Avioliiton ulkopuolinen raskaus ja miehen vaatimukset

["Sanna"]

Vaimo valitsi jäädä avioliittoon vaikka mies sanoi jäävänsä siihen vain lasten vuoksi. Vaimo valitsi jäädä siihen vaikka sai tietää minun olevan raskaana. Itse en olisi vaimona siten toiminut,

Kuuntele nyt itseäsi.

Sinä siis haluat elää tämän vaimoaan pettävän miehen kanssa, mutta kuitenkin väität, ettet olisi jäänyt suhteeseen petturimiehen kanssa. Ketä yritätä kusettaa? Itseäsi korkeintaan.

Oletetaan, että mies jättää perheensä ihan oikeasti ja teistä tulee pari. Olet muutaman vuoden päästä tässä petetyn vaimon asemassa ja miehesi rakastaja ruikuttaa täällä kaksplussalla, miten ymmärtämätön vaimo miehellä on.

 

["joo"]

mitä sä selität???? Sama minkä ikäisen lapsen menettää??? Et sama, jos 6 vuotias kuolee, kun rv6?ja hei, sä teit abortin. Ja nyt se ihana mies sua siellä tukee, huh. Ja mitä sä selität epäitsekkyydestä, nyt siellä kuitenkin punkkaat toisen naisen miehen kanssa? Huh. Ja arvostelet vaimoa hänen ratkaisuista.. Ihan turhaanha sä abortin teit, kun nyt kuitenki roikut siinä ukossa... Ja mietis hetki niitä miehen lapsia, ok heitä kohtaan, noi lohdutusreissut? Toivotko ihan omilleskin tollasta isää, kävis lohduttelee siellä täällä.. Sit vaa kotia takas perheen pariin.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Sanna";25492163]Kuuntele nyt itseäsi.

Sinä siis haluat elää tämän vaimoaan pettävän miehen kanssa, mutta kuitenkin väität, ettet olisi jäänyt suhteeseen petturimiehen kanssa. Ketä yritätä kusettaa? Itseäsi korkeintaan.

Oletetaan, että mies jättää perheensä ihan oikeasti ja teistä tulee pari. Olet muutaman vuoden päästä tässä petetyn vaimon asemassa ja miehesi rakastaja ruikuttaa täällä kaksplussalla, miten ymmärtämätön vaimo miehellä on.[/QUOTE]


tälle

 

["Vieras"]

[QUOTE="joo";25492175]mitä sä selität???? Sama minkä ikäisen lapsen menettää??? Et sama, jos 6 vuotias kuolee, kun rv6?ja hei, sä teit abortin. Ja nyt se ihana mies sua siellä tukee, huh. Ja mitä sä selität epäitsekkyydestä, nyt siellä kuitenkin punkkaat toisen naisen miehen kanssa? Huh. Ja arvostelet vaimoa hänen ratkaisuista.. Ihan turhaanha sä abortin teit, kun nyt kuitenki roikut siinä ukossa... Ja mietis hetki niitä miehen lapsia, ok heitä kohtaan, noi lohdutusreissut? Toivotko ihan omilleskin tollasta isää, kävis lohduttelee siellä täällä.. Sit vaa kotia takas perheen pariin.[/QUOTE]

vastausta.

 

[Elomeena]

Pätevä tai ei, mutta jos julkisesti kertoo ensin panneensa varattua miestä ja sitten tulleensa raskaaksi ja lopuksi maksattaneen laskun syntymättömän lapsensa murhalla, niin toki voi olettaa, ettei kaikki ihan kauheasti sääli tuollaista ihmistä :]

Peesi.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="joo";25492175]mitä sä selität???? Sama minkä ikäisen lapsen menettää??? Et sama, jos 6 vuotias kuolee, kun rv6?ja hei, sä teit abortin. Ja nyt se ihana mies sua siellä tukee, huh. Ja mitä sä selität epäitsekkyydestä, nyt siellä kuitenkin punkkaat toisen naisen miehen kanssa? Huh. Ja arvostelet vaimoa hänen ratkaisuista.. Ihan turhaanha sä abortin teit, kun nyt kuitenki roikut siinä ukossa... Ja mietis hetki niitä miehen lapsia, ok heitä kohtaan, noi lohdutusreissut? Toivotko ihan omilleskin tollasta isää, kävis lohduttelee siellä täällä.. Sit vaa kotia takas perheen pariin.[/QUOTE]

