Ei jumalauta tuun hulluksi meidän pojan takia!!

["vieraana"]

Kohta 10v. Vittua, perkelettä tulee jatkuvasti. Uhmaa ihan kaikesta siis KAIKESTA! Mikään ei ole hyvin.jatkuvaa tappelua ja jä häsellystä. Haistattelee meille vanhemmille . Kiusaa sisaruksiaan. POjalla ON käytöshäiriö.+ ehkä tourette, ehkäö adhd.... Syö 2 eri lääkettä... Mikään ei AUTA!
On tutkittu jopa osastojaksolla...
Tekee MUT/MEIDÄT vihaiseksi , katkeriksi, neuvotomiksi ja "pilaa" lopullisesti meidän perheen.
Ero meinannut jo tulla pojan takia ja sen takia kun ilmapiiri perheessä hirveä. Sisarukset kärsii ja keskimmäinen joka muuten ns. normi kiltti poika, alkanut mielestäni myös oirehtia jo
Kyllä välillä tekis mieli pakkaa kamat ja lähteä!

Poika kärsii tietty itsekin... Kyllähän me se tiedetään. Suututtaa vaan niin kun mikään ei auta meidän tilannetta. KOulu alkaa taas syksyllä. Siitäkään taas mitään tule, vaikka poika on fiksu.

Ja sekin ärsyttää kun pika menee mun vanhemmille hoitoon tms. niin on ihan toinen ääni kellossa! Siellä käyttäyttyy ihan nätisti! Tseppaako sitten vai mitä, mutta ois sitten kotonakin edes pikkasen mukavampi...

 

["vieras"]

Auttaisiko osastojakso? Siis osastolla ja käy koulua siellä.

Oletteko saaneet apua lääkäriltä (muuta kuin lääkettä), terapiaa tai mitä opettaja on antanut vinkkejä/palautetta?

 

[kismi]

hyi kauheaa vähän ois hirveetä.

 

["hei"]

Kannattaa aktiivisesti hakea jotain tukea ja neuvoja tilanteeseen. Saatavilla varmasti on, mutta teidän pitää olla itse aktiivisia.

 

[voi ei..]

Tiedän miltä susta tuntuu... Jouduin itse nuoremman lapsen kohdalla tekemään lastensuojeluilmoituksen, koska en itse jaksanut enää.

Nuorempi lapsi on aina ollut ihan vauvasta asti kiukkuinen ja vaativa. Tokaluokalla homma repesi käsistä: karkailua, valehtelua ja varastelua. Lapsi sai sellaisia raivokohtauksia, että nakkoi pleikkarit ja dvd-soittimet pitkin seiniä, hajotti tavaroita, kävi minun ja vanhemman lapsen päälle. Hän ei suostunut mihinkään, ei siivoamaan omaa huonettaan, ei nukkumaan, ei mihinkään. Kaikki konstit koetin ja kävimme perheneuvolassa.

Omassa kodissani jouduin hiipimään varpaisillani pelosta, että milloin nuorempi saa raivokohtauksen. Ne kestivät monta tuntia, minulla jäi kotityöt tekemättä, vanhempi lapsi yleensä pysytteli illat omassa huoneessaan, ettei tulisi nuoremman kanssa riitaa jostain.

Sitten kun isompi lapsi alkoi soittelemaan töihin että hän lähti kotoa naapuriin karkuun kun tulivat koulusta kotiin, koska nuorempi saa raivaria kotona, päätin tehdä itse ilmoituksen. Se olikin pitkä tie, mutta kolmen vuoden jälkeen asiat ovat paremmin. Nuoremmalla on adhd, sekä hän on erittäin uhmakas.

Joskus olen itkenyt paljonkin, sitä että miksi minun perheeni kärsii tällaisesta. Minun oli vaikea ymmärtää miksi kaksi lasta jotka on kasvatettu samalla tavalla, voikin olla niin erilaisia.
Mutta onneksi asiat ovat hieman paremmalla tolalla. Nuorempi on kasvanut ja sietää pettymyksiä ja kieltoja paljon paremmin, eikä saa enää raivokohtauksia joissa tuhoaa kaiken mitä eteen tulee.
Tottakai normaaleja pikku tussauksia tulee ja saakin tulla.

 

["vieras"]

nyt kyllä ihmetyttää ,kun sanot että mummolassa on kunnolla.... mikä on vanhempien osuus lapsen käytökseen

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24229438]Auttaisiko osastojakso? Siis osastolla ja käy koulua siellä.

