Ei hitto:o kaksplussalla siis tiedettiin oikeesti ennen iltapäivälehtiä että victoria meni synnyttämään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :):)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="WTF";25727245]Tullaan saamari kaupassakin kysymään, että "kuule sinä kun nyt oot siellä ja siellä osastolla töissä niin ootko sattunu näkemään meidän naapuria Marja-Terttua ku siltä on tyrä leikattu!??" Tai sitten toinen mokoma " lehdessä oli siitä kolarista, tuliko teille sieltä paljon potilaita?" Että näin.[/QUOTE]
Joo. Argh. Niin tuttua..."ootko sä sitä Tuulikkia nähnyt, kun se on nyt kuulemma sairaalassa keuhkokuumeen takia?". Olen, mutta vaikenen. "Kyllä sä nyt mulle voit kertoa jos oot sen nähnyt!". Ei, en voi, en etenkään sulle tai kenellekään muullekaan.

Mua hiukan häiritsee myös se, kun joku potilas sattuu olemaan esim. vanhempieni tuttu ja käskee sanoa heille terveisiä. Joo, sanon, mutta sujuvasti valehtelen törmänneeni ko. henkilöön jossain torilla tai marketissa. Tai kun potilas itse sanoo vanhemmilleni että teidän tyttö oli mua hoitamassa viime viikolla, ja vanhemmat mainitsee siitä mulle, ja mä kiemurtelen kun en saa sanoa kyllä enkä ei, vaikka kaikki jo tietääkin että olin. Jos vaan tunnistan nimen tarpeeksi ajoissa niin delegoin tutut yleensä jollekin toiselle hoidettavaksi.
 
[QUOTE="WTF";25727245]Hetkinen? Pahimpia juoruilijoita ovat siis hoitoalalla olevat? No just. Mä oon itekki hoitoalalla ja voin kertoa että ei kuule vois vähempää kiinnostaa enää kotona, vapailla, lomilla jne. puhua töistä saatika sitten vielä juoruilla potilaista. Pahimpia juoruilijoita on ne jotka EI ole hoitoalalla! Tullaan saamari kaupassakin kysymään, että "kuule sinä kun nyt oot siellä ja siellä osastolla töissä niin ootko sattunu näkemään meidän naapuria Marja-Terttua ku siltä on tyrä leikattu!??" Tai sitten toinen mokoma " lehdessä oli siitä kolarista, tuliko teille sieltä paljon potilaita?" Että näin.[/QUOTE]

Kyllä, juuri näin, ainakin siellä mistä olen kotoisin. Ihan käsittämätöntä toimintaa, joka onkin "kaikkien" tiedossa.
 
Hmm... ton mä ymmärrän, että ei naapurin Marja-Tertun sairaalassaolosta voida puhua, mutta miksi et voi sanoa, että jostain lehdessä kirjoitetusta onnettomuudesta tuotiin teille potilaita?

Mun anoppi on sairaanhoitaja (jonkun mielestä varmaan nytkin rikon jotain miniän ja anopin välistä salassapitovelvollisuutta) ja hän kyllä kertoilee työstään ja potilaistaan. Se selkeesti auttaa häntä jaksamaan, kun saa jutella asioista. Ikinä koskaan mä en tiedä kenestä hän puhuu. Mun mielestä ihan tervettä, että hoitoalalla oleva ihminen puhuu myös työasioistaan. Kunhan tosiaan ei puhuta niin, että henkilöt on tunnistettavissa.
Mitään yksityiskohtaista tietoa ei kylläkään saisi kertoa vaikka ei nimeä käyttäisikään. Oon määkin joskus miehelle sanonu tyyliin että oli rankka päivä töissä kun käytin suihkussa yhtä mummoo joka ei sinne yhtään halunnu ja sai kuunnella haistattelua ja väistellä lyöntejä. Koskaan en puhu bussissa mitään mikä koskee asiakkaita vaikka samalla bussilla kulkee tosi paljon työkavereita. Siellä voi olla omainen joka tunnistaa tai ajattelee tunnistavansa kenestä puhutaan. Tämä on hankala juttu hoitajan työssä, koska välillä on semmonen ole että haluis purkaa tuntojaan, mutta ei vaan saa.
 
