biologinen isä ei ole tavannut lasta 3 vuoteen ja nyt tuli kirje soskusta..

[hup]

[QUOTE="mä";22472876]Ei hän ole liian pieni ymmärtämään, jos asian kertoo hänelle sopivalla tavalla. Voit esim. kertoa, että ihan aluksi toinen isä (vai mitä nimitystä haluatkaan käyttää) antoi äidille vauvansiemenen, josta sinä synnyit. Sitten kun olit sen ja sen ikäinen, löysimme tämän ihanan, oikean isän meille. Nyt se toinen isä haluaisi nähdä, miten iso sinusta on kasvanut ja haluaisi tutustua.

Teet asiasta lapselle kivan asian. Äänensävy ja sinun suhtautumisesi vaikuttaa nyt eniten lapseen. Haluat varmasti tehdä lapsen parhaaksi asiat, mutta anna hänelle mahdollisuus tutustua perimäänsä (jos siis bioisä on tämän asian takana ihan tosissaan).[/QUOTE]

Juuri näin. Eihän se, että et ole kertonut bioisästä haittaa. Nyt on aika kertoa. Joka tapauksessa olisit varmaan jossain vaiheessa kertonut. Mutta ennen kuin puhut tapaamisesta, niin käy nyt siellä keskustelussa varmistamassa, että tapaamisia todella on tulossa.

 

[Sassykatti]

Tässä tapauksessa minun mielestäni ei tarvitse kannustaa tapaamaan isäänsä jos hänen menonsa on holtitonta. Miksi sekoittaa lapsen maailma tuollaisella ailahtelevalla ihmisellä?
Lapsen kanssa pitää jutella ilman vanhempia ( ilman sitä manipulointia ) ja kysyä mitä lapsi haluaa. Hyvin nopeasti se sadaan selville.

Jos ap ei ole ollut tekemisissä bio-isän kanssa neljään vuoteen, miten hän voi sanoa ko. henkilöä ailahtelevaksi/hulluksi/tms.. Ihminen on kykenevä muuttumaan ja myöskin parantumaan/saavuttamaan hyvä hoitotasapainon mielen sairauksista. Lapsella on oikeus bio-isään, mutta ei 4-vuotias asiaa ymmärrä millään tasolla, varsinkaan kun ei siitä hänelle ole puhuttu. Mutta myöhemmässä vaiheessa varmasti asia tulee herättämään kysymyksiä ja mahdollisesti katkeruuttakin äitiä kohtaan jossei hän ole mahdollisuutta suhteen luomiselle antanut. Kyllä isälle pitäisi mahdollisuus antaa olla läsnä lapsensa elämässä, toki jos käy ilmi ettei hän edelleenkään ole kykenevä asettamaan lapsen etua muun edelle eikä osoita kykyä pitää sovituista asioista kiinni ja tahtoa aidosti olla läsnä lapsensa elämässä niin sen jälkeen ei tarvitse mielestäni enää höösätä ja mahdollisuutta antaa.

 

[Peppari]

Voi vittu taas tätä palstaa. Tottakai lapselle pitää koko hänen vauva-ajoista alkaen kertoa että hänellä on olemassa Tadaa! BIOISKÄ joka ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä.
Ajatelkaa pölvästit joskus vaikka aivoillanne vaihteeksi. Jokainen kertoo lapselleen siinä tahdissa kun itse ajattelee että lapsi kykenee käsittämään tilanteen.
Ja mikä kiire asian kertomisella on? Jos on jo kerrottu, että lapsi on aluksi asunut kahdestaan äidin kanssa ja sitten elämään on tullut uusi ihminen jonka myötä perhe on kasvanut.

Kuka haluaa erottaa lapsen muusta perheestä, tyyliin että sinä et ole tämän miehen lapsi ja hän ei todellakaan ole sinun isä, kun kerran isä on oikeasti se joka välittää ja huolehtii, ei se joka on joskus lykkinyt lapsen äitiä. Vanhemmuus kun on muuta kuin solujen luovutusta.