Oletteko saaneet apua lääkäriltä (muuta kuin lääkettä), terapiaa tai mitä opettaja on antanut vinkkejä/palautetta?[/QUOTE]

Osastohjaksolle en enää suostu! Poika oli siellä 10vko. ja tuli "kamalampana" sieltä pois:O
Lääkäreillä on juostu 5v. on saanut 2 v. terapiaa, nyt toisin siitä 2v.aikaa.
Opettajan mielstä kanssa fiksu poika, mutta nää ongelmat pilaa keskittämisen ja koulunkäynnin
Suoraan sanoen vituttaa kun apua ollaan haettu jo 5v. ja ongelmat vaan pahentuneet vuosi vuodelta ja sitä tarkkaa diagnoosi vieläkään saatu!
Sit pitäis vaan jaksaa tällasta päivästä toiseen Perheterapiaa oltais saatu, ja käytiinkin pari kertaa, mutta se nainen oli kyllä niin kummallinen , vaikka tässä kaikenlaisia ihmisiä ollaankin asian tiimoilta jo tavattu.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24229465]nyt kyllä ihmetyttää ,kun sanot että mummolassa on kunnolla.... mikä on vanhempien osuus lapsen käytökseen[/QUOTE]

No tottakai meidän suhde ei enää ole sellainen kuin sen pitäisi! On huudettu ja tapeltu ihan riittämiin... Ei vaan PYSTY olemaan kokoaikaa ymmärtäväinen ja itse käyttäytyä aikuismaisesti. Jokainen voi itse tulla kokeilemaan millasta tää on jos väittää että kyllä jaksaa....

 

["äiti"]

Kuulostaa niin tutulle nuo käytöshäiriöt yms. Meillä ei kyllä kiroilla eikä haistatella mutta muuten käyttäytyy tosi uhmakkaasti. Meillä on nyt käyty pari kertaa psykologilla ja syksyllä käydään parin kuukauden verran kerran viikossa. Siellä käyttytyy ihan eri tavalla kuin kotona, istuu kiltisti jne. Sama juttu esim.mummulassa, osaa käyttäytyä suht hyvin, vauhtia tosin riittää sielläkin. En tiedä mitä tää vois olla mutta väsyttävää välillä. Hermo menee pojalla heti kun joku ei onnistu tai jotain ei saa. Poika 8v.

 

["aloittaja"]

Tiedän miltä susta tuntuu... Jouduin itse nuoremman lapsen kohdalla tekemään lastensuojeluilmoituksen, koska en itse jaksanut enää.

Nuorempi lapsi on aina ollut ihan vauvasta asti kiukkuinen ja vaativa. Tokaluokalla homma repesi käsistä: karkailua, valehtelua ja varastelua. Lapsi sai sellaisia raivokohtauksia, että nakkoi pleikkarit ja dvd-soittimet pitkin seiniä, hajotti tavaroita, kävi minun ja vanhemman lapsen päälle. Hän ei suostunut mihinkään, ei siivoamaan omaa huonettaan, ei nukkumaan, ei mihinkään. Kaikki konstit koetin ja kävimme perheneuvolassa.

Omassa kodissani jouduin hiipimään varpaisillani pelosta, että milloin nuorempi saa raivokohtauksen. Ne kestivät monta tuntia, minulla jäi kotityöt tekemättä, vanhempi lapsi yleensä pysytteli illat omassa huoneessaan, ettei tulisi nuoremman kanssa riitaa jostain.

Sitten kun isompi lapsi alkoi soittelemaan töihin että hän lähti kotoa naapuriin karkuun kun tulivat koulusta kotiin, koska nuorempi saa raivaria kotona, päätin tehdä itse ilmoituksen. Se olikin pitkä tie, mutta kolmen vuoden jälkeen asiat ovat paremmin. Nuoremmalla on adhd, sekä hän on erittäin uhmakas.

Joskus olen itkenyt paljonkin, sitä että miksi minun perheeni kärsii tällaisesta. Minun oli vaikea ymmärtää miksi kaksi lasta jotka on kasvatettu samalla tavalla, voikin olla niin erilaisia.
Mutta onneksi asiat ovat hieman paremmalla tolalla. Nuorempi on kasvanut ja sietää pettymyksiä ja kieltoja paljon paremmin, eikä saa enää raivokohtauksia joissa tuhoaa kaiken mitä eteen tulee.
Tottakai normaaleja pikku tussauksia tulee ja saakin tulla.

