Boheemista äitiydestä (vaikken itse ole täydellinen, en todellakaan)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Cathryn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lapset ovat myös erilaisia temperamentiltaan. Jopa samassa perheessä voi olla hyvinkin vilkas ja tottelematon ja toinen siivosti käyttäytyvä...
Se on totta. Mulla esikoinen oli kiltti ja rauhallinen ja kuopus taas Vaahteramäen Eemelin klooni.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lapset ovat myös erilaisia temperamentiltaan. Jopa samassa perheessä voi olla hyvinkin vilkas ja tottelematon ja toinen siivosti käyttäytyvä...
Se on totta. Mulla esikoinen oli kiltti ja rauhallinen ja kuopus taas Vaahteramäen Eemelin klooni.

Niinpä. Minäkin ennen ihmettelin noita Eemeleiden/peppi pitkätossujen äitejä, mutta en enää...

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niinpä. Minäkin ennen ihmettelin noita Eemeleiden/peppi pitkätossujen äitejä, mutta en enää...
Onneksi mulla oli näin päin, jos eemeli olisi ollut esikoinen, olisi jäänyt myös kuopukseksi :D Mutta ei meidän eemelikään saanut kylässä - eikä kotonakaan - toohottaa miten vaan. Itse asiassa sitä eemeliähän piti vahtia vielä tarkemmin kuin isosiskoaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niinpä. Minäkin ennen ihmettelin noita Eemeleiden/peppi pitkätossujen äitejä, mutta en enää...
Onneksi mulla oli näin päin, jos eemeli olisi ollut esikoinen, olisi jäänyt myös kuopukseksi :D Mutta ei meidän eemelikään saanut kylässä - eikä kotonakaan - toohottaa miten vaan. Itse asiassa sitä eemeliähän piti vahtia vielä tarkemmin kuin isosiskoaan.


Ei toki meilläkään. Mutta kiellot yms. ohjailut eivät yleensä ole onnistuneet protesteitta ja äänekkäitä sellaisia. Ja toistetusti...Lapsen huonon käytöksen/koheltamisen takia ei voi jäädä neljän seinän sisälle, vaikka vierailut/kaupassakäynnit voivat jäädä aiottua lyhyemmiksi.

Tuttavaperheellä oli samanlainen tilanne vuosia sitten. Nyt lapset ovat luokkansa parhaimpia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei toki meilläkään. Mutta kiellot yms. ohjailut eivät yleensä ole onnistuneet protesteitta ja äänekkäitä sellaisia. Ja toistetusti...Lapsen huonon käytöksen/koheltamisen takia ei voi jäädä neljän seinän sisälle, vaikka vierailut/kaupassakäynnit voivat jäädä aiottua lyhyemmiksi.
Tässä on juuri se ydin =) Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä lyhyempiä visiittejä mun mielestä pitäisi tehdä lapsen kannalta tylsiin paikkoihin. Vähitellen lapsi oppii ja sopeutuu siihen, että aina ei saa haluamaansa ja siihen, miten vieraissa paikoissa käyttäydytään. Mutta niinhän se menee kaikissa asioissa, mitä lapsen pitää oppia: harjoitellaan lyhyitä aikoja kerrallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitiliini:
Alkuperäinen kirjoittaja catlady:
Kyllähän sitä pitäisi kylässä lapsiaan komentaa pöydässä syömään, jos lapset alkaa juosta keksit ym. kädessä... Saatikka että itse rupeaa kylässä ollessa lapsiaan LATTIALLA syöttämään... Kotona nuo ymmärrän, mutta että KYLÄSSÄ ollessa... :whistle:

Ja sitten vielä tuo ulkopintojen hakkaaminen, hmmm... :/
Kyllä meillä todellakin komennetaan lapsia kylässä ja kotona... Ja tarpeen vaatiessa muidenkin lapsia... ;)

Mitenkäs istutat 1vn syömään pöytään,jos inhoaa syliä? ei ole syöttötuolia?ja isolta tuolilta ei yletä pöydän kannelle/tippuu lattialle?

Ei siellä varmaan ole mikään pakko syöttää lasta ollenkaan. Minusta vuoden vanha alkaa olla siinä iässä, että ymmärtää jo joitakin sääntöjä kuten sen, miten syödessä ollaan. Nälkään ei kuole, vaikka jättäisi yhdet kahvitukset väliinkin ja lapsi leikkisi sillä aikaa omia leikkejään.
 