 

["vieras"]

Voi vittu taas tätä palstaa. Tottakai lapselle pitää koko hänen vauva-ajoista alkaen kertoa että hänellä on olemassa Tadaa! BIOISKÄ joka ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä.
Ajatelkaa pölvästit joskus vaikka aivoillanne vaihteeksi. Jokainen kertoo lapselleen siinä tahdissa kun itse ajattelee että lapsi kykenee käsittämään tilanteen.
Ja mikä kiire asian kertomisella on? Jos on jo kerrottu, että lapsi on aluksi asunut kahdestaan äidin kanssa ja sitten elämään on tullut uusi ihminen jonka myötä perhe on kasvanut.

Kuka haluaa erottaa lapsen muusta perheestä, tyyliin että sinä et ole tämän miehen lapsi ja hän ei todellakaan ole sinun isä, kun kerran isä on oikeasti se joka välittää ja huolehtii, ei se joka on joskus lykkinyt lapsen äitiä. Vanhemmuus kun on muuta kuin solujen luovutusta.

Jaa
Mä en ymmärrä miski lapselle pitää alkaa valehteleen et se äidin ja lapsen elämään yhtäkkii tullut ihminen on lapsen isä.Saahan sitä sillä nimellä kutsuu,mut ois myös voinu jossain vaiheessa korjata lapselle etreti hän suinkaan oel saanut alkuaan tuosta miehestä.
Omat ja tuttuni lapset ainakin kyselevät paljon tuon ikäisinä,ap:n lapsi ei kait sitten kysele syntyjäsyviä..

 

[Sassykatti]

Vanhemmuus kun on muuta kuin solujen luovutusta.

Harmi ettei Suomen laki ole asiasta samaa mieltä

 

["hah"]

Voi vittu taas tätä palstaa. Tottakai lapselle pitää koko hänen vauva-ajoista alkaen kertoa että hänellä on olemassa Tadaa! BIOISKÄ joka ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä.
Ajatelkaa pölvästit joskus vaikka aivoillanne vaihteeksi. Jokainen kertoo lapselleen siinä tahdissa kun itse ajattelee että lapsi kykenee käsittämään tilanteen.
Ja mikä kiire asian kertomisella on? Jos on jo kerrottu, että lapsi on aluksi asunut kahdestaan äidin kanssa ja sitten elämään on tullut uusi ihminen jonka myötä perhe on kasvanut.

Kuka haluaa erottaa lapsen muusta perheestä, tyyliin että sinä et ole tämän miehen lapsi ja hän ei todellakaan ole sinun isä, kun kerran isä on oikeasti se joka välittää ja huolehtii, ei se joka on joskus lykkinyt lapsen äitiä. Vanhemmuus kun on muuta kuin solujen luovutusta.

Tai vastaavasti tietyt pölvästit vois miettiä omilla aivoillaan, keiden kanssa niitä lapsia tehtailee maailmaan. Mut ei, tällä palstalla äidit ovat jotain ylimaallisia pyhimysolentoja, jotka voivat omia lapset täysin itselleen, jos siltä vaan tuntuu. Ei se tartte muuta kuin vaan vähän isän mustamaalausta ja valehtelua tai kertomatta jättämisiä. Kun eihän lapsen tarvitse tietää, että sillä on bioisä jossain.

Ja palstalla äitejä, jotka tukistavat ja läpsivät lapsiaan tai ovat narkkareita tai mielenterveysongelmaisia, ymmärretään maailman tappiin asti ja hoetaan, että kaikki voivat muuttua. Mutta tämähän tietty pätee ainoastaan naisiin. Jos mies on neljä vuotta sitten ollut tietynlainen, niin toki hän on sitä edelleen. Hän ei ole voinut vuosien kuluessa muuttua, kasvaa ja alkaa ajatella lastaankin. Se on mahdotonta. Kun mieshän on vain sukusolujen luovuttaja.

 

["vieras"]

harmittava juttu ap, toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin. itsellä 4-vuotias joka ei varmasti vielä ymmärtäisi saatikka haluaisi ymmärtää puhetta eri isästä. luuletko että voisit puhua vaikka toisesta isästä tai miehen etunimellä?? jos se ei sekoittaisi lasta pahemmin...voisit vaikka kertoa että "mauri" asui äidin kanssa silloin kun hän syntyi ja tämä maurikin on hänen isänsä.
meneekö monimutkaiseksi? näin minä varmaan kuitenkin yrittäisin toistaiseksi selittää ja sitten kun lapsi olisi itse kasvanut isommaksi tai kun häntä alkaisi kiinnostaa enemmän niin antaisin sitten täydellisempää selvitystä.
minusta on turha pitää 4-vuotiasta liian isona, saati sotkemaan perheidylliä tämä isä ei ole sinun isäsi potaskalla joka vain sekoittaisi pienen...ennemmin lisäisi sinne tosiaan uuden ihmisen.

ja toisekseen kerran pettänyt on pettäjä aina, alkoholisti tai narkkari on sitä jatkossakin, samoin kuin skitsofreenikko, narsisti ym. turha on selitellä että kyllä ihmiset muuttuvat, en usko!

