Ei hitto:o kaksplussalla siis tiedettiin oikeesti ennen iltapäivälehtiä että victoria meni synnyttämään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :):)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Hmm";25727688]Eli oot sitä mieltä, et jos joku on vaik osastolla ja kaveri soittaa kysyäkseem kuulumisia, ei hoitaja saa ohjata puhelua;). Okei, riippunee vähä missä tehtävlssä oot ja mikä on potilaiden tila, mut kyl mä luulen et suurin osa potilaista tietoisesti haluaa näin kertoa eli tuoda julki oman tilansa. Monet terveiset olis multaki jääny saamatta lääkärimieheni kautta, kun niitä lähettää ihmiset, jotka ei olis häntä missään kaupassa tmv muhun osannu yhdistää eli tuollaiset selitykset ei olis menny perille...Toki ei tuu mieleenkään kysyä, mikä vaivas, mut jotaki voi toki päätellä jos erikoislääkärin luona on...[/QUOTE]

Niin kyllä moni haluaakin kertoa omasta sairaudestaan ja tiedottaa lähimmilleen että on nyt sairaalassa sen ja sen syyn takia. Mutta mä en ainakaan ite henk. koht. yhdistä kun läheisten (ts. perheenjäsenten) puhelut. Jos ennen puhelua on potilaan lupa yhdistää tuttujenkin puheluita niin sillon tottakai. Mutta mistäs minä tiedän kuka siellä oikeasti soittaa ja haluaa kysellä potilaan vointia. Moni joka esittäytyy "ystäväksi" saattaakin oikeasti olla vaan joku puolituttu joka uteliaisuuttaan soittaa ja kyselee potilaan vointia tai haluaa tietää onko kyseinen henkilö meidän hoidettavissa. Monesti potilaat ovat niin väsyneitä, etteivät edes jaksa vastaanottaa jokaisen puhelua. Helpompaa on kehottaa ottamaan yhteyttä potilaan omaisiin ja kysyä tarvittavat sieltä.
 
Joo. Argh. Niin tuttua..."ootko sä sitä Tuulikkia nähnyt, kun se on nyt kuulemma sairaalassa keuhkokuumeen takia?". Olen, mutta vaikenen. "Kyllä sä nyt mulle voit kertoa jos oot sen nähnyt!". Ei, en voi, en etenkään sulle tai kenellekään muullekaan.

Mua hiukan häiritsee myös se, kun joku potilas sattuu olemaan esim. vanhempieni tuttu ja käskee sanoa heille terveisiä. Joo, sanon, mutta sujuvasti valehtelen törmänneeni ko. henkilöön jossain torilla tai marketissa. Tai kun potilas itse sanoo vanhemmilleni että teidän tyttö oli mua hoitamassa viime viikolla, ja vanhemmat mainitsee siitä mulle, ja mä kiemurtelen kun en saa sanoa kyllä enkä ei, vaikka kaikki jo tietääkin että olin. Jos vaan tunnistan nimen tarpeeksi ajoissa niin delegoin tutut yleensä jollekin toiselle hoidettavaksi.
Ihanan tiukka moraali sinulla. Kuulostat luotettavalta.
 
Periaatteessa ei. Tästä syystä onkin kätevää, että potilashuoneissa on omat puhelimet, ja potilas itse ilmoittaa numeron haluamilleen henkilöille.
Jos minä soitan sairaalaan, ja kysyn onko naapurin Pirkko siellä, ei henkilökunnalla ole sitä lupa kertoa.
Kun joskus vuodeosastolla yhden harjoittelun tein, niin siellä oli ongelmaa juurikin tämän asian kanssa: voitko yhdistää puhelun Pirkolle, hän on naapurini. Ei voinut sanoa että Pirkko ei ole siinä kunnossa että pystyisi puhumaan, tai että Pirkko on siellä edes potilaana. Piti vaan jotenkin luikerrella pois tilanteesta ja sanoa että annamme tietoja vain omaisille, tai että omaisilta saa suoran numeron jos he sen haluavat antaa. Tms.

Mun potilaskontaktit on lyhyitä enkä ole missään vuodeosastolla tai paikassa jossa potilashuoneita edes olisi, mutta silti joskus on soitettu esim. että kauankohan ystäväni tutkimus vielä kestää kun olisin tulossa häntä hakemaan. Enkä mä voi sanoa siihen mitään. En edes sitä että onko se ystävä meillä tutkimuksessa. Välitän sitten vaan tiedon potilaalle ja sanon että teitä kyseli sen ja sen niminen henkilö.
 
