E
Ex-mies
Vieras
Kaipailisin mielipidettä ja ohjetta tilanteeseeni. Olemme olleet avopari reilu 10v. Minä olen lapseton ja puolisollani on 3 nyt jo aikuista/aikuistuvaa lasta. Minun tuloni ovat huomattavasti suuremmat kuin puolisoni. Hän kuitenkin vastasi perheemme raha-asioista. Alussa meillä oli kitkaa juuri näissä merkeissä, minä olin kieltämättä hiukan impulsiivinen rahankäyttäjä mikä kiukutti tarkempaa puolisoani. Asia ratkaistiin niin että minulle avattiin toinen tili jolle siirrettiin ""kuukausiraha"". Tili jolle palkkani tuli oli minun nimissäni mutta täysin puolisoni kontrollissa. Kuukausirahani riitti pakollisiin ruoka-, bussi ja vaatemenoihin muttei juuri muuhun. Asunto, auto ja kaikki muu omaisuus oli puolisoni nimissä. Meillä (mutta siis puolisoni nimissä) oli myös vähintään 50.000 euron edestä osakkeita. Tiedän tämän koska olen auttanut valitsemaan näitä osakkeita, tämä onkin ainoa raha-asia jossa apuani tarvittiin tai edes pyydettiin. Pitkälti minun ansiostani vältimme myös IT-huuman aikaisen romahduksen. Olen aina neuvonut sijoittamaan vakaisiin yhtiöihin, ainoa IT-yritys meidän salkussamme on Nokia. Vaikka järjestely saattaa kuulostaa oudolta kaikki toimi hyvin koska puolisoni on erittäin taitava ja tarkka raha-asioissa.
Jokin aikaa sitten puolisoni ilmoitti haluavansa eron. Minulle tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Merkkejä oli toki jälkeen ajatellen ilmassa mutta en osannut niitä tulkita. Samalla hän ilmoitti että kaikki omaisuus jää luonnollisesti hänelle. Näin jako avoliitossa kuulemma tehdään. En uskonut mutta tarkistin hänen kehotuksestaan asiaa parilta neutraalilta tutulta ja netistä. Kaikki sanoivat että näin on, se jonka nimissä omaisuus on saa sen. Puolisoni tosin lupasi auttaakseen minut alkuun lahjoittaa 5.000. Hän halusi vastineeksi allekirjoituksen paperiin jossa vakuutin ettei minulla ole muita vaateita ja erittäin yksityiskohtaisesti lueteltiin omaisuus joka jää puolisolleni. Paperin on selvästi laatinut lakimies sen verran kryptistä teksti on. Puolisoni sanoi näin haluavansa välttää sen ettei meidän tarvitse myöhemmin riidellä lusikoista ja kulhoista. Olen nyt jälkeenpäin alkanut epäilemään ettei minun ehkä ollut viisasta laittaa nimeäni paperiin. Mutta se oli hänen ehtonsa 5.000 saamiselle ja minä todella tarvitsin sen 5.000 euroa uuden asunnon kalusteisiin, takuuvuokraan jne.
Asun nyt toista viikkoa pois kotoa mutta ehdin asumaan kotona vielä noin kuukauden ""eromme"" jälkeen. Se mikä minua koski ja ihmetytti oli että puolisoni alkoi lähes välittömästi deittailemaan. Siis lähti iltaisin meikattuna, oli öitä pois kotoa, kerran jopa mies tuli noutamaan hänet kotoamme. Ehdotin parisuhdeterapiaa, hetken miettimisaikaa ja vaikka mitä mutta kaikkiin sain melko tylyn vastauksen. Niiden aika on mennyt jo ajat sitten. Suhteemme on ollut kuollut jo useamman vuoden ja se ei siitä muuksi tule muuttumaan. En toki ole ollut täydellinen mutta kai olisi kaiken tämän ajan jälkeen kohtuullista edes antaa meille uusi mahdollisuus? Mitä mieltä olette onko mitään tehtävissä vai olenko jo menettänyt koko pelin? Entä mitä mieltä olette moraalisesta puolesta, ei kai toista ole kohtuullista jättää tyhjän päälle? Minä olen kuitenkin auttanut keräämään omaisuuden ja samalla vielä elättämään ja kasvattamaan 3 hänen lastaan aikuisiksi. Entä onko mielestänne sopivaa deittailla toisia ja yöpyä heidän luonaan vaikka asuu vielä yhdessä toisen kanssa?
