Avioerosta mietteitä

[ap]

up

 

[Mölököllimalli]

JOs asiat on nyt huonosti niin olisko ne yhtään paremmin sen uuden ihastuksenkaan kanssa. Loppujenlopuksi avioero ei ainakaan lapsia tee sen onnellisemmaksi...en usko. He tuskin kokevat sitä huumaa ja riemua jonka sinä koet uuden ihastuksen myötä...Uusi ihastus antaa kyllä itsellesi iloa ja voimia mutta ei lapsille. Tuskin ne lapset pelkällä äidin onnella onnellisiksi tulevat. Lapsille tärkeämpää on KUITENKIN oma isä ja äiti! Ajattelin nyt tätä asiaa siis vain ja ainoastaan lasten vinkkelistä. Teillä ei kuitenkaan kuulosta olevan mitenkään katastrofaaliset kotiolot joten olisiko niissä kuitenkin jotakin vaalimisen arvoista! Voimia sinulle ison päätöksen edessä!

 

[ap]

JOs asiat on nyt huonosti niin olisko ne yhtään paremmin sen uuden ihastuksenkaan kanssa. Loppujenlopuksi avioero ei ainakaan lapsia tee sen onnellisemmaksi...en usko. He tuskin kokevat sitä huumaa ja riemua jonka sinä koet uuden ihastuksen myötä...Uusi ihastus antaa kyllä itsellesi iloa ja voimia mutta ei lapsille. Tuskin ne lapset pelkällä äidin onnella onnellisiksi tulevat. Lapsille tärkeämpää on KUITENKIN oma isä ja äiti! Ajattelin nyt tätä asiaa siis vain ja ainoastaan lasten vinkkelistä. Teillä ei kuitenkaan kuulosta olevan mitenkään katastrofaaliset kotiolot joten olisiko niissä kuitenkin jotakin vaalimisen arvoista! Voimia sinulle ison päätöksen edessä!

Siis henkinen väkivalta (joka kohdistuu myös jossain määrin lapsiin), miehen pettäminen, joka on vaikuttanut tunteisiini ja myös seksielämään sekä se, että meillä ei ole kovin paljon mitään yhteistä niin ei kuulosta isolta jutulta? Kyllä se onnellinen äiti ja onnellinen perhe todellakin merkkaa lapsillekin jotain. Olen itse avioerolapsi ja kyllä minä kärsin siitä, että vanhemmat ei olleet onnellisia ja iloitsin, kun lopulta tajusivat erota ja lopettaa sen perhehelvetin, vaikka meilläkään ei ollut mitään katastrofia, joka ilmeisesti tarkoittaa jotain turpaan vetämistä tms.

 

[Mölököllimalli]

JOs asiat on nyt huonosti niin olisko ne yhtään paremmin sen uuden ihastuksenkaan kanssa. Loppujenlopuksi avioero ei ainakaan lapsia tee sen onnellisemmaksi...en usko. He tuskin kokevat sitä huumaa ja riemua jonka sinä koet uuden ihastuksen myötä...Uusi ihastus antaa kyllä itsellesi iloa ja voimia mutta ei lapsille. Tuskin ne lapset pelkällä äidin onnella onnellisiksi tulevat. Lapsille tärkeämpää on KUITENKIN oma isä ja äiti! Ajattelin nyt tätä asiaa siis vain ja ainoastaan lasten vinkkelistä. Teillä ei kuitenkaan kuulosta olevan mitenkään katastrofaaliset kotiolot joten olisiko niissä kuitenkin jotakin vaalimisen arvoista! Voimia sinulle ison päätöksen edessä!

Siis henkinen väkivalta (joka kohdistuu myös jossain määrin lapsiin), miehen pettäminen, joka on vaikuttanut tunteisiini ja myös seksielämään sekä se, että meillä ei ole kovin paljon mitään yhteistä niin ei kuulosta isolta jutulta? Kyllä se onnellinen äiti ja onnellinen perhe todellakin merkkaa lapsillekin jotain. Olen itse avioerolapsi ja kyllä minä kärsin siitä, että vanhemmat ei olleet onnellisia ja iloitsin, kun lopulta tajusivat erota ja lopettaa sen perhehelvetin, vaikka meilläkään ei ollut mitään katastrofia, joka ilmeisesti tarkoittaa jotain turpaan vetämistä tms.

Toki sinä tiedät parhaiten oman tilanteesi! Kukaan ei voi tietää mitä sinä tunnet vaikka sen täällä kertoisitkin. Et luokitellut tilannetta henkiseksiväkivallaksi aloituksessasi. Jokaisessa avioliitossa on aikoja ettei meinata sietää toisiaan. Mikä sitten on henkistä VÄKIVALTAA..? Mutta enpä todellakaan voi suositella ketään elämään väkivaltaisesti käyttäytyvän puolison kanssa.