En koe, että mun tarvitsisi täällä puolustella valintojani tai tekemisiäni. Aloitin kirjoittamaan tänne, jotta saisin erilaisia näkökulmia asiaan, koska usein ihminen tulee sokeaksi omalle tilanteelleen. Ja koen, että nämä keskustelupalstat ovat suosittuja juuri siksi, että monet etsivät täältä oman tilanteensa kaltaisia ketjuja saadakseen niistä ajatuksia ja tukea itselleen. Siksi yritän olla täällä niin rehellinen kuin mahdollista, jotta joku toinen saisi ajateltavaa omassa vastaavanlaisessa tilanteessaan.

Ymmärrän, että tämän tyyppinen aihealue herättää mielipiteitä molempiin suuntiin ja löytyy sekä tukijoita että vastustajia. Tiedän, että ihmiset reagoivat näihin voimakkaasti juuri siksi, että pelkäävät sen voivan tapahtua itselleen, koska se on tapahtunut jollekin toisellekin.

Olen pahoillani vaimon puolesta, ja heidän lastensa, sen olen jo sanonut. Tein ehkä väärin siinä, että aloitin suhteen varattuun mieheen, enkä lähde selittelemään sen enempää miksi niin teimme, koska tiedän etten saa siihen ymmärrystä täältä. Se, että mies reagoi ensin uhkailemalla ja painostamalla aborttiin oli häneltä todella raukkamaista ja hän on pyytänyt virhettään anteeksi minulta tuhat kertaa. Hän on tehnyt kaikkensa hyvittääkseen virheensä. Minä olen antanut hänelle anteeksi, koska en halua katkeroitua. Mutta tiedän, että anteeksi antaminen on vaikeaa. Helppoa se ei ollut minullekaan enkä edelleenkään voi sanoa luottavani mieheen mitenkään kovin paljoa, mutta minun tukenani hän on ollut jo monta viikkoa, erityisesti nyt. Hän on valmis ajamaan luokseni pari tuntia voidakseen olla kanssani, tukea minua suruni keskellä. Toki hän tarvitsee itsekin tukea ja lohdutusta, eikä hän saa sitä nyt muilta kuin minulta. En voi häntä syyttää siitä, että hän valitsee näin.

En tiedä todellakaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En tiedä miten heidän avioliittonsa käy, tai mitä me miehen kanssa joskus vielä olemme. Emme puhu siitä nyt vaan keskitymme tähän hetkeen. Hän sanoi minulle, että olemme tämän menetyksemme myötä aina yhtä, mutta että kyse ei ole pelkästään lapsesta tai hänen menettämisestään vaan siitä, miksi lapsi sai alkunsa.

En petä itseäni vaan olen itselleni rehellinen. Vain siten pystyn olemaan rehellinen myös tälle miehelle. Kaikki ei mene elämässä aina niin kuin suunnittelee tai toivoo. Joskus elämä tuo eteen yllätyksiä ja silloin kysytään rohkeutta tarttua niihin. Tai rohkeutta olla tarttumatta.

En arvostele heitä, jotka pystyvät vain tuomitsemaan minut ja tämän miehen, mutta olen kiitollinen että on myös teitä, jotka pystytte ymmärtämään ja asettumaan meidän asemaamme ilman puolutuskannalle asettumista. Ja vaikka saankin taas hyökkäyksen päälleni kirjoittamalla seuraavan lauseen sanon kuitenkin, että olen todella kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse elää suurinta suruani yksin vaan saan lapset nukkumaan laitettua käpertyä itkemään syntymättä jääneen lapsemme isän kainaloon ja voimme sytyttää kynttilän lapsemme muistolle.

 

[onse]

jos tässä maailmassa ei saisi tehdä virheitä lainkaan, ja ainakaan sitten erehtyä kirjoittamaan niitä kaiken kansan näkyville julkiselle keskustelupalstalle! Ja onko rikoa rakastua kysyy Suvi Teräsniskakin!

 

["vieras"]

Ei oo todellista....

 

["vieras"]

Mun mielestä tää juttu on vaan niin täynnä ristiriitaisuuksia ettei tässä oo päätä eikä häntää.

 

["vieras"]

No äkkiähän sä saat selville miehen vilpittömyyden: kerrot parin viikon päästä, että olet taas raskaana. Ihanaa, kulta!

 

["Vieras"]

nää AP:n viestit ei voi olla totta...

