Cipralex ja mielialanvaihtelut, ei voi olla normaalia??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "miukumauku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"miukumauku"

Vieras
Olen syönyt cipralexia 20 mg n. puoli vuotta masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Aluksi olo helpotti huomattavasti, sain taas nukuttua eikä ahdistavat ajatukset jyllänneet päässä. Nyt pari kuukautta asiat on menneet alamäkeä ja lujaa. Mulla on ihan holtittomia mielialanvaihteluita. Valitettavasti mun mies on joutunut näitten kohtausten armoille. Itken ja raivoan ihan tyhjästä, välillä tuntuu että olisin sumussa kun tätä tapahtuu. Itsetuhoiset ajatukset ei ole kadonneet minnekkään ja syyttelen yhä itseäni, ainoa mikä on kadonnut on tosiaan tuo ahdistus. Välillä olen oma itseni ja iloinen ja sitten tulee romahdus. Näitä romahduksia voi olla parikin päivässä joiden välillä olen ihan normaali.
Apua. Onko väärä lääkitys vai väärä diagnoosi? Soitan ensi viikolla lääkärille ja kysyn, mutta oisko täällä mitään kokemusta asiasta?
 
söin pari viikkoa joskus, samaa lääkettä, ja nuppi meni niin sekaisin että yritin itsemurhaa.
Sitä ennen ei ollut itsetuhoisia ajatuksia, mutta lääke ne aiheutti.
Heitin lääkkeet pois ja olen onnellinen että olen elossa. Ei sopinut mulle.
 
Aloitusvaiheessa olo voi pahentua alkutilannetta pahemmaksi. Jonkun pitäisi vain osata varoittaa potilasta siitä, että osaa varautua alkuvaiheen jopa olon pahenemiseen, joka menee sitten kyllä ohi. Mutta aloittajan tilanteeseen vielä, omakohtaista kokemusta on, että kilpirauhasen vajaatoiminta oli tuollaisten mielialan vaihteluiden - kuin myös masentuneen olon takana.

Ja sehän ei sitten tarkoita, etteikö sitä voisi olla, vaikka lääkärikatsoisi kilpirauhasasrvot ja väittäisi kaiken olevan ok. Kannattaa googlettaa niitä muita oireita, jos niistä on edes muutamia muita, niin asiaa pitäisi tutkia vähän tarkemminkin kuin ottamalla vain TSH (ja T4V).

Itselläni on tällä hetkellä erityisluvallinen T3-kilpirauhaslääkitys ja olo ihan paras mitä ikinä. Lukuunottamata tietysti aikaa, jolloin kilpirauhasen vajaatoimintaa ei vielä ollut.

Eli minulla kilpirauhasen vajaatoiminta ei näkynyt arvoissa sen takia, että minulta puuttui T3-hormonia, mutta sen puute ei aina näy TSH tai T4V -kokeesta, koska ne ovat eri asia.

Toivottavasti asiasi selviää, oli se mikä tahansa! <3
 
Varokaa syömästä vääriä lääkkeitä. Liian moni ihminen on tehnyt itsemurhan väärien masennuslääkkeiden takia!:( Paraslääke masennukseen on kun jaksaa lähteä lenkille ja käydä joka päivä säänöllisesti lenkillä! Soitat heti lääkärille kun vain pystyt voimia sinulle paljon<3
 
Itse olen syönyt samaa lääkettä 1 v. 7 kk. Muistaisin että kävi samoin, alussa dramaattinen olon koheneminen, puolen vuoden päästä takapakkia. Nyt olo on mainio ja pakkomielteinen ahdistushäiriö selätetty, mutta jos unohdan parina päivänä lääkityksen, alan käyttäytyä taas oudosti, ahdistun ja ajatukset takertuvat kiinni. Lääkkeestä tulee myös fyysisiä vieroitusoireita, rytmihäiriön tuntuista väpätystä rinnassa ja maailma heiluu. Pidän lääkkeen aloitusta hyvinvointini kannalta olennaisena asiana, sillä tänään olen onnellinen ihminen taas, ja parisuhde kukoistaa.