Täällä kovasti puolustellaan vapaata kasvatusta. Mitä hyvää vapaa kasvatus on muka tuonut? Päiväkodit ja koulut on nykyään täynnä kakaroita, jotka eivät kunnioita toisen ihmisen koskemattomuutta, oikeuksia, ihmisarvoa ym. Ja vanhemman ihmisen tai auktoriteetin kunnioitus on ihan hukassa. Opettajien kaikki aika menee perusasioitten opettamiseen sen sijaan, että voisi opettaa oikeasti uusia asioita. Lapset on näsäviisaita, mutta sehän on "vaan hienoa kun ovat niin sanavalmiita!". Jne. Esimerkkejä kyllä löytyy... :o
 
Juu, se että lapsi on villi ja temperamentikas ei todellakaan ole mikään syy olla asettamatta rajoja ja pitämättä kuria, vaikka sitä tekosyynä omalle saamattomuudelle (välinpitämättömyydelle?) jotkut tuppaa käyttämään. Meillä kasvaa kans yks pahimman lajin eemeli, jonka kanssa on jo nyt oltava selvät sävelet jottei oltaisi muutaman vuoden päästä pulassa.

Yksi muuten mitä en oo ikinä tajunnut: vapaan kasvatuksen kannattajat tuntuvat kuvittelevan, että rakkaus ja rajat ovat toisensa poissulkevia asioita...
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitiliini:
Alkuperäinen kirjoittaja catlady:
Kyllähän sitä pitäisi kylässä lapsiaan komentaa pöydässä syömään, jos lapset alkaa juosta keksit ym. kädessä... Saatikka että itse rupeaa kylässä ollessa lapsiaan LATTIALLA syöttämään... Kotona nuo ymmärrän, mutta että KYLÄSSÄ ollessa... :whistle:

Ja sitten vielä tuo ulkopintojen hakkaaminen, hmmm... :/
Kyllä meillä todellakin komennetaan lapsia kylässä ja kotona... Ja tarpeen vaatiessa muidenkin lapsia... ;)

Mitenkäs istutat 1vn syömään pöytään,jos inhoaa syliä? ei ole syöttötuolia?ja isolta tuolilta ei yletä pöydän kannelle/tippuu lattialle?


Jos 1v INHOAA SYLIÄ, niin ottaisin auton istuimen ja istuttaisin siihen ja ei muuta kun syöttämään... ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Juu, se että lapsi on villi ja temperamentikas ei todellakaan ole mikään syy olla asettamatta rajoja ja pitämättä kuria, vaikka sitä tekosyynä omalle saamattomuudelle (välinpitämättömyydelle?) jotkut tuppaa käyttämään. Meillä kasvaa kans yks pahimman lajin eemeli, jonka kanssa on jo nyt oltava selvät sävelet jottei oltaisi muutaman vuoden päästä pulassa.

Yksi muuten mitä en oo ikinä tajunnut: vapaan kasvatuksen kannattajat tuntuvat kuvittelevan, että rakkaus ja rajat ovat toisensa poissulkevia asioita...


Ja kun se asia on just toisin päin; kun rakastaa niin tekee ja pitää rajat lapselle. Ilman rajoja lapsi tuntee ettei hänestä välitetä. Ja tämän olen kuullut niiin monen nuoren suusta, jolla "vapaa" kasvatus.

 
Alkuperäinen kirjoittaja catlady:
Alkuperäinen kirjoittaja äitiliini:
Alkuperäinen kirjoittaja catlady:
Kyllähän sitä pitäisi kylässä lapsiaan komentaa pöydässä syömään, jos lapset alkaa juosta keksit ym. kädessä... Saatikka että itse rupeaa kylässä ollessa lapsiaan LATTIALLA syöttämään... Kotona nuo ymmärrän, mutta että KYLÄSSÄ ollessa... :whistle:

Ja sitten vielä tuo ulkopintojen hakkaaminen, hmmm... :/
Kyllä meillä todellakin komennetaan lapsia kylässä ja kotona... Ja tarpeen vaatiessa muidenkin lapsia... ;)

Mitenkäs istutat 1vn syömään pöytään,jos inhoaa syliä? ei ole syöttötuolia?ja isolta tuolilta ei yletä pöydän kannelle/tippuu lattialle?


