Ei jumalauta tuun hulluksi meidän pojan takia!!

["mä"]

Ehdottomasti tukiperhe mukaan kuvioihin Saa muu perhe levätä välillä viikonlopun ja viettää ihan normaalia rauhallista elämää. Ite olen huomannut oman miehen myötä (vaikea masennus), kuinka tärkeää se oma huilihetki on ja se, että saa ladata akkuja oikein kunnolla. Ja vaikeina aikoina olen oikein nauttinu, kun mies on vaikka ollut sairaalahoidossa ja me muut saadaan olla rauhassa Toki miestä rakastan ja nyt hän voi jo paljon paremmin, mutta ei sitä omaa hyvää oloa ja elämää kannata unohtaa ja hylätä sen takia, että joku perheessä imee voimia toisilta.
Terveesti itsekäs saa olla ja kuitenkin huilihetki auttaa teitä koko perhettä jaksamaan taas sitä perusarkea.

Myös tuota omaa mielialaa kannattaa tarkkailla, oletko uupunut/masentunut tilanteen vuoksi. Teet vaikka jonkun netin masennustestin jne ja jos oma mieliala/olotila tuntuu huolestuttavalta, niin lääkärin puheille. Lääkkeet kehiin ja sairaslomaa Ja kun tuo syksy ja kouluhommatkin on tulossa, niin silloinhan se sairaslomakin on lomaa, kun poika on koulussa päivät

Jaksamista sinulle ja älä sinä luovuta tuon avun hankkimisen suhteen!

 

["aloittaja"]

Mä en vaan raaski tehdä sellaista pojalle En... Oma jaksaminen on kyllä välillä NIIn tiukilla ihan jo senkin takia,koska itsellä kanssa lyhyt pinna:/ Olen ollut masentunut 2krt. synnytyksen jälkeen,eli tiedän mitä se on. Nyt en ole masentunut. Turhautunut ja vihainen kyllä!
Sairaslomaa en voi ottaa, olen osa-aikasesti töissä ja siten loppuis ne vähäsetkin rahnat
Keskenäistä aikaa miehen kanssa ihan kaksin KYLLÄ tarvittaisiin ehdottomasti! Sekään ei vain onnistu helpolla, koska omat vahnemmat vielä töissä ja harrastavat aktiivisesti, eli paljon heillä omaia menoja. Ja kaikkia 3 eivät ota mieluusti samaan aikaan. 1 yön ovat olleet kaikki kerran hoidossa.
Jotenkin tukiperhe ajatus ei istu mun päähän sitten yhtään:/

En tiedä mitä tässä sitten tekisi.Ois edes joku tuttu jolla samanlaisia kokemuksia , mut ei
kaikenlaisilla palstoilla olen surffannut ja hakenut muiden kokemuksia ja lukenut kyllä.

 

["vieras"]

harkitse edes muiden lasten takia sitä tukiperhettä...

 

[hei katso ylös]

Aloittaja, huomaatko miten ihan itse vaikeutat omaa tilannettasi? Vaihtoehdot ovat nämä: hanki tukiperhe ja apua tai ole hankkimatta. Eka vaihtoehto on pieni uusi juttu lapselle mutta lepoa ja mahdollisesti keskusteluapua sinulle- toka vie takaisin masennukseen eikä lapsen tai sisarusten tilanne muutu miksikään.

Olen itse masentunut ja vaikka olen ns. sokea monissa jutuissa, tajuan minäkin että muutos on yleensä välttämätöntä että asiat paranisivat.

 

[ajattelutavan muutos]

Auttaako jos ajattelet että et suinkaan hylkää lastasi ja laita rangaistukseksi tukiperheeseen, vana pikemminkin saatte uusia ystäviä jotka helpottavat koko perheen jaksamista, joilta saattaisit saada ihan perustason vinkkejä eri tilanteisiin?