 

[ap]

JOs asiat on nyt huonosti niin olisko ne yhtään paremmin sen uuden ihastuksenkaan kanssa. Loppujenlopuksi avioero ei ainakaan lapsia tee sen onnellisemmaksi...en usko. He tuskin kokevat sitä huumaa ja riemua jonka sinä koet uuden ihastuksen myötä...Uusi ihastus antaa kyllä itsellesi iloa ja voimia mutta ei lapsille. Tuskin ne lapset pelkällä äidin onnella onnellisiksi tulevat. Lapsille tärkeämpää on KUITENKIN oma isä ja äiti! Ajattelin nyt tätä asiaa siis vain ja ainoastaan lasten vinkkelistä. Teillä ei kuitenkaan kuulosta olevan mitenkään katastrofaaliset kotiolot joten olisiko niissä kuitenkin jotakin vaalimisen arvoista! Voimia sinulle ison päätöksen edessä!

Siis henkinen väkivalta (joka kohdistuu myös jossain määrin lapsiin), miehen pettäminen, joka on vaikuttanut tunteisiini ja myös seksielämään sekä se, että meillä ei ole kovin paljon mitään yhteistä niin ei kuulosta isolta jutulta? Kyllä se onnellinen äiti ja onnellinen perhe todellakin merkkaa lapsillekin jotain. Olen itse avioerolapsi ja kyllä minä kärsin siitä, että vanhemmat ei olleet onnellisia ja iloitsin, kun lopulta tajusivat erota ja lopettaa sen perhehelvetin, vaikka meilläkään ei ollut mitään katastrofia, joka ilmeisesti tarkoittaa jotain turpaan vetämistä tms.

Toki sinä tiedät parhaiten oman tilanteesi! Kukaan ei voi tietää mitä sinä tunnet vaikka sen täällä kertoisitkin. Et luokitellut tilannetta henkiseksiväkivallaksi aloituksessasi. Jokaisessa avioliitossa on aikoja ettei meinata sietää toisiaan. Mikä sitten on henkistä VÄKIVALTAA..? Mutta enpä todellakaan voi suositella ketään elämään väkivaltaisesti käyttäytyvän puolison kanssa.

Minä kirjoitan aloituksessani mm: Lisäksi käyttäytyy minua kohtaan jotenkin alentavasti ja halveksuen enkä koe saavani useinkaan sellaista arvostusta mitä pitäisi.

Tuo on juuri sitä henkistä väkivaltaa. Jos mies vetäisisi minua kerran turpiin niin kaikki sanoisivat, että lähde heti. Mutta kun se on henkistä (joka on itseasiassa jopa pahempaa kuin fyysinen) niin asiaa hyssytellään. Ja tietynlaista henkistä väkivaltaa sillä pettämiselläkin minulle tehtiin.

 

[Mölököllimalli]

Kyllähän kaikki vaimot haluaisivat saada mieheltään suurta arvostusta, kivaltahan se tuntuis. Nämä on sellaisia asioita joissa on vaikea mennä sanomaan mitään kun ei itse koe ja näe tilannetta. Ilmaukset "jotenkin alentavasti" ja "sellaista arvostusta kuin PITÄISI" on aika vaikeasti tulkittavia. Miten alentavasti? Ja millaista arvostusta ansaitsisit saada? Pettäminen on helpommin ymmärrettävissä, se on törkeä temppu jota on epäilemättä erittäin vaikea ellei mahdoton unohtaa.

 

[ap]

nosto

 

[ap]

nosto

 

[Riipputisurupuska]

Erilleen voi muuttaa ilman että eroaa lopullisesti. JOs toinen on pettänyt jo aiemmin, muutokset kestävät vain hetken ja läheisyys hiipuu, niin erilleen lähteminen voi olla ihan hyvä ratkaisu, sillä silloin kumpikin voivat rauhassa miettiä, onko paluuta entiseen-varsinkin jos malttavat olla sotkematta siihen uusia ihmisiä.

Täydellistä ratkaisua ei ole olemassakaan, sillä jokaisella on vain se yksi elämä, jossa joutuu puntaroimaan seurauksia niin lasten kuin itsensäkin kannalta enkä suosittele yhteiseloa pelkästään ehjän perheen tai lasten takia. Toinen osapuolikin voi helposti tuudittautua siihen ,että yhteiselo jatkuu tekipä hän mitä tahansa tai käyttäytyi mitä tahansa . Mitään ei pidä pitää itsestään selvyytenä, vaan parisuhteessä joutuu tekemään töitä-puolin ja toisin eikä lattiamaton osaan tule tyytyä!

Ammattiavun hakeminenkin on yksi hyvä vaihtoehto, mutta siihen tarvitaan toinen keskustelukumppaniksi-mikäli toisella on siihen halua ja intoa.

Siispä puntaroi, etsi itsellesi sopiva vaihtoehto, mutta älä tyydy aina anteeksi antamaan ja odottamaan muuttumisia, jos sitä ei ole tähänkään asti tullut.

 

[ap]

nostan taas

 

[ap]

nostan vielä

 

[ap]

Ei kukaan enää kommentoi?