Tsemppiä, tuo on luultavasti ohimenevää. Muista ainakin ottaa lääke joka päivä samaan aikaan ja katso tilanne uudelleen parin kuukauden kuluttua.
 
Kuinkahan kauan tämä aloitusvaihe kenties kestää? Tuntuu että meillä tulee kohta miehen kanssa ero tämän asian kanssa. Ja kilpirauhasarvot tosiaan katsottiin samalla kun kävin lääkärillä puolivuotta sitten, eikä niissä näkynyt mitään.
 
Alle 6 viikkoa, sanoisin ihan maksimissaan. Yleensä aloitusvaiheeksi lasketaan 4 viikkoa. Ja hei, niinhän ne minunkin arvot oli katsottu 2004 ja normaaleiksi todettu. Nyt olen 9 kk ollut kilpirauhaspotilas. Ja uusi elämä avautunut <3
 
Itse olen syönyt samaa lääkettä 1 v. 7 kk. Muistaisin että kävi samoin, alussa dramaattinen olon koheneminen, puolen vuoden päästä takapakkia. Nyt olo on mainio ja pakkomielteinen ahdistushäiriö selätetty, mutta jos unohdan parina päivänä lääkityksen, alan käyttäytyä taas oudosti, ahdistun ja ajatukset takertuvat kiinni. Lääkkeestä tulee myös fyysisiä vieroitusoireita, rytmihäiriön tuntuista väpätystä rinnassa ja maailma heiluu. Pidän lääkkeen aloitusta hyvinvointini kannalta olennaisena asiana, sillä tänään olen onnellinen ihminen taas, ja parisuhde kukoistaa.

Tsemppiä, tuo on luultavasti ohimenevää. Muista ainakin ottaa lääke joka päivä samaan aikaan ja katso tilanne uudelleen parin kuukauden kuluttua.

Mulla onkin jäänyt välillä ottamatta lääke, korkeintaan päiväki, kun alkaa olemaan nuita vieroistusoireita niin siinä muistaa taas ottaa lääkkeen. Nuo vieroitusoireet on kamalia, maailma tulee vähän jäljessä sillai töks töks- tyyliin ja tuntuu että humpsahtaa alaspäin lattiasta. Äh, vaikea selittää :S
 
Alkuperäinen kirjoittaja Samaa vaivaa itsellänikin;26029089:
Ihan samaa käyn läpi nyt, ja päivät menee kuin vuoristorataa. Koko perhe, ja itsekin kärsin siitä, että on kuin tuuliviiri.

Monet ihmiset, joiden olen kuullut kuvailevan oloaan samalla lailla, ovat kärsineet tästä tai kilpirauhasesta tai molemmista:

Lisämunuaisten uupumus

Kilpirauhanen.com - Kokonaisvaltainen hoito, kokonainen el
 
Joo, lenkkeily ei tosiaankaan auta! Nimimerkillä kokemusta on.. :/ Onhan sillä paino pudonnut, 15 kiloa mutta mieliala ei kyllä parane.

Kiitos neuvoista, toivon tosiaan että tämä tästä selvenee. Tuuliviirinä olo ei ole mukavaa. Jos voisin vaihtaa niin ottaisin vaikka mieluummin sen ahdistuksen kuin tämän. :(
 
Niinpä. Minulle oli valtava helpotus kun päädyin lukemaan muiden kilpirauhaspotilaiden kokemuksia elämästä Kilpirauhasfoorumi : : www.kilpirauhas.info sta. Oli kuin olisin itsestäni lukenut. Kukaan ei ehdottanut toimimattomia piristäviä vinkkejä, koska jokainen tiesi, millainen olo on kun mikään ei kiinnosta tai mitään ei saa aikaan itsestään riippumattomista syistä. Se väsymys ja alakulo on niin invalidisoivaa :(
 
Sekin on niin kauhea olotila, että en ikinä enää halua tuntea sitä. Jos itse saisin vailta, pidänkö vuosia kestäneen paniikki-ja ahdistuneisuushäiriön, vai antaisinko esim.vasemman käteni irti ja saisin terveyden tältä osin 100% takaisin, antaisin samantien käteni irti. Kauhea vertaus, mutta näin sen saa ehkä parhaiten kuvattua, miten kovasti se sairaus varjostaa normaalia arkea.
 
