään jos aloitetaan suoraan uusi parisuhde. Se vahingoittaa kaikkia. Lapset voivat nähdä tämän uuden miehen syypäänä eroon, vaikka heille kuinka selittäisi ettei niin ole. Uusi parisuhde kärsii, kun vanhoja asioita ei ensin selvitetä kunnolla. Ero on kuitenkin aina vaikea asia ja aiheuttaa surua, huolta, riitoja jne... ja ne kaikki kannetaan väkisinkin uuteen suhteeseen jos asutaan jo saman katon alla. Sinun itsesi kannalta olisi myös parempi, että opit tulemaan toimeen myös omillasi ja ehdit pohtia asiat läpi rauhassa. Ehdit tutustua uuteen itseesi, siihen, joka olet ilman puolisoasi. Ehdit miettiä, mitä sitten oikeastaan haluat parisuhteelta. Olet ollut pitkässä parisuhteessa, ja haluat hypätä suoraan uuteen parisuhteeseen. Miksi? Onko siinä taustalla jotain pelkoa yksin olemisesta? Olisitko valmis eroamaan nykyisestä miehestäsi jos mitään uutta miestä ei olisi, jos olisit menossa siis ihan "omillesi"?

 

[ap]

Lapset aistii, jos kotona on asiat huonosti. ne aistii, näkee, vetää omia johtopäätöksiä, ymmärtää enemmän kuin arvaattekaan ja ottavat asioista itseensä. ei lasten ole hyvä elää perheessä silloin, kun asiat ovat vuosi vuoden jälkeen huonosti ja perheen vanhemmat voivat huonosti. Olen itse onnellisesti naimisissa eikä meillä ole erosta tietoakaan, mutta jos lisin huonossa suhteessa, lähtisin. Sillä jokainen onnensa ansaitsee, on tyhjää heittää yhtä ainoaa elämäänsä huonossa suhteessa ja lapsetkin tilanteesta kärsisivät.

Tietysti aistii ja jo ennen kuin minä edes pohdin mitään avioeroa niin tuo nyt pian 7v poika on kysellyt joskus jotain, että miksi me emme esim. halaile ja pussaile koskaan toisiamme muuten vaan. Minä sitä tahtoisin, mutta mies sanoo ettei ole sen tyylinen. Minä tahtoisin myös jutella ja rupatella iltaisin ja löhötä sohvalla telkkaria katsomassa toisen kainalossa ,mutta ei mies ole senkään tyylinen. Ja minä kärsin hiljaa.

Eniten minua pelottaa juuri tuo esikoinen eli pian 7v siis. Hän on niin herkkä lapsi ja on usein kysynyt, että ettehän te eroa ja itkenyt sitä. Lähipiirissä eroja ollut paljon niin siitä syystä kysellyt ja pohtinut asiaa. Ja me tyhmät olemme sanoneet, että ei erota. Pelottaa, että miten pitäisi pojan kanssa toimia, jos tässä eroon päädytään? Miten asiasta hänelle kerrotaan ja pitäisikö samantien hankkia poika johonkin ulkopuoliselle asiasta juttelemaan, jotta ei vain tulisi mitään isompia traumoja? Itse olen avioerolapsi enkä ole vanhempieni erosta kärsinyt. Olin päinvastoin iloinen siitä, että tajusivat erota. Olin silloin 11v. Anoppi syyllisti minua ihan hirveästi, sanoi että lapsille se perhe on kaikki kaikessa ja pitäisi yrittää kaikkensa että jatketaan. Mutta kun minä olen mielestäni aika paljon antanut tähän jo ja nyt tuntuu onholta se, että en koe enää tuntevani miestäni kohtaan mitään sellaista rakkauden tunnetta mitä pitäisi. Lisäksi tuo pettäminen taustalla.

 

[tiu]

Olen tuosta puhunut tämän miehen kanssa paljon, mutta koska mies kuitenkin käytännössä olisi minun luonani varmasti koko ajan niin kahden talouden ylläpito olisi älytöntä. Lisäksi olen itse kotihoidontuella niin taloudellisestikin minun olisi varmaan mahdoton olla omillaan. En osaa edes ajatella. Mies onneksi ei ole lapsille vieras, vaikka toki se on silti eri asia asua saman katon alla, mutta ei kuitenkaan vieras. Lapset itseasiassa tykkää tästä miehestä tosi paljon.

ei kuulostaa yhtään järkevältä lasten kannalta, eikä oikeastaan sinunkaan.
voin sanoa, että kyllä rahallisesti pärjää yksinkin, sitä varten tuet on olemassa!
tottakai menot pitää sovittaa tuloihin jne..

 

[viveka]

Oletteko miettineet ulkopuolisen avun hakemista? esim. perheasiainneuvottelukeskus

 

[No]

Ota ero, mutta älä vaihda lennosta toiseen mieheen. Opettele oleen ittekses ja lasten kanssa. Ei oo lapsille eikä sullekaan hyväks että taloon marssii "uus iskä" ja vaihto on suunnilleen läpsystä ovella.