Olen yrittänyt pari kertaa ottaa yhteyttä puolisooni ja ehdottanut että tapaisimme ja keskustelisimme vielä kaiken läpi mutta turhaan. Viimeiselle yrityksellä hän ei enää vastannut vaan löi kylmästi luurin korvaani. Olen miettinyt voiko tämä kaikki olla vain ohimenevä 40-kriisi? Miten minun pitäisi toimia, haluaisin kaikesta huolimatta palata vielä yhteen.
Jokin aikaa sitten puolisoni ilmoitti haluavansa eron. Minulle tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Merkkejä oli toki jälkeen ajatellen ilmassa mutta en osannut niitä tulkita. Samalla hän ilmoitti että kaikki omaisuus jää luonnollisesti hänelle. Näin jako avoliitossa kuulemma tehdään. En uskonut mutta tarkistin hänen kehotuksestaan asiaa parilta neutraalilta tutulta ja netistä. Kaikki sanoivat että näin on, se jonka nimissä omaisuus on saa sen. Puolisoni tosin lupasi auttaakseen minut alkuun lahjoittaa 5.000. Hän halusi vastineeksi allekirjoituksen paperiin jossa vakuutin ettei minulla ole muita vaateita ja erittäin yksityiskohtaisesti lueteltiin omaisuus joka jää puolisolleni. Paperin on selvästi laatinut lakimies sen verran kryptistä teksti on. Puolisoni sanoi näin haluavansa välttää sen ettei meidän tarvitse myöhemmin riidellä lusikoista ja kulhoista. Olen nyt jälkeenpäin alkanut epäilemään ettei minun ehkä ollut viisasta laittaa nimeäni paperiin. Mutta se oli hänen ehtonsa 5.000 saamiselle ja minä todella tarvitsin sen 5.000 euroa uuden asunnon kalusteisiin, takuuvuokraan jne.
Asun nyt toista viikkoa pois kotoa mutta ehdin asumaan kotona vielä noin kuukauden ""eromme"" jälkeen. Se mikä minua koski ja ihmetytti oli että puolisoni alkoi lähes välittömästi deittailemaan. Siis lähti iltaisin meikattuna, oli öitä pois kotoa, kerran jopa mies tuli noutamaan hänet kotoamme. Ehdotin parisuhdeterapiaa, hetken miettimisaikaa ja vaikka mitä mutta kaikkiin sain melko tylyn vastauksen. Niiden aika on mennyt jo ajat sitten. Suhteemme on ollut kuollut jo useamman vuoden ja se ei siitä muuksi tule muuttumaan. En toki ole ollut täydellinen mutta kai olisi kaiken tämän ajan jälkeen kohtuullista edes antaa meille uusi mahdollisuus? Mitä mieltä olette onko mitään tehtävissä vai olenko jo menettänyt koko pelin? Entä mitä mieltä olette moraalisesta puolesta, ei kai toista ole kohtuullista jättää tyhjän päälle? Minä olen kuitenkin auttanut keräämään omaisuuden ja samalla vielä elättämään ja kasvattamaan 3 hänen lastaan aikuisiksi. Entä onko mielestänne sopivaa deittailla toisia ja yöpyä heidän luonaan vaikka asuu vielä yhdessä toisen kanssa?
Olen yrittänyt pari kertaa ottaa yhteyttä puolisooni ja ehdottanut että tapaisimme ja keskustelisimme vielä kaiken läpi mutta turhaan. Viimeiselle yrityksellä hän ei enää vastannut vaan löi kylmästi luurin korvaani. Olen miettinyt voiko tämä kaikki olla vain ohimenevä 40-kriisi? Miten minun pitäisi toimia, haluaisin kaikesta huolimatta palata vielä yhteen.