biologinen isä ei ole tavannut lasta 3 vuoteen ja nyt tuli kirje soskusta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Elli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Haluttaisiin se ihan sen takia jo, että jos minulle joskus jotain tapahtuu, että mieheni välit lapseen säilyisi ja hän saisi toimia huoltajana.

Mutta näköjään pitää tutkia asiaa ihan perinpohjaisesti jos oikeudet sen jälkeen kuitenkin nuin suppeat. Tiedän siis tietenkin ettei ole samat oikeudet kuin adoptiossa, mutta kuitenkin..

Olet ymmärtänyt oheishuoltajuuden väärin. Oheishuoltaja ei ole lähelläkään huoltajaa, eikä oheishuoltajasta tule huoltajaa päähuoltajan kuoltua tms.

Oheishuoltajalla ei ole ns. oikeutta lapseen, eikä oheishuoltajuus takaa sitä, että välit säilyvät tms.

Itse tutkimme näitä asioita aikoinaan perinpohjin ja oheishuoltajuudella ei oikeataan tee juuri mitään teidän tapauksessanne. Kuten ei myöskään meidän tapauksessamme. Me päädyimme oheishuoltajuuden silti hakemaan, mutta milloinkaan siitä ei ole käytännönelämässä hyötyä ollut. Mutta me haimmekin sitä ns. muista syistä.

Oheishuoltajuus on kätevä silloin, jos lapsesi asuu vaikka osittain isovanhemmillaan ja isovanhemmat ovat sitä kautta lapsen arjessa mukana, hoitamassa hänen asioitaan. Oletetaan vaikka, että työsi on sellainen, että olet pidempiä aikoja ulkomailla tai toisella puolen suomea ja vanhempasi hoitavat lasta sen aikaa.
Jos isovanhemmilla on oheishuoltajuus, he saavat hoitaa lapsen asioita ja heillä on oikeus esim. saada lapsen terveydentilaa, hoitoa tai koulua koskevia tietoja. He voivat siis allekirjoittaa lappuja, joihin koulu/päiväkoti pyytää huoltajan allekirjoitusta ja he voivat sottaa lääkäriin lapsen asioita hoitaen.

Mutta sinänsä huoltajuuden kanssa sillä tosiaankaan ei ole tekemistä. Oheishuoltaja kun esim. ei saa päättää mitä koulua lapsi käy, missä lapsi asuu, tms. vaan ne asiat päättää huoltaja.

Adoption kautta tullaan sitten ns. oikeiksi huoltajiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja varaäiti;22517077:
taas kerran sai kyllä kirjotuksista sen kuvan että on HUONO asia jos biologinen isä haluaakin olla lapsensa kanssa tekemisissä!!! Outoa tämä meno nykyään. Tiedän erittäin läheltä pari samanlaista tapausta, toisessa tapauksessa lapsen olisi jopa parempi olla isänsä ja hänen nykyisen perheen kanssa kuin äitinsä ja hänen perheensä kanssa jossa kaik päin honkia jne,jne. Suomessa isällä ei ole mitään oikeutta OIKEESTI vaikka maksaisi elatustuet ja eläisi aivan moitteetontakin elämää. Ja eiköhän lapselle kuulu kerto bologisesta isästä!!

aivan ehdottomasti jos tällä isällä olisi elämä mallillaan ja tietäisin että on päihteetön, luotettava, kunnollinen mies niin ei olisi epäilystäkään etteikö saisi lastaan tavata!
 
Olet ymmärtänyt oheishuoltajuuden väärin. Oheishuoltaja ei ole lähelläkään huoltajaa, eikä oheishuoltajasta tule huoltajaa päähuoltajan kuoltua tms.

Oheishuoltajalla ei ole ns. oikeutta lapseen, eikä oheishuoltajuus takaa sitä, että välit säilyvät tms.

