Ehkäisy petti, abortti edessä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Shokki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Todella..:
Moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta on omaa rakasta lasta vailla, ja teillä olisi ollut hyvä mahdollisuus tuoda onni yhdelle noista pariskunnista..

Itse en ymmärrä, missä on vastuu, kun tullaan vahingossa raskaaksi.. Ehkäisykään kun ei ole 100% varma tapa suojautua.

Älkää toki ymmärtäkö väärin! Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta kerroin vain oman mielipiteeni.

Mun mielestä toi kommentointi on tosi härskiä! Entäs jos syntyvässä lapsessa on jotakin "vikaa"? Hän on esimerkiksi vammainen? Kuka hänet silloin hoitaa?

Täällä oli ketju taannoin, jossa kysyttiin adoptoisitko vammaisen lapsen. Siihen vastasivat lapsettomatkin EI.

Että siihen se lapsettomien pohjaton rakkaus lasta kohtaan loppuu. Pitää olla virheetön kapistus.

En oikein ymmärrä aborttiakaan mutta vielä vähemmän näitä Todella:n tyyppisiä kommentoijia.

Eli ymmärsit väärin :)

Kuten sanottu, jokainen tekee ihan niin kuin parhaaksi näkee, mutta keskustelupalstalla saa varmasti jokainen tuoda oman näkökantansa esille. Itse toin sen sen tyypilliseen tapaan solvaamatta ja moralisoimatta ketään. Omassa tuttava/tuttavantuttavapiirissäni on muutama pariskunta, jotka ovat adoptoineet kehitysvammaisen lapsen, ja yksikään adoptioon annettu suomalainen kehitysvammainen lapsi ei ole jäänyt ilman kotia.
 
Minulla hoidettiin tuulimuna pois lääkkeillä ja en kyllä saanut mitään kipulääkettä. Tosin ei se kovin kipeää käynytkään. Sairaalassa laitettiin pillerit alapäähän ja yhden päivän olin siellä, kunnes lääkäri ultralla totesi kaiken tulleen ulos. Vuoto oli aika pelottavan kovaa ja möykkyjä tuli paljon, mutta hoitajan mielestä kaikki oli aivan normaalia. Ja hyvin kaikki menikin. Niin, ja viikkoja tuolloin oli 15.

Ap:lle paljon jaksamisia! Muista, että lääkkeellinen keskeytys on kehollesi paljon luonnollisempi ja vähemmän komplikaatioita aiheuttava tapahtuma, kuin kaavinta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Todella..:
Moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta on omaa rakasta lasta vailla, ja teillä olisi ollut hyvä mahdollisuus tuoda onni yhdelle noista pariskunnista..

Itse en ymmärrä, missä on vastuu, kun tullaan vahingossa raskaaksi.. Ehkäisykään kun ei ole 100% varma tapa suojautua.

Älkää toki ymmärtäkö väärin! Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta kerroin vain oman mielipiteeni.

Mä en ainakaan pystyisi antaa pois vauvaa jota olen odottanut sen 9kk, kyllä mä mielummin abortin tekisin. Onkohan kuinka yleistä suomessa tuollainen käytäntö? Onhan niille lapsettomille muitakin keinoja. En usko et on hirveen helppoa psyykkisesti odottaa jollekin toiselle vauvaa.
 
Mulla on kyllä ihan helppo kokemus lääkkeellisestä keskeytyksestä. Myös välittömästi tehtiin asian tultua ilmi, päivääkään viivyttelemättä. Ja itse ajoin työpaikalle sairaalasta, ihan ongelmitta. Ei mitään massiivisia verenvuotoja. Sairaalassa tuli enemmät ja sitten loppu oli tavanomaisia kuukautisia vastaavaa. Henkisestikään ei jäänyt traumoja, se oli ehdottoman oikea ratkaisu. Ja sen jälkeen olen vielä yhden vauvan saanut onnellisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hanna08:
Alkuperäinen kirjoittaja Todella..:
Moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta on omaa rakasta lasta vailla, ja teillä olisi ollut hyvä mahdollisuus tuoda onni yhdelle noista pariskunnista..

Itse en ymmärrä, missä on vastuu, kun tullaan vahingossa raskaaksi.. Ehkäisykään kun ei ole 100% varma tapa suojautua.

Älkää toki ymmärtäkö väärin! Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta kerroin vain oman mielipiteeni.