 

["paradies"]

Niinpä olisi ap:n kannattanut kieltää isyyden selvittäminen kokonaan. Omakin lapseni on 4v ja autuaan tietämätön biologisesta isästään, joka ei halunnut tunnustaa isyyttään ettei joutuisi maksamaan elareita. Jos joskus haluaa lastaan tavata, niin tulen varmasti sen estämään.

Mulla suht sama tilanne kuin ap:lla. Itse sain pidettyä 4 vuotta miehen tunnustamatta isyyttään, kunnes sen sitten itse halusi tehdä. Ei siinä silloin auta, se on mentävä käräjien kautta isyystesteihin jos isä niin vaatii. Meillä isyys siis tunnustettiin kun lapsi oli 4,5 v. Isä on vankilassa, ei ole onneksi vaatinut tapaamisia, mutta jos näin tekee, niin en vie. Vankilasta ei ole resursseja kuljettaa tapaamisiin, mutta mun pitäis muka viedä monen sadan kilometrin päähän katsomaan tuntematonta miestä vankilaan! Lastenvalvoja sanoi, ettei pk-seudulla poliisi käytännössä tule hakemaan tapaamisiin, mutta tais olla puhetta uhkasakoista jos oikein muistan.
Tämä lapsi on nyt 5 v. eikä vielä tiedä isästään. Pitää nykyistä miestäni isänään ja sitä hän todellakin hänelle on. Lapsella on myös 2 v. sisarus ja emme ole vielä näin pienelle halunneet kertoa, että sinulla on eri isä. Se isä kun ei tosiaan ole kiinnostunut lapsestaan pätkän vertaa, ja jos olisimme kertoneet tämän kun sisarus olisi ollut pieni ja ilmassa muutenkin mustasukkaisuutta, niin varmasti olisi tuntenut itsensä ulkopuoliseksi vaikka kuinka olisimme vakuutelleet.. Eskarivuonna olemme kuitenkin ajatelleet tämän kertoa, jos silloin olisi enemmän käsitystä asiasta.
Ja olen Pepparin kanssa niin samaa mieltä.

 

["vieras"]

Mutta entäs jos tämä ihminen tosiaan on tehnyt ns.parannuksen ja katuu nyt aikasempaa elämäänsä ja haluaisi tosissaan kuulua lapsen elämään.
Ymmärrän tilanteen inhottavuuden mutta lapselle on erityisen tärkeää tietää omat juurensa ja hienoa jos exäsi päässyt vihdoin jaloilleen ja haluaa osallistua lapsen elämään.Mielummin liian myöhään kuin ei koskaan.
Sinun asemassa kysyisin nyt joltain,vaikka lsten psykologilta että kuinka olis paras tilanne toimia lapsen kannalta ja ottaa myös selvää että kuka kirjeen takana.

 

["paradies"]

[QUOTE="vieras";22473830]Mutta entäs jos tämä ihminen tosiaan on tehnyt ns.parannuksen ja katuu nyt aikasempaa elämäänsä ja haluaisi tosissaan kuulua lapsen elämään.
Ymmärrän tilanteen inhottavuuden mutta lapselle on erityisen tärkeää tietää omat juurensa ja hienoa jos exäsi päässyt vihdoin jaloilleen ja haluaa osallistua lapsen elämään.Mielummin liian myöhään kuin ei koskaan.
Sinun asemassa kysyisin nyt joltain,vaikka lsten psykologilta että kuinka olis paras tilanne toimia lapsen kannalta ja ottaa myös selvää että kuka kirjeen takana.[/QUOTE]