No sinä ymmärrät! adhd puolesta minäkin olen "liputtanut" ihan alusta asti.. mutta siellä osastokjaksolla ns. tyrmäsivät sen....:O Nyt syö rispedonia ja concertaa... Toki tiedän että jos me vanhemmat jaksaisimme olla aina "ymmärtäväisiä" ja rauhallisia, poika varmasti oireilisi vähemän... Ei vaan pysty enää

 

[Kaulin]

Jos mummolassa käyttäytyy kiltisti, voi "vikaa" olla myös sisarusten välisessä valtataistelussa. Onko pojalla oma huone, vai onko keskimmäisen pojan kanssa samassa huoneessa?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="äiti";24229515]Kuulostaa niin tutulle nuo käytöshäiriöt yms. Meillä ei kyllä kiroilla eikä haistatella mutta muuten käyttäytyy tosi uhmakkaasti. Meillä on nyt käyty pari kertaa psykologilla ja syksyllä käydään parin kuukauden verran kerran viikossa. Siellä käyttytyy ihan eri tavalla kuin kotona, istuu kiltisti jne. Sama juttu esim.mummulassa, osaa käyttäytyä suht hyvin, vauhtia tosin riittää sielläkin. En tiedä mitä tää vois olla mutta väsyttävää välillä. Hermo menee pojalla heti kun joku ei onnistu tai jotain ei saa. Poika 8v.[/QUOTE]

Sama meillä,hermot menne jos joku ei onnistu tai jotain ei saa HETI! Pikkuveli 6v. osaa odottaa satakertaa paremmin.... On meilläkin pojalla välillä vauhtia mummolassa , mutta muuten käytös nättiä. Kotiin kun tulee ja ovi sulkeutuu , käytös taa sihan eri Varmaan pitäis asua eri osoitteessa

 

["aloittaja"]

Jos mummolassa käyttäytyy kiltisti, voi "vikaa" olla myös sisarusten välisessä valtataistelussa. Onko pojalla oma huone, vai onko keskimmäisen pojan kanssa samassa huoneessa?

On samassa huoneessa. Tappelevat tietysti, niinkö varmaan jokaiset veljekset joskus. e usko että siitä johtuu.... Jaksaa kiusata pikkusiskoaankin 2v.kun sillepäälle sattuu

 

[Kaulin]

[QUOTE="aloittaja";24229571]On samassa huoneessa. Tappelevat tietysti, niinkö varmaan jokaiset veljekset joskus. e usko että siitä johtuu.... Jaksaa kiusata pikkusiskoaankin 2v.kun sillepäälle sattuu[/QUOTE]

Vaihtakaa huoneita välillä. Laittakaa, jos mahdollista, vanhin poika omaan huoneeseensa. Nuorempi poika voi aivan hyvin jakaa huoneen 2-vuotiaan kanssa. Vaihtelu virkistää, myös lapsia.

 

[nolla]

Meilläkin käytösongelmainen eskari-ikäinen. Vauhtia riittää, puhe pulppuaa ja tunteet ovat niin vahvoja että vetävät kaikki mehut meistä vanhemmista. Käytös on arvaamatonta, mikään sovittu ei pysy päässä edes minuuttia. Jatkuvasti äänessä, heiluu ja hyräilee jotain- tekisi mieli huutaa "turpa kiinni"..! En tietenkään huuda, vaan pyydän rauhoittumaan. Päivälevolle ei suostu kotona eikä kylässä/päiväkodissa, päiväkodissa käytös vielä hirveämpää eikä kavereitakaan ole kun saattaa heitä yhtäkkiä esim. lyödä.

Monet yöt olen itkenyt ahdistuksen vuoksi, mitä pojan käytös aiheuttaa minulle. Nyt on kesäloma ja touhu on niin kaukana lomasta kuin olla ja voi: edes kahvilaan en voi pojan kanssa lähteä, koska ei osaa enää käyttäytyä sielläkään. Viimeksi huusi ja rähjäsi kivalle kahvilanpitäjälle niin rumasti että oli lähellä etten lyönyt... Hävetti ja raivostutti se käytös, jatkuva tyytymättömyys. Loppupäivän olimme kotosalla ja tämä yksi vaan marisi tylsyyttään.

Toimintaterapia + tutkimukset alkavat nyt syksyllä ja jossei näitä olisi saatu, olisin varmaan hakeutunut itse hoitoon. Vähemmästäkin pää hajoaa...vaikka äitienhän pitäisi kestää ihan mitä vaan .

 

[Inhimillinen tekijä]

:hug: Niin tuttua, niin tuttua...

 

["vieras"]

Vaihtakaa huoneita välillä. Laittakaa, jos mahdollista, vanhin poika omaan huoneeseensa. Nuorempi poika voi aivan hyvin jakaa huoneen 2-vuotiaan kanssa. Vaihtelu virkistää, myös lapsia.

Tämä voisi oikeasti olla hyvä asia. Silloin kiukkupussin voisi komentaa omaan huoneeseen rauhoittumaan ja jos rikkoo jotain, kaikki on omaa ja istten ollaan ilman jos ei voi korjata. Ja sisarukset saisi olla omassa huoneessa rauhassa halutessaan.