Mä en ainakaan pystyisi antaa pois vauvaa jota olen odottanut sen 9kk, kyllä mä mielummin abortin tekisin. Onkohan kuinka yleistä suomessa tuollainen käytäntö? Onhan niille lapsettomille muitakin keinoja. En usko et on hirveen helppoa psyykkisesti odottaa jollekin toiselle vauvaa.

Minäkään en osaa kuvitella tilannetta, jossa voisin antaa lapsen pois. Saati että tekisin abortin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Todella..:
Alkuperäinen kirjoittaja hanna08:
Alkuperäinen kirjoittaja Todella..:
Moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta on omaa rakasta lasta vailla, ja teillä olisi ollut hyvä mahdollisuus tuoda onni yhdelle noista pariskunnista..

Itse en ymmärrä, missä on vastuu, kun tullaan vahingossa raskaaksi.. Ehkäisykään kun ei ole 100% varma tapa suojautua.

Älkää toki ymmärtäkö väärin! Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta kerroin vain oman mielipiteeni.

Mä en ainakaan pystyisi antaa pois vauvaa jota olen odottanut sen 9kk, kyllä mä mielummin abortin tekisin. Onkohan kuinka yleistä suomessa tuollainen käytäntö? Onhan niille lapsettomille muitakin keinoja. En usko et on hirveen helppoa psyykkisesti odottaa jollekin toiselle vauvaa.

Minäkään en osaa kuvitella tilannetta, jossa voisin antaa lapsen pois. Saati että tekisin abortin.

Ja tuo adoptioon antaminen voi olla melko hankalaa jos jo ennestään on lapsia, miten sen heille selität että äiti saa nyt vauvan mutta ei se tule meille!
 
elät mun pahinta pelkoa, itelläkin neljä lasta ja tiedän etten jaksaisi enempää!!! voimia sulle ja tiukka hali!! mulle tehtiin lääkkeellinen abortti kun sain keskenmenon, sikiö ei poistunut itsekseen, se oli sinänsä nopea toimenpide, muistutti kovia kk kipuja ja vuotoa kesti jonkun aikaa, ei tietenkään voi verrata tilanteeseen jossa olet :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Todella..:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Todella..:
Moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta on omaa rakasta lasta vailla, ja teillä olisi ollut hyvä mahdollisuus tuoda onni yhdelle noista pariskunnista..

Itse en ymmärrä, missä on vastuu, kun tullaan vahingossa raskaaksi.. Ehkäisykään kun ei ole 100% varma tapa suojautua.

Älkää toki ymmärtäkö väärin! Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta kerroin vain oman mielipiteeni.

Mun mielestä toi kommentointi on tosi härskiä! Entäs jos syntyvässä lapsessa on jotakin "vikaa"? Hän on esimerkiksi vammainen? Kuka hänet silloin hoitaa?

Täällä oli ketju taannoin, jossa kysyttiin adoptoisitko vammaisen lapsen. Siihen vastasivat lapsettomatkin EI.

Että siihen se lapsettomien pohjaton rakkaus lasta kohtaan loppuu. Pitää olla virheetön kapistus.

En oikein ymmärrä aborttiakaan mutta vielä vähemmän näitä Todella:n tyyppisiä kommentoijia.

Eli ymmärsit väärin :)

Kuten sanottu, jokainen tekee ihan niin kuin parhaaksi näkee, mutta keskustelupalstalla saa varmasti jokainen tuoda oman näkökantansa esille. Itse toin sen sen tyypilliseen tapaan solvaamatta ja moralisoimatta ketään. Omassa tuttava/tuttavantuttavapiirissäni on muutama pariskunta, jotka ovat adoptoineet kehitysvammaisen lapsen, ja yksikään adoptioon annettu suomalainen kehitysvammainen lapsi ei ole jäänyt ilman kotia.

Oma mielipiteeni on se, että abortinvastustuskommentteja tällaisiin ketjuihin laittavat vain täydellisen tilannetajuttomat ressukat tai ne, joilla on tarve loukata ja moralisoida jo ennestään avun tarpeessa olevaa ihmistä. Keskustelupalstalla olen varmasti oikeutettu tuomaan näkökantani esiin - ihan vain yleisluontoisesti ja ketään solvaamatta tai moralisoimatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja Todella..:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Todella..:
Moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta on omaa rakasta lasta vailla, ja teillä olisi ollut hyvä mahdollisuus tuoda onni yhdelle noista pariskunnista..