Itse tutkimme näitä asioita aikoinaan perinpohjin ja oheishuoltajuudella ei oikeataan tee juuri mitään teidän tapauksessanne. Kuten ei myöskään meidän tapauksessamme. Me päädyimme oheishuoltajuuden silti hakemaan, mutta milloinkaan siitä ei ole käytännönelämässä hyötyä ollut. Mutta me haimmekin sitä ns. muista syistä.

Oheishuoltajuus on kätevä silloin, jos lapsesi asuu vaikka osittain isovanhemmillaan ja isovanhemmat ovat sitä kautta lapsen arjessa mukana, hoitamassa hänen asioitaan. Oletetaan vaikka, että työsi on sellainen, että olet pidempiä aikoja ulkomailla tai toisella puolen suomea ja vanhempasi hoitavat lasta sen aikaa.
Jos isovanhemmilla on oheishuoltajuus, he saavat hoitaa lapsen asioita ja heillä on oikeus esim. saada lapsen terveydentilaa, hoitoa tai koulua koskevia tietoja. He voivat siis allekirjoittaa lappuja, joihin koulu/päiväkoti pyytää huoltajan allekirjoitusta ja he voivat sottaa lääkäriin lapsen asioita hoitaen.

Mutta sinänsä huoltajuuden kanssa sillä tosiaankaan ei ole tekemistä. Oheishuoltaja kun esim. ei saa päättää mitä koulua lapsi käy, missä lapsi asuu, tms. vaan ne asiat päättää huoltaja.

Adoption kautta tullaan sitten ns. oikeiksi huoltajiksi.

Ahaa :/

täältä olen saanut sellaisen kuvan:
Oheishuoltajuus uusperheessä
 
Ahaa :/

täältä olen saanut sellaisen kuvan:
Oheishuoltajuus uusperheessä

Kun me lähdimme näitä asioita ihmettelemään ja selvittelemään, niin mekin alkuun luulimme, että oheishuoltajuus takaisi sen, että mikäli minulle sattuisi jotakin, tulisi miehestäni lapsen huoltaja. Mutta käytännössä asia ei mene suoraan näin.

Toki oheishuoltajalla on siihen huoltajuuteen varmaan paremmat mahdollisuudet, kuin mitä olisi jos hän olisi vain sinun aviomiehesi. Mutta meille tosiaan painotettiin sitä, ettei oheishuoltajuus ole lainkaan sama asia kuin mitä huoltajuus. Jos lapsen tilanteen haluaa ns. turvata, on silloin käytävä perheen sisäinen adoptioprosessi läpi.

Linkissäsi kerrottiin, että oheishuoltajuuteen vaaditaan painavat syyt ja "perusteluna voi olla esim. se, että lapsi on jo pitkähkön ajan ollut huoltajaksi esitetyn henkilön hoidettavana ja hänen suhteensa vanhempaan on katkennut." Teidän kohdallanne bioisä nyt kuitenkin yritää sitä suhdetta rakentaa ja se taas puolestaan on lain näkökulmasta katsottuna lapsen etu.

Laki kun katsoo lapsen eduksi ensisijaisesti aina sen, että lapselle rakennetaan bioisään välit, jos bioisä on osoittanut siihen halunsa.

Me "tappelimme" asiasta käräjäoikeuden kanssa ja väänsimme kättä lakipykälöistä oikein olan takaa. Onneksi meillä oli hiton hyvä lakimies!
 
Hohhoijaa taas. No nytpä sitten saat asiaa selvitellä lapsellesi. On bioisälläkin oikeutensa.

no mun mielestä jos ei ole 3v lastaan tavannut niin niitä oikeuksia on turha penätä.. kyllä se niin on että lapsi ei ole mikään lelu jolla voi leikkiä silloin kun huvittaa, sitä joko ollaan lapsen elämässä mukana tai sitten ei, ja kun on sen valintansa tehnyt niin siinä pysytään.
vaarin se on lasta kohtaan tulla ja mennä elämästä miten huvittaa
 

Yhteistyössä