 

["vieras"]

Mulle tuli mieleen ehdottaa jo viikonlopputukiperhettä, siis esim 1 vkl per kk poika kävisi yökylässä jossain erityislapsiin perehtyneessä tukiperheessä?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24229625]Mulle tuli mieleen ehdottaa jo viikonlopputukiperhettä, siis esim 1 vkl per kk poika kävisi yökylässä jossain erityislapsiin perehtyneessä tukiperheessä?[/QUOTE]

Tätäkin olen itse miettinyt... Mutta ei sit kummiskaan... Mummu ja pappa asuvat onneksi samassa kaupunngissa, joten aina välistä pääsee sinne tai sitten keksivät poikien kanssa jotain kivaa puuhaa Nytkin hakivat just pojat uimaan Et onneksi on edes mun vanhemmat jotka tällai auttaa välillä. Vaikkakin ihan täysin eivät ymmärräkkään millasta tää meninkin kotona on...:/ Vaikka tietävät... mutta ei sitä oikesasti ymmärrä jos ei itse sitä ole kokenut.........

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24229596]Tämä voisi oikeasti olla hyvä asia. Silloin kiukkupussin voisi komentaa omaan huoneeseen rauhoittumaan ja jos rikkoo jotain, kaikki on omaa ja istten ollaan ilman jos ei voi korjata. Ja sisarukset saisi olla omassa huoneessa rauhassa halutessaan.[/QUOTE]

Ollaan kohta muuttamassa niin nyt en viitsi alkaa huoneita vaihtamaan enää. Ja nyt kun nuorinkin jo 2v. meinaan kokeilla josko hän suostuis nukkuun 6v. kanssa samassa huoneessa uudessa kodissa. Sitten en vain voi tehdä sellasta prinsessa huonetta..

 

[funny87]

toi kannattaa toi tutustuminen tukiperheeseen. poika voisi hiukan säikähtää sitä että se laitettaisiin sinne kun ei osaa käyttäytyä niin jos vähän rauhottuisi.

 

["aloittaja"]

toi kannattaa toi tutustuminen tukiperheeseen. poika voisi hiukan säikähtää sitä että se laitettaisiin sinne kun ei osaa käyttäytyä niin jos vähän rauhottuisi.

En halua mitenkään häntä "säikäyttää" tms. Osastojaksolla se 10vko. ja vain vko.lop kotona oli pojalle tosi rankka kokemus Ikinä ollut missään erossa meistä, paitsi mummun ja papan kanssa viikon etelässä... Tarpeeksi pelkää jo muutenkin varmaan et hänet vielä hylätään

 

[funny87]

no ite voin vaan henk.koht. sanoa että mikään ei muutu mitenkää muuten. olen itse ollut samanlainen, sitten vasta kun äiti sanoi, että kotiin et enää takas tuu ja antoi minun asua tukiperheessä kk niin tajusin asiat ja aloin olla normaali. pelästyin tilannetta ja se herätti minut. minua kauhukakara kesti 9v-13,5v asti mutta siihen loppua. minullakin epäiltiin kaikenmaailman adhd:eitä ja olin sairaalassa jne... mutta todellisuudessa en tiedä mikä vaivasi minua mutta onneksi äitiini teki niin minulle ja heräsin todellisuuteen ja olen sen jälkeen saavuttanut paljon.

 

["aloittaja"]

no ite voin vaan henk.koht. sanoa että mikään ei muutu mitenkää muuten. olen itse ollut samanlainen, sitten vasta kun äiti sanoi, että kotiin et enää takas tuu ja antoi minun asua tukiperheessä kk niin tajusin asiat ja aloin olla normaali. pelästyin tilannetta ja se herätti minut. minua kauhukakara kesti 9v-13,5v asti mutta siihen loppua. minullakin epäiltiin kaikenmaailman adhd:eitä ja olin sairaalassa jne... mutta todellisuudessa en tiedä mikä vaivasi minua mutta onneksi äitiini teki niin minulle ja heräsin todellisuuteen ja olen sen jälkeen saavuttanut paljon.

Hyvä että se sinulla auttoi! Kaikki ei vain ole aina niin yksiseliteistä... Uskon ja tiedän että pojallamme on muutakin kuin tuo käytöshäiriö. Ja se ei parane ykskaks tuosta vaan.........

 

[funny87]

[QUOTE="aloittaja";24229953]Hyvä että se sinulla auttoi! Kaikki ei vain ole aina niin yksiseliteistä... Uskon ja tiedän että pojallamme on muutakin kuin tuo käytöshäiriö. Ja se ei parane ykskaks tuosta vaan.........[/QUOTE]

niin uskoi meijänkin äiti mut kas kummaa