Itse en ymmärrä, missä on vastuu, kun tullaan vahingossa raskaaksi.. Ehkäisykään kun ei ole 100% varma tapa suojautua.

Älkää toki ymmärtäkö väärin! Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta kerroin vain oman mielipiteeni.

Mun mielestä toi kommentointi on tosi härskiä! Entäs jos syntyvässä lapsessa on jotakin "vikaa"? Hän on esimerkiksi vammainen? Kuka hänet silloin hoitaa?

Täällä oli ketju taannoin, jossa kysyttiin adoptoisitko vammaisen lapsen. Siihen vastasivat lapsettomatkin EI.

Että siihen se lapsettomien pohjaton rakkaus lasta kohtaan loppuu. Pitää olla virheetön kapistus.

En oikein ymmärrä aborttiakaan mutta vielä vähemmän näitä Todella:n tyyppisiä kommentoijia.

Eli ymmärsit väärin :)

Kuten sanottu, jokainen tekee ihan niin kuin parhaaksi näkee, mutta keskustelupalstalla saa varmasti jokainen tuoda oman näkökantansa esille. Itse toin sen sen tyypilliseen tapaan solvaamatta ja moralisoimatta ketään. Omassa tuttava/tuttavantuttavapiirissäni on muutama pariskunta, jotka ovat adoptoineet kehitysvammaisen lapsen, ja yksikään adoptioon annettu suomalainen kehitysvammainen lapsi ei ole jäänyt ilman kotia.

Oma mielipiteeni on se, että abortinvastustuskommentteja tällaisiin ketjuihin laittavat vain täydellisen tilannetajuttomat ressukat tai ne, joilla on tarve loukata ja moralisoida jo ennestään avun tarpeessa olevaa ihmistä. Keskustelupalstalla olen varmasti oikeutettu tuomaan näkökantani esiin - ihan vain yleisluontoisesti ja ketään solvaamatta tai moralisoimatta.

Mutta ei kai kukaan ole tännä vielä ainakaan laittanut abortinvastustuskommenttia. Tietty viestistäni ehkä sai kuvan, ettei itse osaa kuvitella tilannetta, jossa tekisin abortin, mutten todellakaan sanonut, ettei saa tehdä tms. Älkää tulkitko oman mielenne mukaan :)
 
Musta voisi nykypäivänä lopettaa tuon abortin ylenpalttisen kauhistelun. Se on ihan normaali toimenpide. Suurimmat henkiset arvet varmaan jättää se monille, että siitä on tehty jokin elämää suurempi tragedia. Monille se on ihan helppo, nopea ja mutkaton toimenpide. Eihän sitä tietty ehkäisynä sovi käyttää, ja ehdottomasti se on tehtävä heti alkupäivinä, mutta muuten musta voisi lopettaa asian suurentelun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Musta voisi nykypäivänä lopettaa tuon abortin ylenpalttisen kauhistelun. Se on ihan normaali toimenpide. Suurimmat henkiset arvet varmaan jättää se monille, että siitä on tehty jokin elämää suurempi tragedia. Monille se on ihan helppo, nopea ja mutkaton toimenpide. Eihän sitä tietty ehkäisynä sovi käyttää, ja ehdottomasti se on tehtävä heti alkupäivinä, mutta muuten musta voisi lopettaa asian suurentelun.

Niinhän sitäkin yritetään tehdä normaaliks, mutta kaukana siitä se on
 
Paljon voimia ap:lle huomiseen ja muutenkin.Älä välitä hurskastelijoista ja muista p..kanpuhujista. Itse tiedät mitä jaksat! Eihän se voi olla lapsenkaan etu syntyä äidille joka ei enää enempää jaksa. Hoidat nyt vaan lapset jotka jo on, ja itses kuntoon. Kyllä päivä vielä paistaa kun pääsette uuteen kotiin jne. Ja jos 4 tosiaan on lopullinen määrä lapsia niin miehen sterilisaatio on erittäin hyvä vaihtoehto ja helppo tehdä. :)
 
Itse olin vastaavassa tilanteessa tänä keväänä kun hormoonikierukka petti. meillä tosin vain 3 lasta ennestään.
keskeytys tehtiin lääkkellisesti ja meni oikein hyvin. Itkin ja pohdin asiaa ensin miehen kanssa n.viikon ja kun päätös keskeytyksestä tehtiin yhdessä, tuli todella helpottava olo.

Ko. toimenpide oli helpompaa kuin kuvittelinkaan ja päätös oli ihan paras meidän kohdalla.

