N
N73
Vieras
Olen ollut naimisissa 6 vuotta ja nyt on kriisi päällä. Sitä on kestänyt itseni puolelta jo muutaman vuoden, mutta mieheni alkaa vasta nyt ymmärtää ettei kaikki ole todellakaan kunnossa. Koitan keskustella hänen kanssaan asiallisesti, karjuen, huumorilla ja kaikella siltä väliltä, mutta mikään ei tunnu menevän perille. Minusta tunttuu ettei hän arvosta minua tarpeeksi, kun ei edes vaivaudu vastaamaan minun puheluihin, kun on soittomatkoillaan viikonloppuisin.
Päivällä hän kyllä voi soitella tai tekstitellä, mutta iltaisin / öisin hän on tavoittamattomissa. Tiedän hänen olevan ravintoloissa usein kavereiden kanssa ja vastaavan muiden puheluihin, mutta minut blokataan pois. Pyydän häneltä pieniä käytännön asioita, jotta meidän arki sujuisi paremmin, niin hän ei suostu tekemään mitään asioiden eteen. Hän on salannut minulta paljon raha-asioita, vaikka meillä ns. yhteinen talous mm. lainoja pankista, maksamattomia laskuja jatkuvasti. Outo ""tyttökaveri"", josta hän ei ikinä maininnut minulle, mutta oli kuitenkin tehnyt hänelle erikoisen palveluksen ( joka selvisi minulle vahingossa). Selvisi myös että he olivat soitelleet ja viihtyivät todella hyvin toistensa seurassa, kun olivat jossain yhdessä. Karsimme tietysti yhteisen ajan puuttesta, kun olen itse viikot töissä ja mieheni silloin vapaalla ja hän viikonloput töissä ja minä vapaalla.
Meillä on myös 2 lasta eli en todellakaan haluaisi erota, mutta mitä mä voin tehdä?? Meiltä menee perheen yhteiset viikonlopun niin, että elän ns. yksinhuoltajana vapaa-aikani, joka todella alkaa olla mulle todella vaikeeta. Tuntuu etten saa perinteisiä viikonloppuja, kuin joskus harvoin mieheni ollessa kotona. Mieheni haluaa käydä paljon ravintoloissa eli jos teemme yhdessä jotain, niin silloin mennään ravintolaan.
Voisin kirjoittaa asiasta 10 kertaa enemmän, mutta jos aluksi kommentoisitte tätä. Antakaa neuvoja ja mielipiteitä.
Päivällä hän kyllä voi soitella tai tekstitellä, mutta iltaisin / öisin hän on tavoittamattomissa. Tiedän hänen olevan ravintoloissa usein kavereiden kanssa ja vastaavan muiden puheluihin, mutta minut blokataan pois. Pyydän häneltä pieniä käytännön asioita, jotta meidän arki sujuisi paremmin, niin hän ei suostu tekemään mitään asioiden eteen. Hän on salannut minulta paljon raha-asioita, vaikka meillä ns. yhteinen talous mm. lainoja pankista, maksamattomia laskuja jatkuvasti. Outo ""tyttökaveri"", josta hän ei ikinä maininnut minulle, mutta oli kuitenkin tehnyt hänelle erikoisen palveluksen ( joka selvisi minulle vahingossa). Selvisi myös että he olivat soitelleet ja viihtyivät todella hyvin toistensa seurassa, kun olivat jossain yhdessä. Karsimme tietysti yhteisen ajan puuttesta, kun olen itse viikot töissä ja mieheni silloin vapaalla ja hän viikonloput töissä ja minä vapaalla.
Meillä on myös 2 lasta eli en todellakaan haluaisi erota, mutta mitä mä voin tehdä?? Meiltä menee perheen yhteiset viikonlopun niin, että elän ns. yksinhuoltajana vapaa-aikani, joka todella alkaa olla mulle todella vaikeeta. Tuntuu etten saa perinteisiä viikonloppuja, kuin joskus harvoin mieheni ollessa kotona. Mieheni haluaa käydä paljon ravintoloissa eli jos teemme yhdessä jotain, niin silloin mennään ravintolaan.
Voisin kirjoittaa asiasta 10 kertaa enemmän, mutta jos aluksi kommentoisitte tätä. Antakaa neuvoja ja mielipiteitä.