 

[oikea alkuperäinen]

[QUOTE="Vieras";25492488]nää AP:n viestit ei voi olla totta...[/QUOTE]

Joku näppärä on päättänyt heittää vähän vettä kiukaalle ja napata ei niin omaperäisen nimimerkkini käyttöönsä. Ilmeisesti kannattaisi jatkossa kirjoittaa vain rekisteröityneenä.

Kiitos vaan sinulle, joka päätit vähän pitää hauskaa kustannuksellani ja hauskuuttaa suurta yleisöä. Minulla ei ole juuri nyt voimia mennä tähän syvällisemmin, mutta ehkä huomenna perehdyn siihen, mitä reilun vuorokauden aikana selkäni takana on puuhattu.

 

["vieras"]

Ihan järkkyä. Ihmettelen ap:ta tosi paljon! Vaikuttaa, että sinulla on narsistinen persoona ja empatiakyvyn puutetta. ja lisäksi taidat vielä olla tuhottoman naiivi. Enkä edes lukenut koko ketjua.

Ensinnäkin ajattelitko koskaan pieniä lapsiasi, kun ryhdyit suhteeseen toisen miehen kanssa? Hyvä äiti jättää joskus omat fyysiset tarpeensa taka-alalle eikä ryhdy toteuttamaan seksifantasioitaan antaen lapsien kärsiä. Ilmeisesti ex-miehesi on ollut hyvä isä -ei kai hän muuten olisi lastesi kanssa enää tekemisissä, joten ei olisi ehkä kannattanut niin hanakasti juosta seksin perässä.
Miten ajattelit hoitaa lastesi kanssa läsnäolon, jos kerta mies on 150 km:n päässä (tuskin nyt sentään kuvittelit, että hän lopettaa työnteon takiasi). Erottaa lapset isästä ja muuttaa miehen luo vai unohtaa lapset isälle? Vuoroviikot ei onnistu esim. koululaisen kanssa, ellei asu lähekkäin.

Ajattelitko koskaan näitä toisen miehen lapsia ja vaimoa. Arvostelet vaimoa ja uhkailet soittaa hänelle ja kertoa kaikki. Miksi? Haluat pahaa naiselle, joka on ehkä kokenut elämänsä kovimman pettymyksen. Olet todella itsekäs. Saisit hävetä. Millainen esimerkki olet lapsillesi, todennäköisesti he tulevat vihaamaan sinua, kun vähän kasvavat ja ymmärtävät tekosi.

Luulenpa, että tulit tahallasi raskaaksi. Ja kun huomaat, että kaikki eivät tanssi sinun pillisi mukaan, teetkin abortin. No sen kanssa elät loppuikäsi. Älä kuitenkaan jauha sontaa mistään enkelilapsista, kun täällä palstalla käy ihmisiä, jotka menettävät lapsiaan -ihan tahtomattaan.

Luulitko todella, että mies, jolla on jo lähes aikuiset lapset, ryhtyy leikkimään kotia kanssasi. hoitamaan pieniä lapsiasi. Kasvaisit aikuiseksi.

Mikä näiden kirjoitustesi tarkoitus on? Luulitko, että saat sympatiaa kovastikin. Hakut toista miestä petturiksi, joka hän tosiaan oli -omaa vaimoaan kohtaan. Ja sinä olet petturi ex-miestäsi ja lapsiasi kohtaan.

Ryhdistäydy ja kokoa ne palaset, jotka voit. Yritä kaikkesi hyvittääksesi tämä lapsillesi ja jätä kerrankin itsesi taka-alalle.

 

["Vieras"]

Joku näppärä on päättänyt heittää vähän vettä kiukaalle ja napata ei niin omaperäisen nimimerkkini käyttöönsä. Ilmeisesti kannattaisi jatkossa kirjoittaa vain rekisteröityneenä.

Kiitos vaan sinulle, joka päätit vähän pitää hauskaa kustannuksellani ja hauskuuttaa suurta yleisöä. Minulla ei ole juuri nyt voimia mennä tähän syvällisemmin, mutta ehkä huomenna perehdyn siihen, mitä reilun vuorokauden aikana selkäni takana on puuhattu.

mistä viestistä lähtien sinua on siteerattu väärin? Ei todellakaan asiallista, että tehdään tällaista toisen nimimerkillä.