Tee niin kuin tunnet sydämessäsi.
 
niinhän mäkin vastustin aborttia,ennenkuin se oli pakko tehdä...
ja aina kuvittelin että abortteja tekevät enimmäkseen teinit,kun vahingossa raskautuvat!
mulla oli vasta rv 5, ja lapsia on 3.
nukutuksessa tehtiin,kun kuulema lääketyhjennyksen jälkeen joudutaan usein kuitenkin kaavintaan,joten gynen mielestä parempi.

voimia sulle! ymmärrän tilanteesi.
 
En jaksannut eilen alkaa vastailemaan näihin adoptio juttuihin ym, tuntuu ettei tuollaiseen ole voimia ollenkaan. Tarpeeisi rankka tämä juttu muutenkin.

Menin tänään aamulla sinne sairaalaan. Gynegologi otti ystävällisesti vastaan ja sanoi lähes samaan hengeen vetoon että luultavasti keskeytystä ei voida vielä tehdä. Minä olin ihan että mitä??????
Sitten lääkäri sanoi että tehdäänpä ultra ja katsotaan sitten.Ultrassa näkyi kohdunlimakalvolla paksu kohta, johon munasolu on luultavasti kiinnittynyt.MUTTA, siellä pitäis näkyä sikiö, ja vasta sitten voidaan tehdä keskeytys.Ja tämä kuulemma ihan turvallisuus syistä. Mulla virtasi siinä vaiheessa jo kyyneleet.
Lääkäri sanoi että tulet viikon päästä uudestaan, ja sitten siellä pitäisi näkyä sikö, jonka jälkeen voidaan aloittaa keskeytys. En ollut uskoa korviani!!!
Sanoin lääkärille että tämä ei voi olla totta, tarpeeksi vaikeaa muutenkin, ja nyt passitatte kotiin että raskaus etenisi pidemmälle! Johon lääkäri sanoi että tämä käytäntö on ihan turvallisuussyistä, ei kuulemma voi keskeyttää, ennekuin tietää varmasti että sikiö on kohdussa, eikä sen ulkopuolella.
(En ymmärrä, onhan limakalvo kuitenkin paksuuntunut!)

No, tulin sitten itkunsekavassa tunnelmissa kotiin. Olen aivan maissa. Tuntuu että masennuslääkitys on menettänyt tehonsa . Olen masentunut ja ahdistunut. Lisäksi raskaushormooni aiheuttaa jo pahoinvointia sekä rajua väsymystä, ja mulla on muutenkin aina tässä ensimmäisessä kolmannessa raskaushormoonit vetänyt mielen apeaksi.Ja nyt kun taustalla on vielä oikea masennus, niin voitte kuvitella mun olon!
Tuleva viikko tulee olemaan kammottava, ja kysyy voimia.
Ja miten tää väsymys onkin näin rajua!? En jaksaisi muuta kuin maata.
Pelottaa etten kestä tätä....

Mulla kävi tuossa jo mielessä, että jospa menisin huomenna terveyskeskukseen,ja vaatisin lähetteen kaavintaan.
Mitä olette mieltä?
 
Huomasin muuten tuossa että mm kirjoitti että hänelle oli tehty kaavinta rv:lla 5. Mullahan on siis rv 5 nyt menossa. Eli luulisi että kaavinta onnistuisi, jos vain saisin lähetteen.
 
:hug: , täällä 4 tulossa. Tänään tein testin ja olen ollut koko päivän huonolla tuulella,mieskin on saanut tuta ja lapset. Olin ajatellut sitä neljättä mutten ihan vielä, jonkun ajan päästä. Sitten kun toi kolmonen olisi ollut sen ikäinen että olis ollut jo vähän järkee päässä. Tällä hetkellä tuntuu, että voi ei tästä tuu mitään jne, talous ei kestä ynnä muuta. Pelottaa, että miten mä jaksan.Terkka toivotteli tervetulleeksi 4 lapsen perheiden joukkoon.... Mä olin no että suksi suolle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mökin muija:
:hug: , täällä 4 tulossa. Tänään tein testin ja olen ollut koko päivän huonolla tuulella,mieskin on saanut tuta ja lapset. Olin ajatellut sitä neljättä mutten ihan vielä, jonkun ajan päästä. Sitten kun toi kolmonen olisi ollut sen ikäinen että olis ollut jo vähän järkee päässä. Tällä hetkellä tuntuu, että voi ei tästä tuu mitään jne, talous ei kestä ynnä muuta. Pelottaa, että miten mä jaksan.Terkka toivotteli tervetulleeksi 4 lapsen perheiden joukkoon.... Mä olin no että suksi suolle!

