Tervehdys, oon syönyt cymbaltaa kohta vuoden. Aluksi tuli hirmuiset sivuoireet, en nukkunut kuin silmänräpäyksen kerrallaan, pissatti öisin koko ajan, hikoilin sängyn LITIMÄRÄKSI, pupillit laajenivat valtaviksi jolloin silmät olivat valolle arat, kasvoilla oli kokoajan hullunvirne, seksuaaliset halut heikkenivät, haukottelin jatkuvasti ja piereskelin =)... Oireita kesti kauan ja hartaasti, pupillit muuttuivat parin viikon kuluttua normaaleiksi mutta muita oireita kesti enemmän ja vähemmän pari-kolme kuukautta. Hikoilua jatkui kauemmin ja vieläkin haukottelen huomattavasti useimmin kun muut. Hikoilen myös enemmän öisin kuin ilman lääkkeitä mutta en enää yhtä paljon kuin alussa. Annos 60mg ensimmäiset puoli vuotta, sitten vähennettiin 30mg:aan vähitellen. Siitäkin tuli sivuoireita pari kolme viikkoa. Kuitenkin en kadu lääkkeiden käyttöä, vuosi sitten en jaksanut edes kävellä, musta vesi houkutteli, olin sairaslomalla yli puoli vuotta. Lääkkeet auttoivat jaksamaan raskaan psykoterapian ja tänään elämä on paremmin kuin koskaan. Olen selvittänyt ongelmiin johtaneet syyt, kasvanut vahvemmaksi ja terveemmäksi. Mieli on sellaisessa tasapainossa että en edes keksi mitään mikä voisi hetkauttaa enää. Loppuelämäni näyttää valoisalta ja tasapainoiselta, ei ole enää mitään pelättävää.
Parin kuukauden kuluttua olen jättänyt cymbaltan... ja ehkäisyn ja ehkä saamme perheenlisäystä jota on mukava kasvattaa tasapainoisena ihmisenä.
Siis kärsivällisyyttä lääkkeiden kanssa, ne ei ole mitään ihmenappuloita jotka simsalabim parantaa heti. Oireita tulee ja niitä täytyy kestää, mullakin lääke teki jollain lailla tunteettomaksi tai "tasaiseksi" tunneelämän, mutta sen tarkoitus oli auttaa kestämään ongelmat selvittävä terapia ja sen se tekikin. Ja oli se tämän arvoista. Masennus sitäpaitsi oli paljon pahempaa kuin yksikään oireista, jokainen masentunut sen tietää, ei ole mitään pahempaa kuin elämän halun katoaminen ja arvottomuuden tunne. Eikä mitään arvokkaampaa kuin elämänilo ja terveys. Masennus laittoi arvot kohdalleen, en muuttaisi mitään menneisyydestäni.
ps. diagnoosi: uusiutuvan masennuksen syvä, vakava masennusjakso
Nyt tiedän että selviän jos vielä masennus uhkaa!
Tsemiä!
. (Eikö tuo Lyrica olekaan kipulääke???)