 

["joojoo"]

Tuli vaan mieleen, että mitähän ne sen miehen teini-ikäiset lapset ajattelevat sitten aikuisina? Monen aikuisen kaverini vanhemmat ovat eronneet, mutta eivät he ole siitä mitenkään traumatisoituneet. Päinvastoin.

Usea on sanonut, että parempi että erosivat (vaikka pienenä toivoivatkin monta vuotta vanhempien palaavan yhteen). Nyt he ymmärtävät, että vanhemmat ovat paljon onnellisempia erillään uusissa suhteissa.

Tuntevatkohan nämä teinit syyllisyyttä siitä, että joskus estivät isältään todellisen rakkauden? / Katkeroituukohan isä heille jossain vaiheessa samasta syystä?

 

[oikea alkuperäinen]

[QUOTE="Vieras";25492578]mistä viestistä lähtien sinua on siteerattu väärin? Ei todellakaan asiallista, että tehdään tällaista toisen nimimerkillä.[/QUOTE]

Omakin kiinnostukseni heräsi ja luin viestit taaksepäin. Olen kirjoittanut viimeisimmän viestini eilen 19:00. On se jännää, miten joku saa kicksejä elämällä minun elämääni.

Huokaus... palaan ehkä myöhemmin kertoakseni kuulumisiani, mutta juuri nyt haluan vain nukkua.

 

["Vieras"]

Omakin kiinnostukseni heräsi ja luin viestit taaksepäin. Olen kirjoittanut viimeisimmän viestini eilen 19:00. On se jännää, miten joku saa kicksejä elämällä minun elämääni.

Huokaus... palaan ehkä myöhemmin kertoakseni kuulumisiani, mutta juuri nyt haluan vain nukkua.

viestiesi ristiriitaisuutta, mutta nythän se syy selvisi. Todella törkeää kirjoitella toisen nimissä, ja näin vakavalla asialla. Oletkin saanut tosi paljon lokaa niskaasi noitten viestien takia. Kirjoita rekisteröityneenä, jos se auttaisi asiaa tuon nimimerkin viemisen suhteen. En ole varma onko siitä apua.

 

["Vieras"]

kumpaa enää uskoisi: AP:tä vai Oikeaa Alkuperäistä.

 

["vieras"]

Epäilinkin jotain tällaista. Ap,voitko ilmoittaa ylläpidolle poistamaan väärät viestit?

 

[huhuuuu aaaapeee]

mitä kuuluu?

 

[Oikea Alkuperäinen]

Luin läpi viestiketjun sen osalta, mitä minuna esiintynyt on kirjoittanut ja minkälaisia vastauksia sen myötä on tullut. Oikeastaan en haluaisi kirjoittaa enää mitään, koska tunnen, ettei tämä ole se paikka, eikä mikään kuitenkaan muuta sitä, miten asiat nyt ovat. Päivässä on kymmeniä hetkiä, jolloin tunnen, ettei kukaan voi ymmärtää sitä, miltä minusta tuntuu, mitä käyn nyt lävitse, paitsi tämän lapsensa menettänyt isä. Hän oli eilisen ja viime yön jälleen luonani. Puhuimme hieman, mutta enimmäkseen olimme vain hiljaa. On hämmentävää, miten lohdullista hiljaisuus voi olla, kun sen jakaa ihmisen kanssa, joka jakaa saman surun. Hiljaisuus ja läheisyys ovat nyt parasta lääkettä.

Elämä tuo joskus eteen aivan yllättäen asioita, joihin ei todellakaan ole varautunut. Elämä on myös siitä kummallinen, ettei niillä asioilla aina tunnu olevan mitään järkeä tai merkitystä. Tai sitten sen merkityksen ja vaikutuksen tajuaa vasta paljon myöhemmin. Ehkä mekin löydämme sen joskus, ajan päästä. Juuri nyt on vain pohjaton suru.