Jos 1v INHOAA SYLIÄ, niin ottaisin auton istuimen ja istuttaisin siihen ja ei muuta kun syöttämään... ;)

Meillä 1½-vuotias poika on monella kyläreissulla istunut ihan normi tuolilla ja sidottu kiinni esim. kaulahuivilla selkänojaan, että pysyy paikoillaan. Hyvin toimii. Tosin alkaa osata istua paikoillaan jo ihan ilman sitä huiviakin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Juu, se että lapsi on villi ja temperamentikas ei todellakaan ole mikään syy olla asettamatta rajoja ja pitämättä kuria, vaikka sitä tekosyynä omalle saamattomuudelle (välinpitämättömyydelle?) jotkut tuppaa käyttämään. Meillä kasvaa kans yks pahimman lajin eemeli, jonka kanssa on jo nyt oltava selvät sävelet jottei oltaisi muutaman vuoden päästä pulassa.

Yksi muuten mitä en oo ikinä tajunnut: vapaan kasvatuksen kannattajat tuntuvat kuvittelevan, että rakkaus ja rajat ovat toisensa poissulkevia asioita...
Mua joskus hymyilyttää, kun aikuiset ihmiset sanovat, etteivät mahda sille alle metriselleen mitään. No mitähän ajattelivat mahtaa sitten, kun se alle metrinen on 180 cm? Noh, kaikki eivät kyllä sitten mahdakaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Juu, se että lapsi on villi ja temperamentikas ei todellakaan ole mikään syy olla asettamatta rajoja ja pitämättä kuria, vaikka sitä tekosyynä omalle saamattomuudelle (välinpitämättömyydelle?) jotkut tuppaa käyttämään. Meillä kasvaa kans yks pahimman lajin eemeli, jonka kanssa on jo nyt oltava selvät sävelet jottei oltaisi muutaman vuoden päästä pulassa.

Yksi muuten mitä en oo ikinä tajunnut: vapaan kasvatuksen kannattajat tuntuvat kuvittelevan, että rakkaus ja rajat ovat toisensa poissulkevia asioita...

Rajat antavat lapselle tunteen, että hänestä välitetään ja huolehditaan. Rajattomuus tuo turvattomuuden tunteen, kun lapsi tajuaa että hänen pitäisi tietää miten eri tilanteissa toimitaan. Vastuun pitää olla aina aikuisella. Se ei ole rakkautta, että jättää lapsen yksin päättämään asioista. Se on heitteillejättöä ja välinpitämättömyyttä. Lukekaa kaikki vapaan kasvatuksen kannattajat psykologi Keijo Tahkokallion kirjoja. Niissä on sanottu asiat ytimekkäästi ja juuri niin kuin ne pitääkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Juu, se että lapsi on villi ja temperamentikas ei todellakaan ole mikään syy olla asettamatta rajoja ja pitämättä kuria, vaikka sitä tekosyynä omalle saamattomuudelle (välinpitämättömyydelle?) jotkut tuppaa käyttämään. Meillä kasvaa kans yks pahimman lajin eemeli, jonka kanssa on jo nyt oltava selvät sävelet jottei oltaisi muutaman vuoden päästä pulassa.

Yksi muuten mitä en oo ikinä tajunnut: vapaan kasvatuksen kannattajat tuntuvat kuvittelevan, että rakkaus ja rajat ovat toisensa poissulkevia asioita...
Mua joskus hymyilyttää, kun aikuiset ihmiset sanovat, etteivät mahda sille alle metriselleen mitään. No mitähän ajattelivat mahtaa sitten, kun se alle metrinen on 180 cm? Noh, kaikki eivät kyllä sitten mahdakaan.


Asiat pitääkin suhteuttaa niin, että jos et parivuotiaalle uhmaikäiselle mahda mitään, niin kohta tuo parivuotias onkin 16-vuotias teini, joka ylimielisesti tuhahtelee sun kasvatusyrityksillesi. Ja nauraa kaveripiirissä, kun "meidän mutsi ei mahda mulle mitään!"...
 
mie en tiiä kumpi äiti mie oikein olen boheemi vai tiukkis.... annan pojan kiipeillä ja hyppiä sängyssä, KOTONA, mutta kasvatusperiaatteisiini kuuluu se, että muita ihmisiä ja vanhempia kunnioitetaan ja sen pitää näkyä myös käyttäytymisessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Juu, se että lapsi on villi ja temperamentikas ei todellakaan ole mikään syy olla asettamatta rajoja ja pitämättä kuria, vaikka sitä tekosyynä omalle saamattomuudelle (välinpitämättömyydelle?) jotkut tuppaa käyttämään. Meillä kasvaa kans yks pahimman lajin eemeli, jonka kanssa on jo nyt oltava selvät sävelet jottei oltaisi muutaman vuoden päästä pulassa.

