Hei! Minä olen synnyttänyt molemmat lapseni ilman isän läsnäoloa. Esikoisen synnytyksessä oli mukana hyvä ystäväni, josta tuli myös lapseni kummi. Toisella kerralla synnytin yksin. Isä ei itse halunnut mukaan kummallakaan kerralla, koska on herkkä näkemään verta ym. synnytykseen liittyvää. Isä tuli sitten synnytyksen ollessa ohi saliin ja näki lapset muutaman minuutin ikäisinä.
Itsekkään en halunnut miestä pakolla saliin raahata, sillä täysi työ on ollut pitää itsensä ""järjissä"" synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en todellakaan olisi halunnut, että pitää vielä rueta miehestäkin huolehtimaan.
Ensimmäisellä kerralla, kun synnytys kesti kauemmin, oli mukavaa kun oli ystävä seurana. Kätilöt eivät joutaneet kokoajan olemaan huoneessa. Kaikenlaista juttelimme, pidin ystävää kädestä kun supistus tuli, hän ojensi ilokaasunaamaria, tarjosi juotavaa. Tapahtuma oli niin intiimi, että esim.äitiä tai jotakin muuta sukulaista en olisi halunnut mukaan. Toiseen synnytykseen olin alusta asti menossa yksin. Ja se etenikin niin nopeasti, että kun mies oli minut sairaalaan vienyt, oli poika jo tunnin päästä maailmassa. Sekin oli positiivinen kokemus. Tosin alussa kysyin (en arvannut että niin nopeasti etenee) voisiko kätilö tai opiskelija olla kanssani jos synnytys on pitkä. Sekin olisi onnistunut.
Rohkeasti vain synnyttämään ilman isääkin. Jos tahdot jonkun mukaan, voitko pyytää esim. jotain ystävääsi? Ja yksinkin pärjää. Eikä ketään siellä salissa jätetä yksin tolkuttomiksi ajoiksi.
Mukavaa odotusta sinulle ja tsemppiä synnytykseen :=)