Hmm... ton mä ymmärrän, että ei naapurin Marja-Tertun sairaalassaolosta voida puhua, mutta miksi et voi sanoa, että jostain lehdessä kirjoitetusta onnettomuudesta tuotiin teille potilaita?

Mun anoppi on sairaanhoitaja (jonkun mielestä varmaan nytkin rikon jotain miniän ja anopin välistä salassapitovelvollisuutta) ja hän kyllä kertoilee työstään ja potilaistaan. Se selkeesti auttaa häntä jaksamaan, kun saa jutella asioista. Ikinä koskaan mä en tiedä kenestä hän puhuu. Mun mielestä ihan tervettä, että hoitoalalla oleva ihminen puhuu myös työasioistaan. Kunhan tosiaan ei puhuta niin, että henkilöt on tunnistettavissa.

No mun ammattietiikkaan ei kuulu mainita tutuille tai tuikituntemattomille mitä potilaita oon hoitanu ja koska. Meillä käydään töissä kyllä keskutelua potilaista, jos on joku oikein vaikea tai "traumaattinen" juttu, mutta mä en näe tarvetta kotona siitä höpötellä. Ja jos mä menen sanomaan että joo, kyllä sieltä kolarista tuli potilaita meille niin sitten kysytään että oliko se paha kolari, kuulin että olivat tajuttomia kun tuotiin sairaalaan ja kuulin myös sen että ne olis ollu sen ja sen tuttuja. Siis kun ei riitä, että vastataan että juu, mehän niitä hoidetaan vaan ihmiset on niin saakelin uteiliata, että sitten kysellään koko ajan lisää. Ja sitten juttu menee niin, että kyselijä kertoo tutuilleen että minä olen niille kertonu, että hoidan niitä kolaripotilaita ja sitten voivotellaan urakalla että joo kyllä on kauheaa ja aina löytyy porukasta joku joka hoksaa sanoa että no ei sekään (siis minä joka olen "kertonut" potilaista) malta sitten olla puhumatta kylillä vaan heti juoruaa eteenpäin mitä töissään näkee. Tämän takia minä en puhu MITÄÄN mitä töissäni näen tai kuulen.
 
Mitään yksityiskohtaista tietoa ei kylläkään saisi kertoa vaikka ei nimeä käyttäisikään. Oon määkin joskus miehelle sanonu tyyliin että oli rankka päivä töissä kun käytin suihkussa yhtä mummoo joka ei sinne yhtään halunnu ja sai kuunnella haistattelua ja väistellä lyöntejä. Koskaan en puhu bussissa mitään mikä koskee asiakkaita vaikka samalla bussilla kulkee tosi paljon työkavereita. Siellä voi olla omainen joka tunnistaa tai ajattelee tunnistavansa kenestä puhutaan. Tämä on hankala juttu hoitajan työssä, koska välillä on semmonen ole että haluis purkaa tuntojaan, mutta ei vaan saa.

Joo, no ei tietenkään bussissa voi puhua asioista tunnistettavasti. Mutta kyllä läheisilleen voi puhua, sellasista ihmisistä, joita ne ei tunne. En mä niitä ihmisiä mitenkään koskaan tunnistais, joista anoppi kertoo.
 
[QUOTE="WTF";25727386]No mun ammattietiikkaan ei kuulu mainita tutuille tai tuikituntemattomille mitä potilaita oon hoitanu ja koska. Meillä käydään töissä kyllä keskutelua potilaista, jos on joku oikein vaikea tai "traumaattinen" juttu, mutta mä en näe tarvetta kotona siitä höpötellä. Ja jos mä menen sanomaan että joo, kyllä sieltä kolarista tuli potilaita meille niin sitten kysytään että oliko se paha kolari, kuulin että olivat tajuttomia kun tuotiin sairaalaan ja kuulin myös sen että ne olis ollu sen ja sen tuttuja. Siis kun ei riitä, että vastataan että juu, mehän niitä hoidetaan vaan ihmiset on niin saakelin uteiliata, että sitten kysellään koko ajan lisää. Ja sitten juttu menee niin, että kyselijä kertoo tutuilleen että minä olen niille kertonu, että hoidan niitä kolaripotilaita ja sitten voivotellaan urakalla että joo kyllä on kauheaa ja aina löytyy porukasta joku joka hoksaa sanoa että no ei sekään (siis minä joka olen "kertonut" potilaista) malta sitten olla puhumatta kylillä vaan heti juoruaa eteenpäin mitä töissään näkee. Tämän takia minä en puhu MITÄÄN mitä töissäni näen tai kuulen.[/QUOTE]