Jos tää neuvo tuntuu susta huonolta koska et halua olla yksin, niin sanosin että mietipä vielä. Ootko vaan vaihtamassa huonoa vaihtoehtoa toiseen koska pelkäät yksinoloa, etkä ite uskalla erota ilman että on seuraava valmiiks katottuna.

 

[ap]

Kuten nytkin vastauksista selviää niin minusta tehdään tässä asiassa syntipukki, vaikka mies on pannut pitkin kylää ja muutenkin antaut parisuhteemme olla ihan arvottomassa asemassa, mutta koska minulla on uusi rakkaus niin minä olen se paha. En varmasti ole ainut, jolla on uusi rakkaus erotessa.

 

[Juu]

Olen tuosta puhunut tämän miehen kanssa paljon, mutta koska mies kuitenkin käytännössä olisi minun luonani varmasti koko ajan niin kahden talouden ylläpito olisi älytöntä. Lisäksi olen itse kotihoidontuella niin taloudellisestikin minun olisi varmaan mahdoton olla omillaan. En osaa edes ajatella. Mies onneksi ei ole lapsille vieras, vaikka toki se on silti eri asia asua saman katon alla, mutta ei kuitenkaan vieras. Lapset itseasiassa tykkää tästä miehestä tosi paljon.

Jaahas, tää olikin näitä. Eli oot pyöriny huonossa liitossa siksi kun tarvit elättäjän, ja nyt kun on valmiiksi katsottuna uusi elättäjä niin voit erota?

Aika turhaa sun on mainostaa miten et oo miestäs pettäny jos oot valmiiks seuraavan elättäjän kanssa keskustellu asumisjärjestelyistäkin. Mä ainakin mieluummin sietäsin yhden satunnaisen pettämisen joka johtaa eroon, kun sen että mun selän takana on vehkeilty jo asumisjärjestelytkin ja uudet iskät mun lapselle ennen kun mulle kerrotaan erosta.

Sulle on ihan ok että lapset joutuu ensin selviään erosta ja oman isän ikävästä ja samassa rytinässä tottuun uuteen iskään, ihan vaan siks ettei sulle tulis taloudellisesti tiukkaa?

 

[Juu]

Kuten nytkin vastauksista selviää niin minusta tehdään tässä asiassa syntipukki, vaikka mies on pannut pitkin kylää ja muutenkin antaut parisuhteemme olla ihan arvottomassa asemassa, mutta koska minulla on uusi rakkaus niin minä olen se paha. En varmasti ole ainut, jolla on uusi rakkaus erotessa.

Et oo ainut, yhtä paskoja ne on muutkin. Ja ei, et oo yhtään sen parempi ihminen tolla selän takana vehkeilylläs kun mies on ollu sillä ihastuspanollaan. Vai että mies oikein "panee pitkin kyliä" ja sulla on vaan "uusi rakkaus"....

 

[Juu]

Mites muuten oot suunnitellu sen jos ei se yhteiselo uuden ihanan rakkauden kanssa sujukaan, etsitkö ensin uuden elättäjän vai kerrotko samantien tälle uudelle entiselle eroaikeista? Tehän ette oo päivääkään kunnolla seurustelleet joten yhteenmuutto samantien voi tuottaa melkosia yllätyksiä arjessa, kuten sen että laps inhoo sitä miestä kun se vei hänen isänsä paikan.

 

[viveka]

Toistan: oletteko miettineet ulkopuolista keskustelutukea.

 

[ap]

Olen tuosta puhunut tämän miehen kanssa paljon, mutta koska mies kuitenkin käytännössä olisi minun luonani varmasti koko ajan niin kahden talouden ylläpito olisi älytöntä. Lisäksi olen itse kotihoidontuella niin taloudellisestikin minun olisi varmaan mahdoton olla omillaan. En osaa edes ajatella. Mies onneksi ei ole lapsille vieras, vaikka toki se on silti eri asia asua saman katon alla, mutta ei kuitenkaan vieras. Lapset itseasiassa tykkää tästä miehestä tosi paljon.

Jaahas, tää olikin näitä. Eli oot pyöriny huonossa liitossa siksi kun tarvit elättäjän, ja nyt kun on valmiiksi katsottuna uusi elättäjä niin voit erota?

Aika turhaa sun on mainostaa miten et oo miestäs pettäny jos oot valmiiks seuraavan elättäjän kanssa keskustellu asumisjärjestelyistäkin. Mä ainakin mieluummin sietäsin yhden satunnaisen pettämisen joka johtaa eroon, kun sen että mun selän takana on vehkeilty jo asumisjärjestelytkin ja uudet iskät mun lapselle ennen kun mulle kerrotaan erosta.

Sulle on ihan ok että lapset joutuu ensin selviään erosta ja oman isän ikävästä ja samassa rytinässä tottuun uuteen iskään, ihan vaan siks ettei sulle tulis taloudellisesti tiukkaa?

Minä en muuten ole vehkeillyt selän takana vaan olen ihan avoimesti kertonut miehelleni meneväni keskustelemaan asioista tämän toisen miehen kanssa.