Mitäs sitten jos isä haluaa tavata lapsen ja kaikki menee suht ok. Sitten on sovittuna seuraava tapaaminen, jonne mies ei ilmaannukaan. Eikä sitä seuraavaan... Kyllä on lapsella mahtava olo, "olenko näin huono, etten kelpaa biologiselle isälle?". Meillä voisin kuvitella juuri näin tapahtuvan. Isä halusi nähdä lasta ensimmäisenä elinvuotenaan siksi, että pääsi kontrolloimaan edes hetkeksi minun elämääni, "lainaamaan" rahaa (jota yksinhuoltajalla oli äitiyslomalla ihan yllinkyllin lainattavaksi..) ja retostelemaan omalla elämällään. Sitten uuden miehen tullessa kuvioihin,hän huomasi ettei enää pysty tekemään tätä ja niin jäi yhteyden pito. Se oli mulle kyllä pelkästään helpotus.
Nyt on siis isyys meillä todistettu ja elatusmaksuista ei joudu vielä vastuuseen kun on linnassa, mutta ei ole miehestä kuulunut mitään moneen vuoteen. Ei edes synttärikorttia lapselle. Se ainakin tämän miehen muutoksesta.

 

[Peppari]

Harmi ettei Suomen laki ole asiasta samaa mieltä

Sekin on harmi. Ajattelepa sellaista tilannetta jossa lapsi on asunut koko elämänsä äidin ja tämän uuden miehen kanssa, mutta koska olemassa on bioisä niin mies ei voi adoptoida. Jos äidille käy jotain niin tämä mies joka on ollut lapselle isänä koko hänen elämänsä, ei enää saakaan olla, vaan pahimmassa tapauksessa lapsi annetaan bioiskälle tai lastenkotiin jos iskää ei satu kiinnostamaan.

 

[tt]

Selvisikö se, että oliko tämä vaatimus pelkästään sossulta vai oliko tämä biologinen isä itse vaatinut tapaamisia? Minä nimittäin tiedän tapauksen, josta sosiaalitoimisto alkoi kysellä elatusmaksuja ja vaatia niiden sopimista ihan yksipuolisesti, vaikka äiti yritti selittää että ei niitä tarvi sopia. Virkailija vain intti ja intti ja rupesi jopa puhumaan, että ette voi saada hakemaanne tonttia kaupungilta jos näistä ei ole sovittu (niin kuin sillä olisi mitään tekemistä asian kanssa). Onneksi tämä äiti sai rääkäistyä väliin, että ei halua sopia elatusmaksuista, kun lasten isä on hänen avopuolisonsa, joka nyt vain on sattunut olemaan kaksi vuotta ulkomaankomennuksella eikä työn luonteen vuoksi voi pitää kirjoja kotona. Olivat vain katsoneet sosiaalitoimistossa äidin tietoja (sosiaalisilla perusteilla kun jaetaan osa kaupungin tonteista) ja huomanneet moisen vääryyden elatusmaksuissa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="akka";22472923]Yhteys lastenvalvojaan nyt ja selität tilanteen ettei lapselle ole kerrottu biologisesta isästä mitään eikä isä ole pitänyt yhteyttä kolmeen vuoteen ja kysyt miten asia nyt kerrotaan ja miten edetään kun lapsi pitää toista miestä isänään.[/QUOTE]

Mä kannatan tätä ehdotusta. Lapselle ei tosiaan tarvitse kertoa biologisista vanhemmistaan, mutta aina on olemassa se riski, että tämä lapselle tavalla tai toisella selviää. Miten asian lapselle kertoo, riippuu ihan lapsesta, lapsen iästä, elämäntilanteesta sekä syistä, miksi lapselle ei asiaa ole aiemmin kerrottu ja mahdollisesti myös valehdeltu tai ainakin annettu ymmärtää jonkun muun olevan lapsen biologinen isä. Sekä lapsi että lapsen äiti pääsevät yleensä helpommalla, jos lapselle ei missään vaiheessa ole edes uskoteltu mitään totuuden vastaista.

Ap ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään, jonka lapsi ei sukujuuriaan tiedä. Siksi lastenvalvojalla saattaa hyvinkin olla kokemusta siitä, miten tällaisissa tapauksissa tulisi toimia.