No enhän mä sanonutkaan, että anoppi kertoo, mitä potilaita on hoitanut ja koska. Sanoin, että en niitä tunnistaisi. Kertoilee siis työstään ja siitä, millasia vaivoja hoitaa. Sairaalakin on niin iso ja isolla paikkakunnalla, että ihan mahdoton mun on tietää, ketä se siellä hoitaa vaikka sanoisikin, että hoisi 40-vuotiasta sydäripotilasta eilen.

Etkö sä osaa tehdä siinä kohtaa stoppia, että et ala kertomaan muuta kun sen, että niitä kolaripotilaita tuli teillekin. No ihan sama. Hienoa, että jollain on noin hyvä ammattietiikka.
 
Joo, no ei tietenkään bussissa voi puhua asioista tunnistettavasti. Mutta kyllä läheisilleen voi puhua, sellasista ihmisistä, joita ne ei tunne. En mä niitä ihmisiä mitenkään koskaan tunnistais, joista anoppi kertoo.

Ai kertoa että, hoidan tälläkin hetkellä 17-vuotiasta poikaa joka sairastaa syöpää. On raskasta ja tuskin pitkään elää. Sitten luetaan lehdestä että 17-vuotias poika nukkunut ikiuneen vaikean sairauden murtamana. Ja tämä yhdistetään heti siihen mitä on kuullut. "No tästä se Mervi kertoikin, oli kuulemma todella rankkaa hoitajillekkin. Jaa se on tuon Tuulikin ja Matin poika"
 
No enhän mä sanonutkaan, että anoppi kertoo, mitä potilaita on hoitanut ja koska. Sanoin, että en niitä tunnistaisi. Kertoilee siis työstään ja siitä, millasia vaivoja hoitaa. Sairaalakin on niin iso ja isolla paikkakunnalla, että ihan mahdoton mun on tietää, ketä se siellä hoitaa vaikka sanoisikin, että hoisi 40-vuotiasta sydäripotilasta eilen.

Etkö sä osaa tehdä siinä kohtaa stoppia, että et ala kertomaan muuta kun sen, että niitä kolaripotilaita tuli teillekin. No ihan sama. Hienoa, että jollain on noin hyvä ammattietiikka.

Osaan kyllä, mutta annoin esimerkin tilanteesta mitä siitä voi seurata kun vastaa, että juu meillä niitä hoidetaan. Ja siksi onkin paljon helpompaa ( ja oikea tapa ) olla puhumatta ja vastaamatta mitään tai sanoa että en tiedä.
 
No enhän mä sanonutkaan, että anoppi kertoo, mitä potilaita on hoitanut ja koska. Sanoin, että en niitä tunnistaisi. Kertoilee siis työstään ja siitä, millasia vaivoja hoitaa. Sairaalakin on niin iso ja isolla paikkakunnalla, että ihan mahdoton mun on tietää, ketä se siellä hoitaa vaikka sanoisikin, että hoisi 40-vuotiasta sydäripotilasta eilen.

Etkö sä osaa tehdä siinä kohtaa stoppia, että et ala kertomaan muuta kun sen, että niitä kolaripotilaita tuli teillekin. No ihan sama. Hienoa, että jollain on noin hyvä ammattietiikka.
Mäkin saatan sanoa kuvanneeni kuollutta vauvaa. Mutta en sen tarkemmin mainitse vauvan ikää tai sukupuolta, tai tapaa jolla vauva kuoli. Tai saatan todeta että kohdalle on osunut tosi nuoriakin rintasyöpäpotilaita, kun joku väittää että alle 35 v naisen rinnassa oleva kyhmy on aina vaaraton. Tms. Silleen, ettei kyseisiä henkilöitä voi tunnistaa - ja joskus sitä vaan kokee tarvetta jutella jostain. Ja saakin jutella. Se on ihan sallittua.