Onnea : ) Mikä ilo sisaruksilla on toisistaan ja pienestä ikäerosta
 
Meilläkin on elämä aikalailla sekaisin. Raha-ja työasiat vähän miten sattuu, talous erittäin tiukilla ja monesta asiasta johtuen oma jaksamiseni alkaa olla pakkasen puolella...
Olen raskaana viikolla 15. Tänään sain nähdä pienen ihmisen vilkuttelevan ultrassa, syntyi niin suuri rakkaus sitä pientä ihmistä kohtaan, että ei oikein voi sanoin kuvailla...käsittämätöntä, kuinka uusi ihminen on aina yhtä suuri ihme.
Rakkauden voimalla aion jaksaa ja olen erittäin onnellinen tästä tulevasta pienestä, samoin mieheni. Uskomme lujasti, että jaksamme, jos vain niin tahdomme ja jaksamme, kunhan vain jaksamme rakastaa kaikki lujasti toisia! :heart: Pienen ihmisen kasvattaminen sisällään tekee ainakin minut onnelliseksi ja antaa voimia muihinkin asioihin...
Ajattelen, ettei elämää ole helpoksi tarkoitettukaan, on paljon hetkiä, joilloin täytyy jaksaa lujasti ottaa itseään niskasta, potkia eteenpäin...on hetkiä, jolloin ei jaksa kaivaa sisuaan esiin, mutta nekin hetket ovat yhtenä värinä elämän räsymatossa. Voimia teille!
 
ap:lle iso hali ja voimia huomiseen. Minulla itsellä ei ole vielä lapsia ja haluaisin niiiin kovasti, mutta hetki ei ole vielä oikea. uskoisin. Mutta sinun tapauksessasi abortti on minustakin oikea ratkaisu, niin julmalle kuin se joidenkin mielestä tuntuu. Jos äiti on väsynyt ja masentunut, miten hän voisi silloin antaa lapselle kaiken mahdollisen elämää varten? Rakkautta ja huomiota. Myös äidin hyvinvointi on erittäin tärkeää. Tee niinkuin sydämesi ja järkesi sanoo. Ja toivon sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää. Ja voimia!!!
 
Voimia sinulle ap!
En ole itse koskaan ollut vastaavassa tilanteessa, mutta voin vain kuvitella tunteita joita käyt yhdessä miehesi kanssa lävitse.
Yrittäkää jaksaa!
 
Ajattelin tulla kertomaan kuulumisiani.
Olen aivan pohjalla. Lauantaina jouduin hakemaan päivystyksestä rauhoittavia, sillä ahdistus on yltynyt niin pahaksi. Kysyin myös jos olisivat voineet nopetuttaa tätä keskeytystä, mutta tuloksetta. Tänään soitin heti aamulla sairaalaan, et olisko huomisen ajan voinut vaihtaa jo tälle päivälle. tuloksetta.
En ole koskaan ollut näin huonossa kunnossa henkisesti, vaikka msennusta on ajoittain ollutkin. Sydän tykyttää hullun lailla, ja kuoleman ajatukset pyörii mielessä. Välillä käyn oksentamssa, ja muuten itken lähes koko ajan. Mies on tosi huolissaa musta, ja niin olen itsekkin. Tuntuu että masennuslääke on menettänyt aivan kokonaan tehonsa. Olin kuitenkin jo aika hyvässä kunnossa ennen tätä raskautta, ja edes ennen sitä, en ole näin syvää masennusta potenut. Multa on kadonnut kokonaan elämänhalu ja ilo, millään ei ole enää mitäään merkitystä. En ymmärrä miten sairaalassa ei oteta mua kuuleviin korviinkaan. Sen kaavinna nimittäin olisi voitu tehdä jo viikko sitten, sillä kaksi gynegologia totesi ultrassa että kohdun limakalvo on paksuuntunut. Eli kyllähän se raskaus siellä kohdussa on!
Eniten surettaa tuo kaksivuotias poikamme.En jaksa huolehtia hänestä yhtään, saatikka leikkiä. Isä hoitaa kaiken.
Monta yötä olen nukkunut vain pätkissä, vaikk otan unilääkkeen.Aahdistus herättää pitkin yötä.

 

Yhteistyössä