 

["joo"]

Minä olen asioista käynyt aikanaan sossussa keskustelua. Todellakin se menee niin että alle 12-vuotiailta ei kysytä. 12-vuotias saa päättä haluako nähdä vai ei.
Mun on vanhemmat eronneet kun olin pieni, minä sain päättää haluanko toista vanhempaani tavat. Pikkusiskoltani ei kysytty. Oikeus päätti silloin tarviiko siskoni nähdä toista vanhempaa. Eli oikeus teitse pystyy hakemaan syytä sille ettei lapsen tarvi nähdä toista vanhempaa ja silloinkin keskustelut käydään aikuisten kesken. Lapsen mielipidettä ei kysytä.
Viimeksi olen asiasta keskustellut 2007 ja silloikin vastaus oli että alle 12.vuotiaalta ei kysytä.

 

[Aloittaja..]

Kävin tänään siis soskussa keskustelemassa tästä asiasta..

No heitä oli siinä kaksi työntekijää ja tuli sellainen olo että molemmat painostivat, että tapaaminen pitäisi järjestää mahdollisimman pian sitten kun lapsi on täyttänyt 4vuotta (luulevat että sitten lapsi paremmin käsittää tämän asian..!)

Pelottaa, että lapsi menee ihan sekaisin Ja he vaan jankkasivat, että lapsella on oikeus isään..Mutta minusta tässä ajateltiin vain mikä on bio-isälle mukavinta!

Nyt siellä käytyäni ahdistaa kahta kauheammin kun tästä tuli niin todellista :/

Bio-isä on siis itse ottanut joskus puolivuotta sitten yhteyttä soskuun ja vaatinut tapaamista.

 

["akka"]

Eipä kovin innostunut ole kunnei ole sen enempää tapaamista vaatinut.

 

[narikka83]

ota yhteys lapsen alulle laittajaan ja nykynen miehes adoptoi lapsen. pääsettä ikävästä asiasta kätevästi eroon.... minusta lasta ei tarvis sekottaa tuomalla mukaan ihmistä joka ei ole halunnu olla tekemisissä ennnen. tulee mieleen miksi nyt? taka-ajatuksia? pitää esittää olevansa hyvä ja että on tehny parannuksen? äkkiä paperit eteenpäin ettei tarvi lapsen päätä sekottaa.

 

["hei"]

Ja silti menit isyydentunnustukseen tälläisen kanssa? Vai olitteko naimisissa? Itse olisin jättänyt menemättä isyydentunnustukseen tuollaisen "hulttion" kanssa!

älä ny viitti ku oli kato niit hyviiki hetkii!

 

[Aloittaja..]

ota yhteys lapsen alulle laittajaan ja nykynen miehes adoptoi lapsen. pääsettä ikävästä asiasta kätevästi eroon.... minusta lasta ei tarvis sekottaa tuomalla mukaan ihmistä joka ei ole halunnu olla tekemisissä ennnen. tulee mieleen miksi nyt? taka-ajatuksia? pitää esittää olevansa hyvä ja että on tehny parannuksen? äkkiä paperit eteenpäin ettei tarvi lapsen päätä sekottaa.

taka-ajatuksia minä kyllä luulen tässä olevan..
En usko että kyseinen henkilö suostuisi adoptioon, ihan vaan kiusallaan :/
Siksi ollaankin miehen kanssa mietitty jos oheishuoltajuus hänelle saataisiin, siinähän bio-isän sana ei paina jos juuri tällainen henkilö, ettei ole lapsen kanssa mitään sidettä ja ei tule koskaan olemaan kykenevä huolehtimaan lapsesta. Vai olenko ihan väärässä??

 

[aapeelle]

Mä ottaisin yhteyttä lakimieheen. Oikeasti.

 

[VIERAS12]

taka-ajatuksia minä kyllä luulen tässä olevan..
En usko että kyseinen henkilö suostuisi adoptioon, ihan vaan kiusallaan :/
Siksi ollaankin miehen kanssa mietitty jos oheishuoltajuus hänelle saataisiin, siinähän bio-isän sana ei paina jos juuri tällainen henkilö, ettei ole lapsen kanssa mitään sidettä ja ei tule koskaan olemaan kykenevä huolehtimaan lapsesta. Vai olenko ihan väärässä??

Suomessakin on olemassa ns. pakko-adoptio, mutta se ei mene läpi silloin, jos lapsen bioisä on tehnyt jotakin sen eteen, että saisi rakennettu isä-lapsisuhteen lapseensa. Mikäli adoptioprosessi oltaisiin käynnistetty ennen, kun mies päätti haluta isäksi, se olisi saattanut mennä jopa läpi.