Jos ajatellaan jotain kolaria tms niin voisin kysyjälle sanoa että voi olla että osui mun kohdalle, en mä tiedä enkä ehdi miettiä mistä kolarista kukin potilas tulee. Tms. Mutta ihan turha olisi kysyjän kuvitella saavansa mitään sen yksityiskohtaisempaa tietoa.
 
[QUOTE="WTF";25727429]Ai kertoa että, hoidan tälläkin hetkellä 17-vuotiasta poikaa joka sairastaa syöpää. On raskasta ja tuskin pitkään elää. Sitten luetaan lehdestä että 17-vuotias poika nukkunut ikiuneen vaikean sairauden murtamana. Ja tämä yhdistetään heti siihen mitä on kuullut. "No tästä se Mervi kertoikin, oli kuulemma todella rankkaa hoitajillekkin. Jaa se on tuon Tuulikin ja Matin poika"[/QUOTE]

Sullahan on luottoläheisiä, kun menevät sun kertomista jutuista juoruamaan eteenpäin.

Ei näin isolla paikkakunnalla lehdestä kuolinilmotuksenkaan perusteella tunnista potilaita. Asia on eri sellasessa paikassa, jossa kaikki tuntee kaikki kuvailemallasi tavalla. Eikä noissa kuolinilmoissa yleensä lue, mihin tautiin se 40-vuotias Jorma on kuollut.
 
[QUOTE="WTF";25727429]Ai kertoa että, hoidan tälläkin hetkellä 17-vuotiasta poikaa joka sairastaa syöpää. On raskasta ja tuskin pitkään elää. Sitten luetaan lehdestä että 17-vuotias poika nukkunut ikiuneen vaikean sairauden murtamana. Ja tämä yhdistetään heti siihen mitä on kuullut. "No tästä se Mervi kertoikin, oli kuulemma todella rankkaa hoitajillekkin. Jaa se on tuon Tuulikin ja Matin poika"[/QUOTE]
Sen sijaan voisi vaan sanoa että hoitaa nuorta syöpäpotilasta, joka tuskin selviää.

Ihan ilman mitään ikä- tai sukupuoliselostuksia. 17 v, poika, syöpä ja tuskin pitkään elää on jo iso liuta informaatiota.

Tietty saa olla sanomatta mitään, jos ja kun kokee sen parhaaksi.
 
Sullahan on luottoläheisiä, kun menevät sun kertomista jutuista juoruamaan eteenpäin.

Ei näin isolla paikkakunnalla lehdestä kuolinilmotuksenkaan perusteella tunnista potilaita. Asia on eri sellasessa paikassa, jossa kaikki tuntee kaikki kuvailemallasi tavalla. Eikä noissa kuolinilmoissa yleensä lue, mihin tautiin se 40-vuotias Jorma on kuollut.

Yleensä mun läheiset ei kysele mun työstä tai mitä oon siellä nähny. Nämä kyselijät on ihan omaa luokkaansa, naapureita, tutun tuttuja jne. Saatan kotona sanoa että olipas rankka päivä tms. Mutta mulla ei todellakaan ole tarvetta kertoa sen enempää töistäni kotona tai kylillä. Ja joskus vaan on niin että ihmiset on todellakin tunnistettavissa jos jotain menee kertomaan, oli sitten kyse pienestä tai isosta paikkakunnasta. Joten parempi olla hiljaa.
 
Älkää nyt repikö pelihousujanne ton vaitiolovelvollisuuden kanssa, mulla oli tieto tosiaan vain niistä autoista ja tää keneltä kuulin niistä oli kuullut toisaalta. Eikä hän edes ollut eilen vuorossa.
 
Jos on tosiaan ollut tieto vain jostain autoista, jotka ovat olleet kenen tahansa ohikulkijan (tai sairaalaan potilaan/omaistensa) yhtä lailla havaittavissa, on ihan turha vouhottaa jostain vaitiolovelvollisuudesta. Yhtä lailla jonkun bussikuskituttava olisi voinut homman huomata (ja varmaan huomasikin).
Se, että joku sitten tosiaan tulee potilaaksi, on kokonaan toinen juttu. Mutta siitähän ei tässä ollut kyse.
 