[QUOTE="vieras";26029053]Varokaa syömästä vääriä lääkkeitä. Liian moni ihminen on tehnyt itsemurhan väärien masennuslääkkeiden takia!:( Paraslääke masennukseen on kun jaksaa lähteä lenkille ja käydä joka päivä säänöllisesti lenkillä! Soitat heti lääkärille kun vain pystyt voimia sinulle paljon<3[/QUOTE]

Voi helkkari, itku tuli kun tätä luin. On vähän heppoiset tiedot masennuksesta ja ahdistushäiriöistä näillä ihmisillä jotka luulee että ylös, ulos ja lenkille niin kyllä se siitä :(

Olen kuullut paljon pahaa SSRI-lääkkeistä, niiden syöjiä syyllistetään ja pelotellaan. Oma kokemukseni on että sain elämäni takaisin ja ihanan parisuhteen pelastettua oltuani puolitoistavuotta aivan sekopää.

Yli vuosi minulla inakin meni ennenkuin tasapaino löytyi. Nyt olen valmis vaikka syömään lopun ikääni lääkkeitä kun olen todennut että serotoniiniaineenvaihduntani ei oikein pelaa, useampi masennuskausi takana. Viimeisin alkoi raskauden alussa ja tokeni kun poika oli vajaa vuoden.
 
[QUOTE="aapee";26029094]Mulla onkin jäänyt välillä ottamatta lääke, korkeintaan päiväki, kun alkaa olemaan nuita vieroistusoireita niin siinä muistaa taas ottaa lääkkeen. Nuo vieroitusoireet on kamalia, maailma tulee vähän jäljessä sillai töks töks- tyyliin ja tuntuu että humpsahtaa alaspäin lattiasta. Äh, vaikea selittää :S[/QUOTE]

Selitit täsmälleen miltä se tuntuu! Tämä johtuu kuulema siitä että ihan faktuaalisesti lääke vaikuttaa silmien mukautumiskykyyn. Juuri tulee tunne että on hississä joka nytkähtää alaspäin mutta ei jatkakaan matkaa. Tai että pää on kameran linssi joka hakee tarkennuspistettä. Ja sydän nuljuu rinnassa. Kaverini kuvailee että päässä räpsähtelee kuin pieni sähköisku.

Tämä ei pelota minua enää yhtään kun se kuuluu lääkkeen sivuoireisiin. Lääke lopetetaan pikkuhiljaa usean viikon aikana ja oireita kesti minulla viimeksi se pari viikkoa.

Mutta siis nyt ei sinun AP varmaan kannata vielä lopettaa, mutta merkkiä kannattaa ehkä vaihtaa lääkärin kanssa jos mielialanvaihtelut jatkuvat rajuina.
 
Minäkin söin pari vuotta Cipralexia 20mg masennukseen ja ahdistukseen. Alkuoireiden jälkeen se tepsikin todella hyvin. Ennen tätä olin jo kokeillut kahta eri lääkettä (Sepram, Citalopram), jotka eivät tehonneet yhtä hyvin. Joskus sen oikein tehoavan lääkkeen löytyminen vie aikaa.
Oireetkin voivat muuttua niin, että jo hyväksi todettua lääkettä pitää vaihtaa. Minulla alkoi painottumaan enemmän tuo ahdistus joka alkoi olla jo invalidisoivalla tasolla. Joten lääkettä vaihdettiin taas, Venlafaxiniin.
Tällä hetkellä en syö mielialalääkkeitä ollenkaan koska olen raskaana. Aluksi pelotti mitenhän tässä käy, mutta ihan hyvin onkin yllättäen mennyt. Psykiatrini tosin arveli, että tod.näk. lääkitys pitää aloittaa uudelleen vielä joskus. Tämä ei pelota minua. Kannattaa hakeutua yksityiselle psykiatrille, mikäli mahdollista.
 

Yhteistyössä