 

[Pesky Pixie]

Kuten nytkin vastauksista selviää niin minusta tehdään tässä asiassa syntipukki, vaikka mies on pannut pitkin kylää ja muutenkin antaut parisuhteemme olla ihan arvottomassa asemassa, mutta koska minulla on uusi rakkaus niin minä olen se paha. En varmasti ole ainut, jolla on uusi rakkaus erotessa.

Ei täällä kukaan ole susta syntipukkia tehnyt, sinä vain haluat tulkita asian niin.

Ota ero ihmeessä, mutta muuta omaan asuntoosi, se on mun mielestä lastenkin kannalta parasta. Varsinkin jos perheessä on eroa pelkäävä ja herkkä 7-vuotias, niin on vaikea kuvitella, että hänelle olisi jotenkin hyväksi muuttaa suoraan asumaan jonkun uuden miehen kanssa. Vaikka hän kuinka siitä miehestä pitäisi, niin on täysin eri juttu kun on joku tuttu mies kuin se, että se mies asuukin isin sijaan yhtäkkiä teillä ja nukkuu äidin kanssa. Mä asun yksin mun lapsien kanssa, mutta voisin kuvitella, että ne olis ihan huuli pyöreenä, jos mä yhtäkkiä sanoisin, että nyt toi äitin kaveri Mika muuttaakin tänne. Ei sellaista tehdä tosta vaan lapsille, asioista pitää puhua, niitä pitää pohjustaa. Kysyä lapsien mielipidettä.

Itse olen nyt seurustelusuhteessa, ja lapset saavat pikkuhiljaa totutella kumppaniini. Me voisimme olla valmiita muuttamaan yhteen, mutta pitää ajatella lapsiakin. Ensin mies oli yötä, silloinkin juttelin ensin lapsille, että mitäs jos xx tulisi meille yöksi. Se sopi lapsille, ja mies oli yötä. Kun me muutamme yhteen, niin siitäkin jutellaan lapsille ja kysytään heidän mielipidettään. Onhan tässä heidänkin elämästään kyse.

Lisäksi on hyvin tärkeää mun mielestä sinunkin taata lapsille, että tämä on viimeinen ero, jonka he joutuvat kokemaan. Eli tutustut rauhassa uuteen mieheesi ja varmistat että hän on sitä, mitä haluat, ja parisuhteenne sellainen, missä viihdytte molemmat koko lopun elämänne. Sitä ei voi kuitenkaan vielä tietää, kun ette ole sitä parisuhteen arkea päässeet elämään.

 

[ap]

Toistan: oletteko miettineet ulkopuolista keskustelutukea.

Mies sitä ehdotti, mutta itse en tiedä onko halua, koska mies on niin usein luvannut muuttua ja muuttunut 1-3kk ajaksi ja sitten taas mennyt samaan. Ja kun tässä ei ole kyse vain siitä, että miehen pitäisi muuttua käytökseltään. Minun tunteeni ovat muuttuneet kaveruudeksi ja lisäksi se miehen pettäminen on vaikuttanut seksielämäämme.

 

[Juu]

Toistan: oletteko miettineet ulkopuolista keskustelutukea.

Mies sitä ehdotti, mutta itse en tiedä onko halua, koska mies on niin usein luvannut muuttua ja muuttunut 1-3kk ajaksi ja sitten taas mennyt samaan. Ja kun tässä ei ole kyse vain siitä, että miehen pitäisi muuttua käytökseltään. Minun tunteeni ovat muuttuneet kaveruudeksi ja lisäksi se miehen pettäminen on vaikuttanut seksielämäämme.

Koonti, olet löytänyt uuden joten et ole kiinnostunut yrittämään. Aiemmin olit koska ero ois ollu sulle taloudellisesti huono juttu.

 

[viveka]

Toistan: oletteko miettineet ulkopuolista keskustelutukea.

Mies sitä ehdotti, mutta itse en tiedä onko halua, koska mies on niin usein luvannut muuttua ja muuttunut 1-3kk ajaksi ja sitten taas mennyt samaan. Ja kun tässä ei ole kyse vain siitä, että miehen pitäisi muuttua käytökseltään. Minun tunteeni ovat muuttuneet kaveruudeksi ja lisäksi se miehen pettäminen on vaikuttanut seksielämäämme.

Ehkäpä miehesi tarvitsee muutoksen tueksi apua ja tukea, jota joku ulkopuolinen voisi kenties antaa. Minusta tuo halukkuus hakea apua kertoo siitä, että hän on valmis tekemään töitä avioliittonne eteen. Sen sijaan se, että sinä et siihen ole valmis, antaa kuvan, että et enää ole valmis yrittämään jatkoa. Usein asiat menevät kahdestaan solmuun eikä niitä kahdestaan auki saa. Vaikka eroaisittekin, niin ehkä kuitenkin olisi hyvä selvittää ne syyt, miksi erotaan ja puhua avoimesti. Itsenne ja lapsien takia. Millainen keskusteluyhteys teillä on nyt?