Tiedän, että kaikki eivät ymmärrä, miten voin surra, koska tein abortin. Tai joku voi sanoa, ettei minulla ole oikeuttakaan siihen, kun valitsin noin. Uskon, että kuitenkin jokainen, joka on abortin kokenut omalla kohdallaan tietää, että se on vain harvoin helppo tai ristiriidaton valinta. Minun ei tarvitse selitellä tai perustella sitä kenellekään, paitsi itselleni. Mieskin sanoo, ettei meidän tarvitse enää puhua siitä. Hän sanoo nyt ymmärtävänsä entistä paremmin sen, miten syvää ja vahvaa rakkautta välillämme on. Miten olen sen osoittanut kaikella. Että nyt on tärkeintä tukea toinen toisiamme tässä surussa ja elää päivä ja hetki kerrallaan. Tiedän sen, mutta helppoa se ei ole. Tiedän, että aurinkokin paistaa vielä joskus, mutta mikään ei poista katumustani tai syyllisyydentunteitani. Mutta yhtälailla, mikään ei koskaan himmennä rakkauttamme ja kaipaustamme syntymätöntä lastamme kohtaan. Hän elää aina sydämissämme ja muistoissamme.

 

["joo"]

no mä ymmäärän, se on niin syvää rakkautta. Että se mies asuu vaimon kaa ja käy panee sua.

 

["vieras"]

Voi ap... jos se teidän rakkaus on niin syvää, niin miksi mies ei jo vihdoin eroa siitä vaimostaan? Ja sinä vaan jatkat tätä kakkosnaisena olemista.

 

["vieras"]

Mutta yhtälailla, mikään ei koskaan himmennä rakkauttamme ja kaipaustamme syntymätöntä lastamme kohtaan. Hän elää aina sydämissämme ja muistoissamme.

Kyllä nainen voi olla tyhjäpää. Sinä vaan jaksat jankuttaa teidän suuresta rakkaudestanne. Komppaan edellisiä. Miksi mies ei eroa vaimostaan ja muuta sinun ja sinun lapsiesi luokse?

Vietä nyt vähän aikaa niiden olemassa olevien lastesi kanssa ja tue heitä siinä surussa, että isä ei asu saman katon alla.

Lopeta miehen vaimon ja lasten loukkaaminen. On todella itsekästä jatkaa suhdetta naimisissa olevan miehen kanssa.

 

["Vieras"]

Luin läpi viestiketjun sen osalta, mitä minuna esiintynyt on kirjoittanut ja minkälaisia vastauksia sen myötä on tullut. Oikeastaan en haluaisi kirjoittaa enää mitään, koska tunnen, ettei tämä ole se paikka, eikä mikään kuitenkaan muuta sitä, miten asiat nyt ovat. Päivässä on kymmeniä hetkiä, jolloin tunnen, ettei kukaan voi ymmärtää sitä, miltä minusta tuntuu, mitä käyn nyt lävitse, paitsi tämän lapsensa menettänyt isä. Hän oli eilisen ja viime yön jälleen luonani. Puhuimme hieman, mutta enimmäkseen olimme vain hiljaa. On hämmentävää, miten lohdullista hiljaisuus voi olla, kun sen jakaa ihmisen kanssa, joka jakaa saman surun. Hiljaisuus ja läheisyys ovat nyt parasta lääkettä.

Elämä tuo joskus eteen aivan yllättäen asioita, joihin ei todellakaan ole varautunut. Elämä on myös siitä kummallinen, ettei niillä asioilla aina tunnu olevan mitään järkeä tai merkitystä. Tai sitten sen merkityksen ja vaikutuksen tajuaa vasta paljon myöhemmin. Ehkä mekin löydämme sen joskus, ajan päästä. Juuri nyt on vain pohjaton suru.

Tiedän, että kaikki eivät ymmärrä, miten voin surra, koska tein abortin. Tai joku voi sanoa, ettei minulla ole oikeuttakaan siihen, kun valitsin noin. Uskon, että kuitenkin jokainen, joka on abortin kokenut omalla kohdallaan tietää, että se on vain harvoin helppo tai ristiriidaton valinta. Minun ei tarvitse selitellä tai perustella sitä kenellekään, paitsi itselleni. Mieskin sanoo, ettei meidän tarvitse enää puhua siitä. Hän sanoo nyt ymmärtävänsä entistä paremmin sen, miten syvää ja vahvaa rakkautta välillämme on. Miten olen sen osoittanut kaikella. Että nyt on tärkeintä tukea toinen toisiamme tässä surussa ja elää päivä ja hetki kerrallaan. Tiedän sen, mutta helppoa se ei ole. Tiedän, että aurinkokin paistaa vielä joskus, mutta mikään ei poista katumustani tai syyllisyydentunteitani. Mutta yhtälailla, mikään ei koskaan himmennä rakkauttamme ja kaipaustamme syntymätöntä lastamme kohtaan. Hän elää aina sydämissämme ja muistoissamme.

tekstiä?