A
aulikki
Vieras
Tiiän että palsta "meikäläiselle" mutta kyselenpä täältäkin..
Eli miehen poika asuu kanssamme ja on 9 vuotta.
POika on kovin saamaton ja välillä suorastaan vätys..Hän ei kuuntele kun puhun,tai siltä ainakin vaikuttaa.E saa mitään valmiiksi,jättää kaiken kun Pas...pyllystä,kirjaimellisesti,ei vedä ees torttuja alas pöntöstä...
Kun isän kanssa puhun ongelmista,isä puolustelee ja musta tuntuu että menee aina pojan puolelle.
Eli jos annan palautetta esim ettei kulje märät hanskat kädessä,vaihtaa ne kuiviin jos kastuu,tulee isä siihen puolustelemaan,että ei varmaan poika huomannut tai löytänyt tms...
Musta tuntuu että kiskoo mattoa mun alta...
Ja sitten riidellään näistä jutuista ja mies jopa pojan kuullen.
Mulla on pienempi poika joka on monessa asiassa miehen poikaa näppärämpi ja uskon että miestä tuo harmittaa ja siks puolustelee aina poikaansa.Ettei sille ole kerrottu taikka se ei kuullut.
EN voi sille mitään että vertaan poikia,tietty oma lapsi on oma-tiiän sen.Tätä yritän työstää ja olla vertaamatta mutta tuntuu että bonaripoika tekee ihan tahallaan noita tilanteita joissa mies asettuu hänen puolelle.Taikka sitte oon vainoharhanen..
Millä hitolla saisin tän perheen eheytymään,en halua että ollaan mies ja sen poika,minä ja mun poika???
Nykyään tuntuu että mies on tehnyt musta sen pahiksen ja hän on se hyvis...
Oon väsynyt rooliini.
EN halua olla paha äitipuoli,haluaisin tykätä pojasta ja tästä perheestä.
Yhessä ollaan oltu 5 vuotta,yhteinen tyttö on reilu 1 vee.
Eli miehen poika asuu kanssamme ja on 9 vuotta.
POika on kovin saamaton ja välillä suorastaan vätys..Hän ei kuuntele kun puhun,tai siltä ainakin vaikuttaa.E saa mitään valmiiksi,jättää kaiken kun Pas...pyllystä,kirjaimellisesti,ei vedä ees torttuja alas pöntöstä...
Kun isän kanssa puhun ongelmista,isä puolustelee ja musta tuntuu että menee aina pojan puolelle.
Eli jos annan palautetta esim ettei kulje märät hanskat kädessä,vaihtaa ne kuiviin jos kastuu,tulee isä siihen puolustelemaan,että ei varmaan poika huomannut tai löytänyt tms...
Musta tuntuu että kiskoo mattoa mun alta...
Ja sitten riidellään näistä jutuista ja mies jopa pojan kuullen.
Mulla on pienempi poika joka on monessa asiassa miehen poikaa näppärämpi ja uskon että miestä tuo harmittaa ja siks puolustelee aina poikaansa.Ettei sille ole kerrottu taikka se ei kuullut.
EN voi sille mitään että vertaan poikia,tietty oma lapsi on oma-tiiän sen.Tätä yritän työstää ja olla vertaamatta mutta tuntuu että bonaripoika tekee ihan tahallaan noita tilanteita joissa mies asettuu hänen puolelle.Taikka sitte oon vainoharhanen..
Millä hitolla saisin tän perheen eheytymään,en halua että ollaan mies ja sen poika,minä ja mun poika???
Nykyään tuntuu että mies on tehnyt musta sen pahiksen ja hän on se hyvis...
Oon väsynyt rooliini.
EN halua olla paha äitipuoli,haluaisin tykätä pojasta ja tästä perheestä.
Yhessä ollaan oltu 5 vuotta,yhteinen tyttö on reilu 1 vee.