Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kuten nytkin vastauksista selviää niin minusta tehdään tässä asiassa syntipukki, vaikka mies on pannut pitkin kylää ja muutenkin antaut parisuhteemme olla ihan arvottomassa asemassa, mutta koska minulla on uusi rakkaus niin minä olen se paha. En varmasti ole ainut, jolla on uusi rakkaus erotessa.
Ei täällä kukaan ole susta syntipukkia tehnyt, sinä vain haluat tulkita asian niin.
Ota ero ihmeessä, mutta muuta omaan asuntoosi, se on mun mielestä lastenkin kannalta parasta. Varsinkin jos perheessä on eroa pelkäävä ja herkkä 7-vuotias, niin on vaikea kuvitella, että hänelle olisi jotenkin hyväksi muuttaa suoraan asumaan jonkun uuden miehen kanssa. Vaikka hän kuinka siitä miehestä pitäisi, niin on täysin eri juttu kun on joku tuttu mies kuin se, että se mies asuukin isin sijaan yhtäkkiä teillä ja nukkuu äidin kanssa. Mä asun yksin mun lapsien kanssa, mutta voisin kuvitella, että ne olis ihan huuli pyöreenä, jos mä yhtäkkiä sanoisin, että nyt toi äitin kaveri Mika muuttaakin tänne. Ei sellaista tehdä tosta vaan lapsille, asioista pitää puhua, niitä pitää pohjustaa. Kysyä lapsien mielipidettä.
Itse olen nyt seurustelusuhteessa, ja lapset saavat pikkuhiljaa totutella kumppaniini. Me voisimme olla valmiita muuttamaan yhteen, mutta pitää ajatella lapsiakin. Ensin mies oli yötä, silloinkin juttelin ensin lapsille, että mitäs jos xx tulisi meille yöksi. Se sopi lapsille, ja mies oli yötä. Kun me muutamme yhteen, niin siitäkin jutellaan lapsille ja kysytään heidän mielipidettään. Onhan tässä heidänkin elämästään kyse.
Lisäksi on hyvin tärkeää mun mielestä sinunkin taata lapsille, että tämä on viimeinen ero, jonka he joutuvat kokemaan. Eli tutustut rauhassa uuteen mieheesi ja varmistat että hän on sitä, mitä haluat, ja parisuhteenne sellainen, missä viihdytte molemmat koko lopun elämänne. Sitä ei voi kuitenkaan vielä tietää, kun ette ole sitä parisuhteen arkea päässeet elämään.