Yksi muuten mitä en oo ikinä tajunnut: vapaan kasvatuksen kannattajat tuntuvat kuvittelevan, että rakkaus ja rajat ovat toisensa poissulkevia asioita...
Mua joskus hymyilyttää, kun aikuiset ihmiset sanovat, etteivät mahda sille alle metriselleen mitään. No mitähän ajattelivat mahtaa sitten, kun se alle metrinen on 180 cm? Noh, kaikki eivät kyllä sitten mahdakaan.


Asiat pitääkin suhteuttaa niin, että jos et parivuotiaalle uhmaikäiselle mahda mitään, niin kohta tuo parivuotias onkin 16-vuotias teini, joka ylimielisesti tuhahtelee sun kasvatusyrityksillesi. Ja nauraa kaveripiirissä, kun "meidän mutsi ei mahda mulle mitään!"...


Temperamentti on erilainen ja lapsen vaste rajoihin erilainen. Toinen uskoo sanoja, toista saa kantaa pois "väärästä paikasta" tai jäähylle toistamiseen ja toistamiseen ja toistamiseen. Toki em. paikkoja voi välttää, mutta kun niitä on kaikkialla...
 
Mä en käytä termiä vapaa kasvatus, koska se varsin usein mielletään kasvattamatta jättämisenä. Meillä on noudatettu aina ohjaavaa kasvatusta, joka on itse asiassa aika pitkälle sitä, mitä vapaa kasvatus tosiasiassa on. Työlästähän se on, mutta mulla ainakin kaksi ihan hyvätapaista, toiset ihmiset huomioivaa nuorta. Sitäpaitsi suurin työ tehdään lapsen ensimmäisten 3:n elinvuoden aikana ja sen jälkeen onkin jo melko helppoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Juu, se että lapsi on villi ja temperamentikas ei todellakaan ole mikään syy olla asettamatta rajoja ja pitämättä kuria, vaikka sitä tekosyynä omalle saamattomuudelle (välinpitämättömyydelle?) jotkut tuppaa käyttämään. Meillä kasvaa kans yks pahimman lajin eemeli, jonka kanssa on jo nyt oltava selvät sävelet jottei oltaisi muutaman vuoden päästä pulassa.

Yksi muuten mitä en oo ikinä tajunnut: vapaan kasvatuksen kannattajat tuntuvat kuvittelevan, että rakkaus ja rajat ovat toisensa poissulkevia asioita...

Rajat antavat lapselle tunteen, että hänestä välitetään ja huolehditaan. Rajattomuus tuo turvattomuuden tunteen, kun lapsi tajuaa että hänen pitäisi tietää miten eri tilanteissa toimitaan. Vastuun pitää olla aina aikuisella. Se ei ole rakkautta, että jättää lapsen yksin päättämään asioista. Se on heitteillejättöä ja välinpitämättömyyttä. Lukekaa kaikki vapaan kasvatuksen kannattajat psykologi Keijo Tahkokallion kirjoja. Niissä on sanottu asiat ytimekkäästi ja juuri niin kuin ne pitääkin.

Nimenomaan :)!
 
Alkuperäinen kirjoittaja joSSSu:
mie en tiiä kumpi äiti mie oikein olen boheemi vai tiukkis.... annan pojan kiipeillä ja hyppiä sängyssä, KOTONA, mutta kasvatusperiaatteisiini kuuluu se, että muita ihmisiä ja vanhempia kunnioitetaan ja sen pitää näkyä myös käyttäytymisessä.

Tätä voisin peesailla. :) Meillä saa elää aika vapaasti, en vahdi pojan jokaista liikettä tai vahtaa leivän/pullan muruja lattialta.
Mutta kylässä ollaan aina kyläpaikan tavoilla ja kotonakin meillä käyttäydytään kuitenkin ihmisiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Juu, se että lapsi on villi ja temperamentikas ei todellakaan ole mikään syy olla asettamatta rajoja ja pitämättä kuria, vaikka sitä tekosyynä omalle saamattomuudelle (välinpitämättömyydelle?) jotkut tuppaa käyttämään. Meillä kasvaa kans yks pahimman lajin eemeli, jonka kanssa on jo nyt oltava selvät sävelet jottei oltaisi muutaman vuoden päästä pulassa.

