EI aika lähteä!

[Ipana]

Moi immeiset jälleen! Mulle oli paljon apua kommenteistanne, ei niinkään siltä kannalta, että olisin ""ottanut neuvosta vaarin"" ja tehnyt niin kuin joku kehottaa, vaan ennemminkin siltä kannalta, että teidän kommenttienne avulla onnistuin itse työstämään omia ajatuksiani ja tuntemuksiani. Koen käyneeni tämän prosessin läpi ja päässeeni ratkaisuun.

En siis aio lähteä. Mulla on jo nyt niin hyvä ja kaikin puolin tyydyttävä elämä (ei vain suhde, joka on vain yksi osa sitä elämää, minkä tässä hetki sitten tajusin), ettei muutamat seikkailut ole sen arvoisia, että riskeeraisin tämän kaiken. Merkittävää on mun mielestä kuitenkin myös, etten vähätellyt omia tunteitani, vaan kuuntelin itseäni, kävin tämän ajatusprosessin läpi ja nyt tiedän, mitä oikeasti haluan. Haluan rakastaa ja hoitaa suhdettamme. Nyt olen vapaa keskittymään siihen ja unohtamaan kaiken vähemmän tärkeän.

Eihän kukaan voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Ehkä jossain vaiheessa tulee se aika lähteä. En kuitenkaan haaskaa tätä hetkeä murehtimalla sitä, vaan otan vastaan sen, mitä tuleman pitää. Ainakin tällä hetkellä näkyy paljon ihanasti lämmittävää valoa.

 

[Oinas vm68]

Hienoa kuulla. Ei kaikkea oppia aina tarvi ottaa kantapään kautta, tärkeintä on, että on rehellinen sekä itselle että kumppanilleen. Jokaisen kun kuitenkin lopulta täytyy tehdä ratkaisut itse, ja myös ottaa niistä vastuu. Mutta kaikkea hyvää sinulle ja kumppanillesi jatkossa.

 

[Sunny]

Jaa. no hyvältä kuullostaa! Teit varmasti oikean ratkaisun, teillä vaikuttaa ainakin olevan kaikki edellytykset hyvään suhteeseen. Ja toi on just hyvä pointti että elämässä on muutakin. Niin mäkin ajttelen. Ei pääse suhteeseen kohdistumaan kohtuuttomia vaatimuksia ja ehkä näkee sen arvonkin paremmin, kun ei tee siitä elämänsä keskipistettä. Hyvää jatkoa teille!

 

[Guest]

Ahaa. Ukkosi sai siis jatkoaikaa. Jonainpäivänä se kaipuu mennä tulee taas. Tietääkö hän ajatusprosessistasi? Ehkä hän käy läpi samanlaista.

 

[Ipana]

Juu niin sai No joo, ei tässä nyt ihan siitä ole kysymys. Mä vaan tajusin, että elämässä on muutakin kuin suhde. Ja että ehkä nyt voi hieman itsekin vaikuttaa siihen, olenko onnellinen tässä vai en.

Kyllä mun mies tietää näistä ajatuksistani. Rehellinen olla pitää. Tosin asiat voi esittää monella tavalla, silti valehtelematta tai jättämättä jotain kertomatta.

Jos se kaipuu tulee, niin tulkoon. Kyllä mä sen kestän ja pääsen siitä taas yli. En näe mitään syytä antautua halujensa riepoteltavaksi. Mulla on jotain arvokkaampaa tässä ja nyt.

Voihan se kaipuu tulla mun miehellekin, mistäpä sitä tietää. Mistäpä sitä mitään lopulta tietää.