Koska lapsen isyys on vahvistettu, kysyy oikeus myös bioisän hyväksyntää oheishuoltoon. Jos hän ei siihen myönny, ei miehesi sitä todennäköisesti saa.

Oikeus kuulee lapsen bioisää, joka tietenkin kertoo yrittävänsä muodotaa sidettä lapseensa ja hällä on siitä jopa todisteet (yhteyden otto sostoimistoon on kirjattu ylös), jolloin te olette kyllä hyvin heikoilla. Vaikea kuvitella, että oikeus suostuisi oheishuoltajuuteen jos lapsen bioisä sitä vastustaa.

Ja muutoinkin...mitä te nyt sillä oheishuoltajuudella haette? Ei se tarkoita mitään muuta, kuin että miehelläsi on oikeus saada tietoonsa lapsen lääkäri-, päiväkoti-, ja kouluasioita. Oheishuoltajalla ei ole oikeutta esim. avata lapselle pankkitiliä, hankkia hänelle passia tai mitään muutakaan.
Miksi siis oheishuoltajuuden miehellesi haluatte?

 

["minä"]

Mä ottaisin yhteyttä lakimieheen. Oikeasti.

Samaa mieltä ehdottomasti. Tosin kannattaan tarkasti miettiä kenet lakimieheksi ottaa, sillä tässä tarvitaan erityisosaamista. Olisikohan jotain yh yhdistystä, joka osaisi suositella asiaan perhetyneitä lakimiehiä?

 

[Aloittaja..]

Suomessakin on olemassa ns. pakko-adoptio, mutta se ei mene läpi silloin, jos lapsen bioisä on tehnyt jotakin sen eteen, että saisi rakennettu isä-lapsisuhteen lapseensa. Mikäli adoptioprosessi oltaisiin käynnistetty ennen, kun mies päätti haluta isäksi, se olisi saattanut mennä jopa läpi.

Koska lapsen isyys on vahvistettu, kysyy oikeus myös bioisän hyväksyntää oheishuoltoon. Jos hän ei siihen myönny, ei miehesi sitä todennäköisesti saa.

Oikeus kuulee lapsen bioisää, joka tietenkin kertoo yrittävänsä muodotaa sidettä lapseensa ja hällä on siitä jopa todisteet (yhteyden otto sostoimistoon on kirjattu ylös), jolloin te olette kyllä hyvin heikoilla. Vaikea kuvitella, että oikeus suostuisi oheishuoltajuuteen jos lapsen bioisä sitä vastustaa.

Ja muutoinkin...mitä te nyt sillä oheishuoltajuudella haette? Ei se tarkoita mitään muuta, kuin että miehelläsi on oikeus saada tietoonsa lapsen lääkäri-, päiväkoti-, ja kouluasioita. Oheishuoltajalla ei ole oikeutta esim. avata lapselle pankkitiliä, hankkia hänelle passia tai mitään muutakaan.
Miksi siis oheishuoltajuuden miehellesi haluatte?

Haluttaisiin se ihan sen takia jo, että jos minulle joskus jotain tapahtuu, että mieheni välit lapseen säilyisi ja hän saisi toimia huoltajana.

Mutta näköjään pitää tutkia asiaa ihan perinpohjaisesti jos oikeudet sen jälkeen kuitenkin nuin suppeat. Tiedän siis tietenkin ettei ole samat oikeudet kuin adoptiossa, mutta kuitenkin..

 

[Aloittaja..]

nosto!

 

[varaäiti]

taas kerran sai kyllä kirjotuksista sen kuvan että on HUONO asia jos biologinen isä haluaakin olla lapsensa kanssa tekemisissä!!! Outoa tämä meno nykyään. Tiedän erittäin läheltä pari samanlaista tapausta, toisessa tapauksessa lapsen olisi jopa parempi olla isänsä ja hänen nykyisen perheen kanssa kuin äitinsä ja hänen perheensä kanssa jossa kaik päin honkia jne,jne. Suomessa isällä ei ole mitään oikeutta OIKEESTI vaikka maksaisi elatustuet ja eläisi aivan moitteetontakin elämää. Ja eiköhän lapselle kuulu kerto bologisesta isästä!!