  • Tykkää
Reactions: InCase
Ootko Anatolia ymmärtäny vähä väärin tuon vaitiolovelvollisuuden, sehän on vähän kuin äänestyssalaisuus? Eli jos potilas itse antaa luvan kertoa eli vaikka lähettämällä terveisiä, toki saat kertoa oikein missä oot nähnyt. Niin, tietysti koskee vaan terveisiä, eli ei enää kertomaan miksi oli...
 
Aftonbladetin mukaan lähtivät sairaalalle klo 00:30 ja saapuivat sinne klo 00:50. Aloitus tuli hieman ajoissa, veikkaan, että ambulanssi ei niinkään liittynyt asiaan, mutta tuskin prinsessakaan ekasta supistuksesta sairaalaan lähti. Että jospa ne Säpon autot oli liikenteessä ihan syystä, tarkistamassa reittiä yms, jos supistukset alkoivat jo esim klo 22.
 
[QUOTE="hmm";25727596]Ootko Anatolia ymmärtäny vähä väärin tuon vaitiolovelvollisuuden, sehän on vähän kuin äänestyssalaisuus? Eli jos potilas itse antaa luvan kertoa eli vaikka lähettämällä terveisiä, toki saat kertoa oikein missä oot nähnyt. Niin, tietysti koskee vaan terveisiä, eli ei enää kertomaan miksi oli...[/QUOTE]
Jos olen, niin kaikki kohdalleni osuneet on ymmärtäneet asian väärin myös. Nämä ohjeet on meinaan saatu koulusta, työkavereilta, harjoittelupaikkojen osastohoitajilta: vaikka potilas terveisiä lähettäisikin, niin parasta on jättää ne kertomatta tai sanoa että tapasi tyypin tyyliin kaupassa.
 
[QUOTE="hmm";25727596]Ootko Anatolia ymmärtäny vähä väärin tuon vaitiolovelvollisuuden, sehän on vähän kuin äänestyssalaisuus? Eli jos potilas itse antaa luvan kertoa eli vaikka lähettämällä terveisiä, toki saat kertoa oikein missä oot nähnyt. Niin, tietysti koskee vaan terveisiä, eli ei enää kertomaan miksi oli...[/QUOTE]

hän ehkä tämän tietääkin, mutta ehkä yrittää valaista sitä aihetta palstalaisille, aavistuksen yksinkertaistamalla sitä, mikä tähän palstaan hyvin sopiikin?

tai sinnepäin, en osaa paremmin ilmaista nyt...
 
Eli oot sitä mieltä, et jos joku on vaik osastolla ja kaveri soittaa kysyäkseem kuulumisia, ei hoitaja saa ohjata puhelua;). Okei, riippunee vähä missä tehtävlssä oot ja mikä on potilaiden tila, mut kyl mä luulen et suurin osa potilaista tietoisesti haluaa näin kertoa eli tuoda julki oman tilansa. Monet terveiset olis multaki jääny saamatta lääkärimieheni kautta, kun niitä lähettää ihmiset, jotka ei olis häntä missään kaupassa tmv muhun osannu yhdistää eli tuollaiset selitykset ei olis menny perille...Toki ei tuu mieleenkään kysyä, mikä vaivas, mut jotaki voi toki päätellä jos erikoislääkärin luona on...
 
Ja todettakoot nyt sellainen itsestäänselvyys, ettei tosiaankaan kerro muuten, esim kerran hämmästyi kun tiesin erään lähisukulaisen olleen hänen vastaanotollaan, mutta syy oli siinä et tää ihminen kertoi sitte mun vanhemmille asiasta...
 
[QUOTE="Hmm";25727688]Eli oot sitä mieltä, et jos joku on vaik osastolla ja kaveri soittaa kysyäkseem kuulumisia, ei hoitaja saa ohjata puhelua;).[/QUOTE]

Periaatteessa ei. Tästä syystä onkin kätevää, että potilashuoneissa on omat puhelimet, ja potilas itse ilmoittaa numeron haluamilleen henkilöille.
Jos minä soitan sairaalaan, ja kysyn onko naapurin Pirkko siellä, ei henkilökunnalla ole sitä lupa kertoa.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia

Yhteistyössä