[QUOTE="vieras";25727799]Ihanan tiukka moraali sinulla. Kuulostat luotettavalta.[/QUOTE]
Moraalista en tiedä :D mutta mun mielestä on selkeintä olla sanomatta yhdenkään potilaan nimeä. Edes niiden, jotka on tuttuja ja käskee sanoa terkkuja. Ettei tule mitään jälkipyykkiä, ihmiset kun voi nykyään tehdä valituksia mistä tahansa. Mielummin sitten sanon nähneeni Lissun bussipysäkillä, tms. Jotkut ei sano senkään vertaa, vaan jättävät terveiset yksinkertaisesti kertomatta.

Tuttujen hoitaminen on myös mulle jotenkin kiusallista, en tiedä miksi, ja sen takia pyrin olemaan pois tutkimushuoneesta jos tulee joku tuttu. Aina ei tietenkään voi, jos ei oo muita paikalla ollenkaan tai ei tarpeeksi. Mutta jos mahdollista niin en osallistu heidän hoitamiseensa. Sillä vältetään sekin, että ko. tutut virheellisesti kuvittelisivat mun kertovan heidän käynneistään eteenpäin. Monihan on ihan satavarma että se naapuri, joka on töissä vaikkapa tk:ssa, ihan varmasti juoruaa asiat muille naapureille, vaikka luuloissa ei olisi mitään perää.
 
Mä ymmärrän hyvin, et käytäntö on osoittanut turvallisemmaks olla yliherkkä, kuin ottaa pienintäkään riskiä ja asia on hyvä näin. Riippuu tosiaan niin paljon tehtävästä ja tilanteesta, mut sellainen maalaisjärki näissäkin. Eli ymmärtänette jos olisitte vaikkapa silmälääkäri ja potilaanneksenne tulis miehenne lapsuudentuttu, eri paikkakunnalla asuva ja sellainen jota ette olis koskaan tavannu, miehenneki tyyliin 20v sitten. Ja jos osaa päätellä nimestä ja kysellä kuulumisia, ihminen on selkeästi täysissä ruumiin ja sielun voimissa eli tietoisesti antaa luvan kertoa olleensa potilaana, niin olishan se kurja, jos ei kuulumisia vois tuoda.

Ja tuosta puhelimesta tarkoitinkin, että jos soittaja selkeästi tietää, että siellä on ja kunto on sellainen että ei ole kiertelemistä, niin kyl mä ainaki potilaana toivoisin että kysyttäis yhdistetäänkö puhelu, kuin että käskettäis kääntyä omaisten puoleen. Esim. esikoisen syntyessäni ei saanut sairaalas käyttää kännykkää, joten puhelut sairaalan kiinteästä. Yhtä ystävääni en saanut kiinni ja hän soitti takaisin näkyvään numeroon - kun oli vastattu sairaalan nimellä, hetken oli raksuttanu ja tajunnu kysyä, onkohan synnyttäneiden osasto ja kysyny satunko siel oleen, kun oli numerosta soitettu. Hetken olivat kai empineet, mut yhdistivät sitte ja musta hyvä niin...
 
Hitsi katos mun lisäys: nostan hattua teille hoitajille ja vastaavissa tehtävissä työskenteleville, tiedän että tasapainoinu noissakaan asioissa ei ole helppoa, johtuen osin potilaista ja sitten niistä satunnaisista "heikoista lenkeistä", jotka pilaa äkkiä muidenkin maineen - niitähän on joka alalla.

Ikävin sattuma minkä tiedän on pienellä paikkakunnalla yksi äiti sai keskenmenon, myöhemmin kuuli kyliltä että lapsi oli ollut tyttö - oli sitten ottanut asian lääkärinsä kans puheeksi et kumpi se lapsi oli, kun lääkäri oli ihmetellyt mitä sillä on väliä, oli kertonut että tällaista hän on kuullut kerrottavan (itse ei ollut sitä ennen tiennyt). Voi arvata että lääkäri oli tykänny aika kyttyrää ja määränny ihmisen tiedot salaisiks (tai mikä ilmaisu nyt onkaan, ettei niitä saa kukaan muu katsoa)omassaki tk:ssa...
 

Yhteistyössä