Yksi muuten mitä en oo ikinä tajunnut: vapaan kasvatuksen kannattajat tuntuvat kuvittelevan, että rakkaus ja rajat ovat toisensa poissulkevia asioita...
Mua joskus hymyilyttää, kun aikuiset ihmiset sanovat, etteivät mahda sille alle metriselleen mitään. No mitähän ajattelivat mahtaa sitten, kun se alle metrinen on 180 cm? Noh, kaikki eivät kyllä sitten mahdakaan.


Asiat pitääkin suhteuttaa niin, että jos et parivuotiaalle uhmaikäiselle mahda mitään, niin kohta tuo parivuotias onkin 16-vuotias teini, joka ylimielisesti tuhahtelee sun kasvatusyrityksillesi. Ja nauraa kaveripiirissä, kun "meidän mutsi ei mahda mulle mitään!"...


Temperamentti on erilainen ja lapsen vaste rajoihin erilainen. Toinen uskoo sanoja, toista saa kantaa pois "väärästä paikasta" tai jäähylle toistamiseen ja toistamiseen ja toistamiseen. Toki em. paikkoja voi välttää, mutta kun niitä on kaikkialla...

Tiedän että toiset lapset ovat vaativampia kuin toiset. Mullakin löytyy niin helppoja kuin vaativia yksilöitä. Pääasia kuitenkin, ettei anna periksi. Ja vaikka välillä sitten kantaa väkisin sen tenavan pois siitä tilanteesta. Ainahan lasta ei saa ruotuun ja joskus on itsellä niitä päiviä, ettei jaksa niin yrittää. Mutta pääasia, että kuitenkin yrittää eikä vaan katsele sivusta kun lapsi riehuu.
 
Mä oon aina ajatellut boheemin äitiyden ihan muuksi kuin vapaaksi kasvatukseksi, huonoksi käytökseksi ja rajattomuudeksi. Me miehen kanssa ollaan ns. boheemeja taiteilijasieluja.. mies on muusikko ja minä käsityöläinen, meillä ei olla hirveen tarkkoja olla kaikkien asioiden suhteen mutta kyllä meillä rajoja käytetään ja tavat opetetaan.
 
siis meillä on kyllä lapselle rajat tietyissä asioissa ja päivässä on rytmi minkä mukaan syödään, nukutaan, ulkoillaan jne. mutta kyllä lapsi joskus kotona saa syödä keksiä olkkarissa tai juoda mehunsa sohvalla. meillä kannatetaan pehmeitä arvoja, joten luen itseni "boheemiksi". se ei siis meillä tarkoita sitä että lapsi kasvaisi kuin pellossa.
 


Temperamentti on erilainen ja lapsen vaste rajoihin erilainen. Toinen uskoo sanoja, toista saa kantaa pois "väärästä paikasta" tai jäähylle toistamiseen ja toistamiseen ja toistamiseen. Toki em. paikkoja voi välttää, mutta kun niitä on kaikkialla...
[/quote]

Tiedän että toiset lapset ovat vaativampia kuin toiset. Mullakin löytyy niin helppoja kuin vaativia yksilöitä. Pääasia kuitenkin, ettei anna periksi. Ja vaikka välillä sitten kantaa väkisin sen tenavan pois siitä tilanteesta. Ainahan lasta ei saa ruotuun ja joskus on itsellä niitä päiviä, ettei jaksa niin yrittää. Mutta pääasia, että kuitenkin yrittää eikä vaan katsele sivusta kun lapsi riehuu.[/quote]

Tätä ajoin takaa. Toistuvia ohjailuja yms., mutta siis toistuvasti. Siinä missä joku rauhallinen lapsi toimii ilman ohjailuja "moitteetta". On tosiaan ollut pakko lähteä esim. ravintolasta kiireesti pois, kun lapsi ei ole totellut/siirrettynä nostanut niin kovan huudon.

Kyseessä siis parivuotias.

En silti allekirjoittaisi, että vilkas/tottelematon lapsena, teininä hankala. Olen itse ollut kovinkin vallaton, tarhasta ennustettiin huonoa. Koulussa olin priimus, teini-ikä meni ilman kännäilyjä/tupakanpoltteluja ja akateeminen koulutus ihanneajassa...samalla työtä tehden.

 
On vaan yksi keino rajoittaa vapautta. Pitäisi muka käyttäytyä yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan. Kuka helv.... muka on ottanut oikeudekseen päättää mikä on sopivaa ja mikä ei? Mä ainakin teen mitä haluan enkä piittaa säännöistä. Ja nauran teille lampaille p*********
 

Yhteistyössä